Walman kennel

Sosiaalisia sankareita

2012-01-30T11:13:00.000+02:00

Sisarukset silmätarkastuksilla

Kuten jo tuossa muutama viikko sitten kirjoittelin niin Roope ja Walma kävivät tosiaan Sukokan järjestämässä joukkotarkastuksessa. Molemmilla oli puhtaat silmät ja Walmasta eläinlääkäri tokaisi vielä, että onpa todella kirkkaat silmät. Ja onhan se, varsinainen Prinsessa Säihkysilmä.

Monimuotoisuustestistä ollaan ehditty tähän mennessä saamaan tieto, että näyte on mennyt perille ja lasku on maksettu. Nyt vielä odotusta jokunen hetki ennen kuin saadaan tulos pohdittavaksi.
Myös Rollen Pelle-pojan lonkka- ja kyynärlausuntoja odotellaan edelleenkin saapuvaksi Kennelliitosta. Useamman kerran päivässä tulee klikkailtua KoiraNettiin katsomaan joko tuloksia olisi saatu aikaan.

Viimeinen ja ensimmäinen

Vuoden ensimmäiset näyttelykuulumiset tulivat Lahden ryhmänäyttelystä. Ei suoraan omasta puolestamme vaan Demo kävi viimeiset pentuluokan pelit sunnuntaina 15.1., eikä tällä kertaa ollut niin tuomarin mieleen. Luonne se sai kuitenkin jälleen kerran kehuja. Heti seuraavana lauantaina 21.1. Demonsteri korkkasi junnuluokan Turun kv-näyttelyssä ja sieltä laatuarvosana hyvä, tuttujen lauseiden saattelemana "Tarvitsee aikaa kehittyäkseen.". Alla tuomareiden näkemykset pikkumiehestä.

Lahti rn 15.1.2012 - Soile Bister
Kauttaaltaan melko kevyt ja hieman narttumainen uros. Toiv. vahv. kuonon/kuonoa. Hyvä purenta. Niuk. kulm. ed. ja takaa. Ulkokierteiset etukäpälät ja hieman pihti takaa. Vaikuttaa tällä hetkellä hieman takakorkealta. Hyväasent. häntä. Lupaava karva. Liikkuu kapeasti takaa, hieman tepsutellen edestä. Kerrassaan ihastuttava luonne.

Turku kv 21.1.2012 - Espen Engh, Norja
9 months old and very much a puppy. Does not know where to put his feet. Great character. Rather narrow in the skull, needs to develop in cheek. Accept. neck, fine bone, absolutely high on top, good tail-set. Very loose and uncordinated on the move.

Synttäriviikonloppu

Eilen juhlittiin Roopen 9v synttäreitä pitkällä metsälenkillä tai oikeastaan useammalla koko viikonlopun aikana. Ihanat aurinkoiset pakkaspäivät houkuttelivat ulkoilemaan ja käytiin pitkästä aikaa kokeilemassa hautausmaan metsäpolkuja. Positiivinen maku jäi lenkeiltä, siellä selkeästi ulkoilevat kulmakunnan sosiaalisimmat ja rennoimmat tapaukset sillä meidän ryhmä rämä sai hyvää treeniä tälle saralle. Yksikään omistaja ei kauhuissaan kiljunut koiraansa takaisin jos lähtivät tulemaan kohti ja miksi olisi pitänyt, kun kaikki tuntuivat luottavansa omiinsa ja meidänkin porukka huomasi että samaan metsään mahtuu monta kulkijaa. Viikonlopun aikana ehdittiin vaihtaa sananen jos toinenkin metsän vakikäyttäjien kanssa joiden koirarodut vaihtelivat runsaasti, oli käppänää, flättiä, tolleria, suomenlapinkoiraa, sammaria, erilaisia terriäisiä jne, uroksista narttuihin, nuorista vanhoihin. Edes maastopyöräilijä ei saanut ryhmää sekoamaan ja mies sai rauhassa jatkaa matkaansa tulematta haukutuksi. Ihan hieman olen ollut onnellinen tästä koko viikonlopun ja aiotaan jatkaa metsäilyä jatkossakin. :)
Hihna kaulassa -käytös on edelleen omanlaistaan ärrinmurrin menoa kun koiria sattuu tulemaan vastaan, mutta antaa olla. Ei oteta tästä ressiä, kun sitä aiheuttaa ihan riittämiin muutkin kommervenkit maailmalla.

Muutaman kuvan sain viikonlopun aikana napattua ja niitä mahdollisimman pian yritän kuvagalleriaan latailla - www.pilviparta.kuvat.fi

Odotuksen odotus

2012-01-11T09:53:00.001+02:00

Terveys tapetilla

Kuluva vuosi näyttäisi olevan täynnä erilaista odotusta ja odotuksen odotusta, siis koirien. Erityisesti odotellaan sitä ensi syksyn pentukivaa, mutta ennen sitä jännäillään terveysasiat kuntoon ja katsastetaan kuinka monimuotoinen on Walman veri verrattuna muihin testattuihin suomalaiskoiriin.

Tällä hetkellä odotetaan tulevan pentueen isäkoiran, Rollen, esikoispentueen lonkka- ja kyynärkuvaustuloksia Pelle-pojan osalta. Tänään mennään ottamaan Walmasta verta ja ensi viikon keskiviikkona sisarukset, Roope & Walma, pääsevät silmätarkastukseen. Keväämmällä katsellaan kuntoon sitten Islan terveystarkastukset, kunhan nyt pikkuneiti saa ensimmäisen juoksunsa tehtyä.

Tänä vuonna siis kulutetaan harrastusvarat kaiken karvaisiin testeihin ja toivotaan, että jalostusmateriaalimme on tervettä ja sikiäväistä kesemmällä. Tico-terrieri ehkä jo aikaisemmin keväällä.

Lumi tuli

Pitkän kurjan, märän, mustan syksyn jälkeen valkeus koitti vihdoin ja koirat lakkasivat kantamasta mutaa sisätiloihin.. nyt sulatellaan vaan lumipalloja sohvalle yrittäjän kiusaksi. Toivottavasti tämä tämänhetkinen plussakeli ei onnistu sulattamaan kaikkea kaunista valkoista ja valoisaa materiaa pois.

Joulu ja uusi vuosi vaihdettiin koirien kanssa kaikessa rauhassa ja nautiskeltiin ulkoilusta. Aatto vietettiin sukulaisihmisten kanssa kera 9 koiran, joista meidän poppoon 4 schapea + Tico sekä mitteliuros, whippetnarttu ja 3kk bullityttö. Sukulaisten koiraporukasta puuttui ainoastaan omieni syvästi karsastama skotlanninhirvikoiranarttu. Roturasistit ovat kyllä taas muutenkin kunnostautuneet lenkilläkin huolellisesti ja rymyseurakunta kulkee taas nokkapannoissaan, paitsi Prinsessa-Walma joka käyttäytyy 99% moitteettomasti tilanteessa kuin tilanteessa.

Sellaista tällä erää tähän seurakuntaan. Herthan ensimmäinen ulkomaan näyttely lähestyy omine kommervenkkeineen laivayhtiöiden ja madotuslääkkeiden osalta.. mutta ehkä me sinne ja takaisin vielä kunnialla selvitään. Mutta muuten taidetaan pyyhkiä näyttelykalenteri meidän perheen osalta minimiin tänä vuonna.
Ahne pappakoira on esittänyt mainioita seuraamispätkiä omatoimisesti tässä viime aikoina, että ei kai tuo kaksi puuttuvaa 1-tulosta alokasluokasta olisi ihan mahdoton ajatus ennen syksyn penturumbaa.

Hyvää Joulua!

2011-12-21T10:57:00.003+02:00

Faktat kunniaan kiitos

Piti jo messukeskuksen näytelmien jälkeen kirjoitella kipakkaa tekstiä siitä, kuinka onnettomasti ihmiset uskovat ja pitävät suurena totuutena ihmisten omia puheita. Etenkin kun asioista on saatavilla myös omin silmin katsottavaa faktatietoa.

No anyway, en nyt näin Joulun alla ala asiasta riehumaan... mutta kaikesta huolimatta kehoitan ihmisiä pieneen kriittisyyteen kuulemaansa kohtaa ja selailemaan tuota Kennelliiton jalostustietokantaa ja tekemään omia päätelmiään ihan sillä omalla maalaisjärjellä ajateltuna. Ei se pitkään ja paljon kasvattanut kasvattaja ole ainut totuuden torvi, joskus jopa kaukana siitä.

Tämän myötä toivottelen itse kullekkin erinomaista Joulua, sekä menestystä uuteen vuoteen!

Vuoden viimeiset

2011-12-08T08:59:00.004+02:00

Helsinki Winner 2011 - lauantai

Sompailtiin Herthan kanssa aamupäivällä Haarajoen asemalta Pasilaan ja messukeskukselle. Junailun ensikertalaisena Hertha sai ehdottomasti 10+, se pisti täyteen ahdetussa junan eteisessä maate ja käyttäytyi mallikkaasti, kuin kaupunkilaiskoira konsanaan.

Näyttelypäivä venyi mukavasti, kun kehä oli myöhässä lähemmäs kaksi tuntia. Pennut jaksoivat odottelusta huolimatta olla ja esiintyä hienosti. Demo nauratti tuomaria ja varmasti monia muitakin esittämällä kuinka tyypillisesti rodulla häntä heiluttaa koiraa. Isla taas on varsinainen luontainen diiva, se esiintyi paremmin kuin Herthakaan.... ;)

Rodun arvosteli uusi hollantilainen tuttavuus Marion Ten Cate, joka oli muutama viikkoa aikaisemmin arvostellut rodun kotimaan erikoisnäyttelyssä koiria. Pennut olivat tädin mieleen, mutta Hertha pikkarainen taisi olla hieman karvaton kilpasisariensa ympäröimänä. Väitän kyllä, että kotoota lähtiessä sillä oli tukkaa! Alla koko kolmikon arviot ja tulokset.

Hertha: Feminine bitch with light bone. Well propotioned. Skull is broad enough. Muzzle could be shorter. Nice fine bone. Little happy mover. Well presented. VAL ERI 4

Isla: 7 months. Nice type. Light bone. Good body lenght. Nice broad skull. Good lenght of muzzle. Dark eye. Balanced angulations. Good body. Rather narrow behind on the move. Springly movement. PEK 1 KP ROP-pentu

Demo: 7 months, could straighten in the back. Masculine happy little dog with fine bone compared to size. Muzzle could be shorter. Balanced angulations. Good body for age. Moves happy and light with good tail carriage. PEK 1 KP VSP-pentu

Kotio päästiin viiden jälkeen ja illaksi kutsutut vieraat olivatkin jo paikalla ja ruokkineetkin jo itse itsensä, kun emäntä itse liihotteli maailmalla. Siis oikeasti istuin Pasilan asemalla tunnin odottamassa seuraavaa junaa, kun edellinen oli juuri 5 min aikaisemmin mennyt nenän edestä.

Ilta sujahti höpötyksen, lenkin, hyvän ruuan ja juoman kanssa sekä saunan lämmössä. Koiria ei onneksi tarvinnut pahemmin puunata, ehdittiin suorittaa iltatoimenpiteet ennen kuin maa taas vaihteeksi suli kuravelliksi.

Voittaja 2011 - sunnuntai

Sunnuntaina aikaisin liikenteeseen ja päästiin hyvin sisään koirinemme ja häkkeinemme. Vallattiin oma paikkamme ja jäätiin odottamaan kehän alkua. Demosta saatiin napsittua upea 7kk poseeraus ja loppu päivään ei sitten enää kuvaus jaksanut innostaa. Taisi iskeä lievä näyttelyväsymys.

Pennut jaksoivat toisen päivän putkeen mainiosti, Herthakin yhtä iloisesti kuin aina muulloinkin. Tanskalainen tuomari Charlotte Höierin mielestä Pertsa ei vain oikein ollut vielä valion arvoinen tapaus, vaikkei vissiin ihan surkeakaan kun erinomaisen antoi. Alla kolmikon arviot.

Hertha: Very charming but too fine and unmature bitch. Very fining foreface, beautiful eyes. Very straight infront and topline. Moves a bit unsteady. Shows well. VAL ERI 3

Isla: Very feminine. Perfec size. Shows very well! Beautiful head. Perfect expressions. Nice angulations. Good side movements. But she is not parallel behind at the moment. PEK 1 KP VSP-pentu

Demo: Very nice puppy. Beautiful type. Nice contraction. Very typical head. Good neck and topline with slide race over the loin. Moves correct, but bit close behind. Typical tail. Very promising. PEK 1 KP ROP-pentu

Summa summarum

Tämä vuosi on ollut näyttelyiden puolesta varsin erinomainen kokonaisuudessaan. Roope aloitti ja lopetti veteraani-uransa sijoittuen joka näyttelyssä PU-luokassa vähintään kolmanneksi ja ollen jokaisessa näyttelyssä vähintään VSP-veteraani, mm. rodun erikoisnäyttelyssä.
Walma kuntoutui pennuistaan hyvin ja elokuun lopussa suunnattiin viimeisen cacibin metsästykseen Norjaan. Ajokilometrit Tromssaan eivät olleet turhat, sillä kotimatkalla kyydissä istuivat kaksi uutta kansainvälistä ja Norjan muotovaliota; Walma ja Tico-terrieri.
Hertha sai tukkansa kasvatettua näyttelykuntoon ja valmistui Suomen muotovalioksi kolmessa perättäisessä näyttelyssä yhden kuukauden sisällä, kahdessa näistä näyttelyistä se oli ROP ja yhdessä VSP.

Esikoispentue saatettiin maailmaan keväällä pitkän odotuksen jälkeen ja pentuset ovat ottaneet elämän haltuun iloisella ja avoimella asenteella. Molemmat ovat ehtineet korkkaamaan näytelmät ja aloittamaan agility- ja toko-harjoitteet tahoillaan. Treffattu ollaan verrattain jopa melko usein ja on ne muksut hoidossakin käyneet. Ihan loisto muksut ja omistajat, tällaisia minä haluan lisää! (Vink-vink Walma, 2-3 pentua on ihan riittävä määrä seuraavaankin satsiin....)

Vielä viimeisenä muttei vähäisimpänä ollenkaan, Walma suoritti hyväksytysti ja itsenä näköisesti MH-luonnekuvauksen. Vuoden toko-tavoitteet jäi saavuttamatta ja voi olla että annetaan niiden olla jatkossakin oman onnensa nojassa. Päivämme täyttyvät pitkistä rennoista lenkeistä, aina valon salliessa metsässä vapaana kirmaillen. Nautiskellaan tästä ja annetaan vaikka sitten sen jälkikasvun harrastaa tavoitteellisemmmin. ;)

Kuvia viikonlopulta: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2011/Winner+shows/

Ristiriitaista

2011-11-30T10:48:00.000+02:00

Kiireistä tämä elämä

..että meinaa ressiä pukata. Viime viikonloppu taittui perinteisellä pikkujouluaikaisella koiranhoito-keikalla. Tiibetinterrieri-kolmikko Bertta 12v, Brita 6v ja Bodil 2v ottivat meidät vastaan sopuisasti ja tt-tyyppien sohvan omimista lukuun ottamatta kaikki sujui mainiosti koko viikonlopun. Sulatettiin jopa Bodilin juoksun jälkeinen mökötys ainakin hetkellisesti. :)

Porukkaan sopi mainiosti perjantaina juoksuinen Walma, joka lauantaina vaihtui sitten tyttäreensä Islaan. Melkoinen super sopeutuja koko likka! Päivä Kaapelitehtaalla näyttelyssä, sitten meille höykytettäväksi ja yö aivan uppo-oudossa paikassa ja tyyppi vaan ottaa rennosti ja iloisesti kaiken vastaan.

Vähän piti kasvattajan päästä kokeilemaan pentuturkin laittoa lauantai-illan ratoksi, joka yllätti positiivisesti. Olen vain näkemän perusteella ajatellut, että Islalla on valtava ja pehmeä pentuvilla, että mikähän siitä mahtaa tulla. Mutta lopputulemaksi täytyy sanoa, että tukka on pehmeä, mutta kuitenkin melko harva ja selkälinjassa kasvaa jo uutta karkeampaa karvaa. Lapset on kovaa vauhtia aikuistumassa ja harmaantumassa. Niisk! :(

Jännät paikat

Lauantaina tosiaan ensimmäisen hoitokeikkayön jälkeen hurautin aamulla Espooseen Ipsaa hakemaan ja sieltä sitten navigaattorin opastamana Helsingin Kaapelitehtaalle... minä niin rakastan tuota kaupunkiajoa ja etenkin sitä parkkipaikan etsimistä. Yhtään en tiennyt mikä mahtoi olla parkki pirkkojen linja sinä päivänä, mutta kun muutkin, niin jätin minäkin auton sakkopaikalle pelko persiissä.

Kehää odoteltiin muutama tunti keskenämme. Isla rauhoittui hyvin nukkumaan tuolin viekkuun, kun en laiskana jaksanut häkkiä mukaani ottaa. Esiintymisharjoitukset ennen kehää menivät hyvin, kuten ennenkin Islan kanssa. Kehässä piti sitten näyttää sitä juntturaluonnetta ja välillä sai tyyppiä raahata perässään kuin lehmää konsanaan. Paikallaan pönötti sentää ryhdikkäänä ja iloisena häntä vispaten. Arvostelu itsessään ja tulos ovat ehkä hieman ristiriidassa keskenään... vaikka ehkä tulos ja kuva puhuvat enemmän puolestaan. Ainakaan pituuden ja mataluuden puolesta en allekirjoita tuomarin näkemystä. Kropaltaan Isla on varsin mallikas yksilö, sillä on ikäisekseen mukavasti kurveja: hieno rintakehä ja etuosa ylipäätään, pyöreä runko (jossa toki vähän pentu löysää vielä..) ja mahtava lihaskunto. Kiitos vaan liikkuvaiselle sijoitusperheelle, tytsy saa juoksennella lähes päivittäin metsässä ja pelloilla vapaana Pepin kanssa, vaikka Espoon Mankkaalla asuvatkin. :)

Alla siis Pirjo Aaltosen näkemys:

" Tässä vaiheessa hieman matalan ja pitkän yleisvaikutelman antava. Hyvä runko ja tyypillinen kevyt luusto. Ikään kuuluva karvapeite. Vielä kinnerahtaat takaliikkeet. Liikkuu laiskasti, mutta ajoittain erittäin reippaasti. Käyttää häntäänsä hyvin. " PEK 1 KP ROP-pentu

Kehän jälkeen kaikki tuntui sitten menevän mönkään... Isla pissi kehään kunnon lätäkön ja matkalla autolle astuin suoraan sontaläjään, jota joku mukava koiraihminen ei ollut kerännyt talteen! Tämänkin onnettoman tapahtuman huomasin vasta keskellä vilkasta lauantai-liikennettä jossain päin ydin Helsinkiä matkalla kotiin. Ja tietenkään pysähtyä ei voinut tai muuten eksyy vielä reitiltä jos ajaa sivutielle kenkäänsä putsaamaan.. että loppumatkalla päästeltiin vähän kovempaa pitkin moottoritietä ja akkunat auki.

Voittaja-jännitys

Tällä viikolla ollaan juostu ja juostaan vielä vähän lisää. Joululahjaostokset on suoritettu loppuun eilen ja nyt alkaa se pakkaus urakka. Jouluvalotkin sain asennettua ulos, en tosin siihen pihan puuhun johon ne olisin halunnut... 17,5m ei riittänyt kuin kahteen kierrokseen (eikä ihme jos puolet narusta on pelkkää piuhaa ilman lamppuja!) ja oli pakko laittaa koko härveli pation kaiteeseen.. harmitti aika vietävästi eilen, mutta kyllä se jo aamulla ihan siihen kaiteeseen näytti istuvan. Tuo ainakin valoa koirille iltakakalle. ;)

Loppuviikosta sitten huolletaan Hertha loppuun messukeskuksen koitoksia varten ja kuskaillaan koiria sinne tänne ja tuonne. Otetaan tuo veteraani-kasvattaja Paula hoitoon lauantaina ja laitetaan näyttelykuntoon saunan, hyvien ruokien ja juomien kanssa. Ja ennen kaikkea syvällisten maailmaa parantavien koirakeskusteluiden kautta. ;)

Sen pituinen se, kuullaan ensi viikolla miten meillä meni Herthan, Islan ja Demon kanssa vuoden isoimmissa kinkereissä.

PS. Walman tulevan Rolle-sulhon Reino-poika on käynyt kinttukuvissa tällä viikolla, jännityneenä tuloksia odotellessa. Kuvannut ell arvioi maljat hieman löysiksi, mutta ei mitään muita muutoksia. Vähän jänskättää, mutta oli tulos mikä tahansa niiden monien plussa puolien takia olen edelleen riskin valmis ottamaan. Erinomaisten ja avoimien luonteiden sekä vankan/terveen etuosan puolesta.

Pappakoira sairastaa

2011-11-14T09:00:00.001+02:00

Vanhuus ei tule yksin

Niin ne koitti pappakoiran ensimmäiset vanhuuden vaivat Roopellakin. Turkin lyhennyksen jälkeen iskäpojasta kuoriutui varsinainen leikkisä nuoriherra. Innostuessaan menee edelleen 360 astetta ympäri paikallaan hypellen, että siinäkö lie mennyt liukkaalla parketilla takajalka linkkuun ja pitkien lenkkien rasittamana alkoi kolmella jalalla linkutus. Viime maanantain iltalenkillä jo huomasin, ettei nyt ravata ihan puhtoisesti... ja levon jälkeen ei kävelty vasemmalla takajalalla enää ollenkaan.

Ensi pelästys oli, että mitä jos tässä on käymässä sama kuin kahdelle sisarukselle!? Miina-sisko meni 7-vuotiaana luusyöpään hyvin nopeasti ja kuluneena kesänä, itseasiassa tasan samana päivänä kun Miina, meni Manu-veli pahaan nivelrikkoon. Nostan hattua Miinan ja Manun perheelle, sillä nämä koirat asuivat samassa taloudessa ja vuoden välein ison päätöksen teko ei ollut helppoa, etenkin kun näillä kahdella olisi vielä muuten ollut elämää edessä useita vuosia.

Nyt näyttäisi kuitenkin, että kyse oli pelkästä venähdyksestä. Muutaman päivän lepo ja pelkkä omalla pihalla ulkoilu + Back On Track vetreyttivät pappakoiran kävelemään jo suht ok. Loppuviikosta lähti innoissaan jo pienelle iltapissalle, mutta kyllä siitä liikkeestä näkyi vielä epävarmuus kipeälle jalalle astumisesta. Himmaillen kohti isänpäivää alkoi patu olla jo kuosissa ja isänpäivän kunniaksi käytiin metsässä kirmailemassa. Eivätkä ongelmat ole palanneet, joten säikähdyksellä selvittiin. Tällä kertaa, kauhea kun tässä on enää muutama kuukausi ja pappa täyttää 9v.

Virtsakiteisiin ceetä

Itseasiassa johan Roopella yksi vanhuuden vaiva on ollut muutaman vuoden. Pari vuotta takaperin talven ongelmaksi muodostuivat virtsakiteet ja kun en alkuun tajunnut ollenkaan mistä oli kyse ravattiin koiran kanssa päivä pihalla, luullen sillä olevan vatsakipuja kun se sillä tavoin peppua painoi maahan ja vinkui. Vasta kun pissan mukana tuli veritippoja (luojalle kiitos, että oli lunta maassa) lähdettiin kiitämällä eläinlääkäriin peläten pahinta, luonnollisesti.

Virtsanäytteestä selvisi struviittikiteet, joiden liuotukseen saimme oman liuotusruokansa. Kuukauden ruokaa syöneenä kiteet kyllä olivat poissa, mutta niin tuntui olevan koko koirakin. Ihan kuihtunut ja apaattinen verrattuna aikaisempaan iloiseen olemukseensa. Vaihtoehtoisia ehkäisykeinoja etsittiin ja tuolloin päädyttiin barffaamaan asiantuntijan ohjeiden mukaan... kiitos näiden ohjeiden, nyt on Roope muutamaa etuhammasta köyhempi ja kulmahampaista on nysät jäljellä. Massa saatiin kyllä lihakuurilla takaisin.

Kaikista yksinkertaisin ratkaisu asiaan oli kuitenkin c-vitamiinijauhe. Nyt on menossa toinen talvi näin ja ei ole ongelmia. Syödään normaali ruokaa, Eukanuba lammasvanhus-sapuskaa. Aamulla puolikas teelusikallinen jauhoa makkarasiivuun niin uppoaa nirsommallekin. Kosteus on kaikista pahin, joten kuivaaminen on ehdottoman tärkeää vetisillä keleillä.

Best-In Puppy Show - alkuharjoitusta messariin

A-pentueen ihmekaksoset osallistuivat ainoina rodun edustajina Helsingin messukeskuksen lemmikkimessujen yhteydessä järjestettyyn pentunäyttelyyn, jossa rodun arvosteli Veli-Pekka Kumpumäki. Kuten kesällä, niin nyt myös jäi hyvä maku tuomarin kirjoittamista arvioista ja kuuleman mukaan oli myös mukava setä ihan noin luonnossa, kuten kesälläkin. Ihana saada tällaisia tuomareita arvostelemaan koiria joita ne oikeasti kiinnostavat vaikkei mistään valtarodusta olekaan kyse.

Kilpasisarusten kesken jakautui niin, että Demo oli ROP-pentu ja Isla VSP-pentu. Molemmille kunniapalkinnot ja arvostelut joissa oikein kahteen kertaan luonteet tapetilla. Positiivisesti. Alla tyyppien arviot Kumpumäen silmin.

Demo: Iloinen pikkupoika jolla hyvät mittasuhteet ja hyvässä kehitysvaiheessa. Kuono-osa saa vielä tanakoitua. Hyvä kallo. Otsapenger voisi olla selvempi. Sopiva luusto. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Käyttää häntäänsä jo taidokkaasti. Hyvälaatuinen pentuturkki. Vielä kinnerahtaat takaliikkeet. Hyvin viehättävä luonne. PEK 1 KP ROP-pentu

Isla: 6kk viehättävä iloinen narttupentu jolla erittäin kaunis pää ja ilme. Lyhyt, tanakka kuono-osa. Sopiva luuston vahvuus. Hyvä laatuinen pentuturkki. Liikkuu kinnerahtaasti takaa ja vielä epävakaasti edestä, mutta oikea meininki. PEK 1 KP VSP-pentu

Liikenne käyttäytyminen

2011-11-02T15:18:00.005+02:00

Vaara vaanii liikenteessä

Viime viikkoina on tuntunut sattuvan ja tapahtuvan liikenteessä.. tai sitten olen itse ollut harvinaisen skarppina liikkeellä. Enkä puhu nyt pelkästään autolla liikkuessa vaan ihan koirien kanssa kävelyteitä tallaillessa tulee nähtyä (ja kuultua) kaikenlaista. Eräskin pyörällä liikkeellä ollut nainen kommentoi ohi mennessään "..tuollainen lauma..", ja selvästi oli työn ja tuskan takana vaihtaa pyörän liikerataa edes puolikasta metriä vasemmalle, ettei tule yhteen törmäystä risteysalueella. Ja mikä ihme siinä on, että kaupunkilaiset ovat niin juurtuneita oikeanpuoleiseen liikenteeseen vaikka ohje on, että yhdistetyllä jalkakäytävällä ja pyörätiellä (joita Järvenpäässä kaikki väylät ovat) jalankulkija kulkee JOKO vasemmassa tai oikeassa reunassa, jotta pyörä pääsee ohi KESKELTÄ. Autotiellä kulkiessa suositellaan käytettäväksi tien vasenta reunaa.

Olettaisin, että pyörä tai vaikka vain ne kaksi jalkaa olisi helpompi liikuttaa väistämään, kuin että minä siirryn kolmen koirani kanssa vasemmasta oikeaan reunaan. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että koirani valtaavat puolitietä kävellessään keskellä latua.
Törkein tapaus sattui eräs aamu, kun olimme tulossa sivutieltä ja valmistelin omia koiriani ohittamaan edes jokseenkin kauniisti naapurimme kuuliaisen pk colliepojan ja hieman hankalasti liikkuvan isäntänsä. Isäntä tuli koiransa kanssa kävelytien vasenta laitaa, niin kuin (kunnon) koiraihmisen kuuluukin. Toiselta sivutieltä kurvasi tällainen ylpeä urheilufillaristi suoraan isäntää kohti omaa oikeaa puoltaan ja moinen (anteeksi) kusipää viitsi väistää vasta, kun yhteen törmäys oli varmasti alle metrin päässä. Jos olisi tullut meitä päin olisin ensinnäkin puhkunut pääpunaisena ja vähintään työntänyt pyöränsä kanssa ojaan kuravettä nielemään. Vieläkin saan pelkästä tilanteen ajattelusta posket punaiseksi suuttumuksesta.

Joustavuus liikenteessä helpottaisi, tekisi mukavammaksi ja etenkin turvallisemmaksi jalankulkijan liikkua liikenteessä. Mitä isommalla välineellä olet liikenteessä, sitä varovaisempi ja kunnioittavampi pienempiä kohtaa pitäisi olla. Tiedetään, ei se aina kiireessä helppoa ole, mutta kuka siihen kiireeseen on syyllinen... voin myöntää, että ainakin minä itse omaani (pitää lopettaa aamusiivoilut, ettei tarvitse kaahata töihin).

Ratti raivo

Olen ajatellut, että tämä kohdistuu lähinnä autoilijalta autoilijalle, ei niinkään kävelijöihin.. tai ainakaan sitä ei osoiteta niin räikeästi hitaammin suojatietä ylittävälle rollaattori-mummolle. Vaan tulipa tähänkin se poikkeus joka vahvistaa säännön. Viime viikolla oltiin suojatiellä jäädä koirien kanssa oikeasti auton alle, kun selvästi aamukiireessään hra ja rva Opel tulivat suojatielle renkaat kirskuen ja torvea soittaen. Hämmästyksissäni en edes käsimerkkiä muistanut pariskunnalle näyttää, levittelin vain käsiäni ja kirosin ääneen.

Tunnistan raivon piirteet itsestäni kyllä satunnaisesti liikenteessä. Viimeksi tänään aamulla kiireessä ärsytti vanha pakun rotisko jolla jurnutettiin 10km/h alinopeutta koooko matkan eikä ohitusmahdollisuuksista tietoakaan. Tuolla liikenteen seassa kävellessä ja läheltä-piti-tilanteita kokiessa olen alkanut työstämään omaa liikenne käyttäytymistäni ja toivottavasti se luonnistuu koko ajan turvallisemmin ja joustavammin, ilman kiirettä.

Liikenneturvan sivuilta ohjeita liikkujille.
http://www.liikenneturva.fi/vanhat/862/Jalkankulkija%20suomi.pdf

Lisää näkyvyyttä!!

Ulkona on pimeääkin pimeämpää juuri niinä aikoina, kun toimistotyöaikaiset lemmikkejään ulkoiluttavat ja tapahtuipa ulkoilu sitten maanteiden varsilla tai kaupungissa, niin heijastimet heilumaan. Mielellään vielä vaikka heijastinliivi päälle ja otsalamppu vilkkumaan. Ei ainakaan voida silloin meitä tulla syyttämään jos autoilijat eivät "näe" muita kanssaliikkujia. Mukavia ulkoiluhetkiä kaikille!

Poronpolulla

2011-10-31T13:56:00.012+02:00

Poronpolulla

Pidettiin perhetreffit Lopella ulkoillen reipas viikko sitten 23. lokakuuta. Kierrettiin 12 neli- ja 7 kaksijalkaisen kanssa hieman vajaan 10 kilometrin lenkki. Hitaasti edeten ja mitä nyt sumulta nähtiin niin kauniita harju-/suomaisemia ihaillen. Mukana oli omien koirieni lisäksi molemmat kasvattini sekä Väinö-isukki perheineen, Väinön naapurischape Mosku (Buffing McMosku) sekä isäni eräoppaana Ollin ja Ticon kanssa. Sää suosi sinänsä näin isoa laumaa ja saatiin melko rauhassa ulkoilla ja koirat nauttia vapaudestaan, hieman pistettiin vauhtia muutamaan ulkoilijaan kun paahdettiin niskaan ehtivän laumamme kanssa.

Porukka tuli erinomaisesti juttuun keskenään, vaikka mukana oli 4 narttu ja 8 urosta... ainoastaan Tico hämmensi kosiskelemalla mixausterrierishitzu-Maxia niin, että jossain vaiheessa tahtoi palaa terrierin käpy Maxilta.

Viikkoa myöhemmin lähdettiin taas isukin mukaan metsiä tarpomaan, ensin oli tarkoitus lainata vain Herthaa mukaan, mutta kunnianhimo iski ja oli itse pakko kammeta ylös sängystä reippailemaan. Pitkään siinä reippailtiinkin, askelmittarin mukaan matkaa kertyi reilut 26 kilometria ja aikaa moisen matkan suorittamiseen meni reipas viisi tuntia, miinus evästauko.

Olen tässä jo hetken miettinyt mitä sitä jaksaisi näiden karvalapsien kanssa harrastaa, kunnes tajusin, että onhan meillä jo hieno harrastus. Lenkkeillään pitkiä ja rentouttavia reittejä hihnassa ja ilman, huonoimpanakin viikkona kilometrejä kertyy noin 60 ja parhaimmillaan jopa 100 kilometriin päästään. Eipä me muuta olla ehditty viime aikoina, eikä kyllä tarvitsekaan, tämähän se on terveintä koiraharrastusta parhaimmillaan. :)

Mitä isoveikka edellä, sitä pikkusisko perässä

Eilen kasvattini ja sijoituskoirani Isla, Walman Actually I'm The One, debytoi näytelmäkehässä Lahdessa. Rotua oli ilmoitettu paikalla neljä kappaletta, Isla ja kolme Roopen keväistä pentua Miisu, Jupe ja Mökö. Tuomarina Päivi Eerola.

Miisu oli päivän ROP-pentu ja Jupe VSP-pentu, Isla tuli toiseksi kunniapalkinnon kera ja Mökö toiseksi heti Jupen perään. Islaa rokotettiin iloisen korkeista etuliikkeistä ja puutteellisista etukulmauksista, hieman takaakin oli ahdas... mutta mitä voi odottaa puolivuotta vanhalta koiranpennulta. Kaikista tärkeintä oli, että Isla oli reipas koko pitkän päivän ja esiintyi reippaasti! Se on kaiken A ja O! Alla Issikan arvostelu:

" Kauniilla tavalla edukseen esiintyvä, voisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Hyvä narttumainen pää, loiva otsapenger. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko, vahva luusto. Kapeat takaliikkeet, etuaskeleet nousee hyvin voimakkaasti. Avoin ja ystävällinen. "

Onnea pupeille, sekä omalle kasvatille, että Roopen muksuille! :)

Eipä tänne Järvenpään rauhaan sitten oikeastaan tämän kummallisempia kuulu, alla kuvakimaraa viikon takaisilta perhetreffeiltä. Pakkasia odotellessa niin loppuisi tuo kuran kulkeminen sänkyyn...

Porojen jäljillä

Sunnuntain 23.10.2011 lenkkitreffit

Eräoppaana isäni

Sumuisten vuorten gorillat... eikun miten se meni..?!

Ihme(rimppakinttu)kaksoset Isla ja Demo

Olli vanhapoika

Roopen puoliveli, Buffing McMosku "Mosku"

Roope

Hertha

Pointteri ja sen sisko

Väinö Hopeanuoli.. siis väriltään ;)

Back on track,
takaisin radalle pitkänkin reissun jälkeen

Sulhasmies

2011-10-21T12:00:00.013+03:00

SUOMEN MUOTOVALIO
Zwolle-Rolle van het Rollecaterdeel "Rolle"

Synt. 8.3.2007
Mustavalkoinen

Kasv. Ria & Henk Smit, Alankomaat

Om. Juhani Lehtioksa, Sastamala

Terveet silmät Lonkat C/B Kyynärpäät 0/0

Hyväksytty jalostukseen käytettäväksi Hollannin rotuyhdistyksessä
MH-luonnekuvattu hyväksytysti - Lue tarkemmin

Rolle 2v

Se siitä virallisesta osuudesta. Ajattelin esitellä tulevan pentueen isäkoiraa hieman tarkemmin, kuin vain virallisten tulosten ja kaavioiden verran. Vaikka toki aika pitkälle kaikki niihin perustuukin.

Neljä vuotta sitten, kun Paula keväällä 2007, toi vaihto-oppilaansa Rollen Hollannista olin lentokentällä vastaanottamassa tätä uutta tulokasta. Odotellessa tiirailin mistä se kassialma (Paulalla on aina triljoona kassia mukanaan..) oikein tulee, ja se mikä herätti ensimmäisenä huomioni oli reipas mustavalkoinen pikkupentu, joka tulla tömpsytti autolle ihan omin jaloin siinä ihmismassan vilinässä.

Ryhdikäs jo heti alusta asti.

Rolle vasta Suomeen saapuneena.

Rolle-poika kasvoi, kasvoi ja vielä vähän kasvoi... siitä tuli reipas 53cm korkea komea koirapoika. Suuresta koostaan huolimatta Rolle on mitä lempein kaveri kaikille. Se on pentujen puistosetä, joka jopa saattaa heittää selälleen kellimään pentulaatikkoon, niin että taaperot saavat kiipeillä päällään.

Rolle on syksyllä 2009 suorittanut hyväksytysti MH-luonnekuvauksen. Tietämättäni tulevista hyödyistä olin tuota Rollen kuvausta seuraamassa ja hyvillä mielin katsoin koiran palautumiskykyä ja luottoa omaan ihmiseensä. Rolle ottaa kontaktia itse testinohjaajaan ja lähtee mielellään tämän mukaan.. luottavainen kaveri. Leikkiä Rolle ei osaa, mutta johtunee siitä ettei heillä kotona leikitä leluilla koirien ja ihmisten välillä, tämä on "taito" joka useilla schapeilla sammuu jos sitä ei ylläpidä heti alusta lähtien.

Pelästyksistä (haalari ja räminälaite) radan aikana Rolle pääsi nopeasti yli, eikä ylitsevuotavan dramaattisesti paennut paikalta. Haalarille se uskaltautui omistajan seisoessa haalarin edessä, räminälaitteelle täytyi omistajan jo vähän rohkaista tulemaan.

Aaveet olivat jännät ja uhkan kohdatessa löytyi Rollesta miestä vähän puolustamaan. Vaikka heti, kun aaveet osoittautuivatkin vaarattomiksi otti Rolle-poika iloisesti itse kontaktia niihin.

Laukauksista Rolle häiriintyy, mutta niiden jälkeen se on välinpitämätön.

Juniori-Rolle.

Rolle leikittää Buffing M-pentuja kesällä 2007.

Näytelmissä ei Rollen kovin montaa turhaa kertaa tarvinnut juosta, sillä Suomen sertit napsahti plakkariin helpohkosti. Onhan Rollella upea ja tasapanoisesti kehittynyt runko, sillä on kokoonsa nähden sopivasti kaikkea.. ainoastaan sitä kokoa tuli muutama senttimetri liikaa, mutta ei anneta sen haitata. Ainakin ensimmäisen pentueen näyttö on kaikki rotumääritelmän mukaisissa mitoissa, osa jopa pienemmästä päästä.

Toiveeni onkin, että Rolle toisi Walman kapeaan runkoon lisävoimaa sopivassa määrin. Tämän yhdistelmän tekoon painavimmat syyt oli luonne, sekä Rollen monimuotoisuustestissä saama harvinainen-leima. Siis Suomessa yli 50 rodun edustajaa on tähän mennessä testattu ja laboratorio on löytänyt rodusta 5 eri veri-perhettä, joista Rolle sekä poikansa ovat erittäin harvinaisia Suomen jalostusmarkkinoilla tässä rodussa. Rollen silmät ovat terveet jo useamman tarkastuksen perusteella, viimeisin muutama viikko takaperin. Kyynärpäät ovat terveet 0/0, joka on ehdoton vaatimus. Lonkat tulivat Kennelliitosta takaisin C/B tuloksella, mikä johtuu (asiasta soitettu) matalasta lonkkamaljasta. Ei siis muita muutoksia kuten nivelrikkoa, vain matala lonkkamalja, josta mm. ulkomuototuomari on todennut, että älkää niitä lonkkia pelätkö, vaan kyynäriä. Näin kevyellä ja liikkuvalla, lihaksikkaalla koiralla tuskin koskaan lonkkien kanssa tulee ongelmia, mikäli ei sitten nivelrikko iske vaivoiksi.

Tiedän yhdistelmän riskit, olen rodun monimuotoisuuden vuoksi valmis ne ottamaan ja vastuuni kantamaan. Mutta kuten monissa muissakin käytetyissä C-lonkkaisissa rotumme edustajissa ongelmat ovat tulleet ilmi vasta sukupolvi tai muutama sen jälkeen, että tulevaisuudessa sitten lonkkaseula tästä tiukemmaksi jalostuskseen valitsemilleni koirille. :)

Kerrassaan komea ilme.
Kuvissa Rolle 2-vuotiaana.

MH Walma

2011-10-17T10:22:00.003+03:00

Läpi mentiin kummatkin

Walma suoritti hyväksytysti MH-luonnekuvauksen Kangasalla viime lauantaina. Kuvaajina toimivat Jorma Kerkkä ja Marina Bast. Ei tuttuja, ei jännitystä ja kuvaus meni aivan Prinsessan näköisesti.

Alun tervehdykset ja käsittelyharjoitukset olivat tyypillistä Walmaa. Se rakastaa omiaan suurella sydämellä ja vierastaa alkuun uusia tuttavuuksia. Testin ohjaajan mukaan se lähti ja käsitellä antoi kunhan sai tukensa mamman säärestä.
Leikki ei innostanut isolla patukalla ja viisaana se seuraili patukan heittoa sivummalta. Vieheellä sama juttu, ensimmäinen viehe meni pitkän nurmikon vuoksi aika ohi ja toiset kaksi kertaa tuijotellessa ilman suurempaa kiinnostusta saalista kohtaan.
Aktiviteettitasoa mittaillessa seistä tuijotettiin Walman kanssa samassa rintamasuunnassa kolme minuuttia taivaita. Lungi koira, jos mamma jää lenkillä suustaan kiinni..

Etäleikki sama kuin muukin leikki. Vähän katseltiin kiinnostuneena mitä tapahtuu, mutta muuten sai ukko heilua ihan itsekseen patukkansa kanssa.
Ennen haalarille siirtymistä käytiin varovasti moikkaamassa leikittäjää ja pienen tsekkauksen jälkeen asia selvä.

Haalarilla yllätys oli suuri ja aikaisemmin vierastetusta testin ohjaajasta tulikin yhtäkkiä suuri turva. Vaaditussa ajassa Walma ei haalarille tullut, mutta luotto mammaan on suuri ja kun kyykyssä naama haalarissa kutsuin sitä luokse, ei mennyt turhan kauaa kun neito jo heilutteli varovaisesti häntää siinä kainalossa ja nuuski tuota pelottavaa haalari-ilmestystä.
Ohituksilla Walma ei kiinnittänyt mitään huomiota haalariin vaan pomppi iloisena neromaisia hyppyjään tasajalkaa, kun kaikki olikin hyvin.

Räminälaitteella pellin ja metallin räminä oli jo aika paha, Walma sinkosi kuin ammuttu hyvän matkan päähän tarkkailemaan tilannetta. Eikä tässäkään tapauksessa aika riittänyt, mutta edelleen kehujen saattelemana se saapui varovaisesti nuuskuttelemaan tätä vaarallista laitetta jonka puoleen mamma oli taas kääntyneenä.
Ohituskerroilla ei häntä ihan enää niin vapautuneesti noussut tanaan, mutta mitään ylitse vuotavaa stressireaktiotakaan ei saatu aikaiseksi.

Aaveilla saatiin aikaiseksi jo sen verran uhkaa, että Walmasta pääsi murinat ja haukahdukset. Suurimmaksi osaksi neito seisoi takanani vasemmalla sivulla tarkkaillen kumpaakin lähestyvää hahmoa. Kerran se nykäisi hihnassa karkuun lähteäkseen, mutta sai lievästä hihnan nykäisystä (en ehtinyt reagoida ja päästää irti) kuvaaja Bastin mukaan tukea. Ajallaan ei Walma tullut tutustumaan aaveisiinkaan, vaan siihen vaadittiin jo hetken houkuttelua. Nopeasti se kävi haistamassa minua lahkeesta ja perääntyi taas muutaman askeleen päähän.

Loppuleikki ei kiinnostanut, pikemminkin Walma alkoi olla jo sitä mieltä, että nyt autolle ja kotiin. Ammuttiin vain kerran, sillä Walma otti siitä sen verran paisetta jo tämän kuorman jälkeen ettei palannut enää leikkiin, jonka oli pienemmän narulelun kanssa aloittanut jopa ihan innoissaan. Autolle rassu yritti lähteä, eikä ihme, oli kuvauspaikka aika tiivis ja omaan turvalliseen autoon lähes koko ajan näköyhteys. Ennen omaa vuoroa kuullut laukaukset se otti lungisti, eikä edes päätään autossa nostanut.

Tällainen on meidän Walma, vähemmän sosiaalinen, vaatii oman aikansa. Mutta toisaalta taas helppo elää ja harrastaa, kulkee vapaana paikassa kuin paikassa ja on hanskassa hienosti. Suhde omiin ihmisiin on sille tärkeä ja onhan se jo kotosalla huomattu. Esan koiraksi se on alkanut enenevissä määrin muuttumaan.
Hitaampi, mutta ihan paras palautumiskyky.. kun homma oli paketissa, puhuttiin viitisen minuuttia kuvaajan kanssa kuvauksen tapahtumista. Tänä aikana Walma näytti ulkoisesti suht relalta, ei läähätellyt kieli polvissa asti sinisenä roikkuen, kuten edeltävät kaksi koiraa tekivät tässä vaiheessa. Kotiin lähtiessä Walma tuijotteli kyllä kulmien alta sen näköisenä kuin sanoakseen, että "Eukko perhana minkä teit, kerrankin kun pääsin kaksin taas reissuun oli se sitten tällaista kiusaamista...". Loppumatkan se sitten nukkui tyytyväisenä auton etupenkillä ja kotona pullisteltiin ihan, kun oltaisiin oltukin kivassa seurassa.

Omia ajatuksia

Loppu lauantain mielessä pyöri mietteet olisiko sitä voinut itse tehdä asioita toisin Walman pentuaikana sosiaalistumisen osalta. Sen molemmat vanhemmat ovat sosiaalisia tapauksia, vaikka eihän se sitä tarkoita että jälkikasvu on sitä samaa.. toki siinä on suuremmat mahdollisuudet olemassa.
Kuitenkin olen tyytyväinen Walman itsenäiseen luonteeseen ja palautumiskykyyn, vaikka hitaaseen, mutta kuitenkin. Parasta on ettei Walmasta löydy rodulle mielestäni epätyypillistä luonteenpiirrettä: terävyys, joka epävarmaan koiraan yhdistettynä saattaisi olla melko haitallinen yhdistelmä. Pentusuunnitelmissa tämä otettiin jo ensimmäisellä kerralla huomioon ja ihan täyskymppi kakaroita luonteeltaan molemmat, voisiko jopa sanoa, että yltiösosiaalisia.. ;)

Kaikesta huolimatta Walma on perusiloinen pikkukoira, jonka kanssa on erityisen helppo elää. Sillä on omat naiselliset oikkunsa ja sitä täytyy hieman ymmärtää, mutta mahtava persoona vaikka myönnän, että seuraavaksi koirakseni haluan aavistuksen sosiaalisemman version Walmasta itsestään.

Syysaurinkoa ja pentusuunnitelmia

Ja mitä pentusuunnitelmiin kuuluu niin kyllä, meillä on sulho valittu. Voi herättää kysymyksiä tahoilla kuin toisilla, mutta on niitä ihme pentueita muillakin syineen. Meidän seuraavien pupsien isä on meinaan FI MVA Zwolle-Rolle v.h. Rollecaterdeel alias Rolle, jolla - kyllä - on C/B lonkat ja kas niin on Walman veljelläkin. Kaihi-riskiä löytyy, niin kuin varmasti kaikissa linjoissa. Tietämättömien on vain niin helppo sanoa, että terve on.

No anyway, syyt tähän yhdistelmään on luonne, Rolle täydentää itsevarmalla ja tasapainoisella luonteellaan Walman herkkiä puolia. Lisäksi toive on saada pennuille samanlaisia tasapainoisia hyvin kulmautuneita terveitä etuosia, mitä Rollella on Walmaan verrattuna, joka taas on aavistuksen keveytensä vuoksi kapea ja suoralapainen. Lisäksi voin taas hyvällä omatunnolla sanoa tuntevani molempien koirien taustat useamman sukupolven taakse, ja esimerkkinä Rollen äidillä Roefiella on ehkä maailman mahtavin luonne ikinä! Hauska klovnikoira, erinomaisessa kropassa. Ja onhan tuo Rolle toki monimuotoisuustestissä todettu omaavan harvinaisempaa verta Suomen markkinoilla, Walman testautan samasta aiheesta kevään 2012 aikana.

Puppejen aika ei ole vielä, vasta ensi vuoden kesäjuoksuista, joten pentujen syntymä ajoittuu enemmän syksyyn ja luovutus vuoden päähän loppuvuodelle. Siihen asti harrastetaan ulkoilua ja epäsäännöllisen säännöllisesti vaikka näytelmiä ja tottelevaisuutta.

Pentuviikot

2011-10-03T11:35:00.002+03:00

Hulinata

..on riittänyt. Viikko sitten sunnuntaina kävästiin lenkkeilemässä Espoossa Pepin ja Islan kanssa. Roope paukapää ei ota uskoakseen ettei kaikille vastaantulijoille tarvitse pullistella, etenkään kun ei ole hihnan päässä mamman turvissa.. joten pappakoira otti sitten vähän osumaa labbisurokselta, ei onneksi kunnolla, vai pitäisikö sanoa että harmillisesti, tuo ei ottanut asiasta ollenkaan opikseen. Joten viikon verran on koko kööri syönyt ruokansa lenkillä ohitustilanteissa. Raaka peli, mutta nyt on kuri ja järjestys jokseenkin palannut ulkoiluun, eikä tarvitse puhkua ja puhista punaisena joka koiran kohdalla.

No niin, mutta siis asiaan. Espoossa oltiin sitä varten, että haettiin Isla samalla meille hoitoon ja keskiviikkona käytiin hoitamassa napatyräleikkaus pois päiväjärjestyksestä. Isla oli kyllä mahdollisimman ihastuttava ja helppo hoitolainen. Reippaana se oli heti ja löysi tutut pentuaikaiset nukkumapaikkansa eikä se toimistokoiranakaan hullumpi tapaus ollut. Rauhallinen nallukka nukkui suurimman osan päivää ja kävi tervehtimässä toimistoväkeä tasaisin väliajoin.

Keskiviikkona operoitiin napatyrä, joka meni oikein mainiosti Mannisella. Sain olla Islan mukana koko ajan, vaikka vähän alkuun meinasi hirvittää se läskin leikkely. Nyt Ipsa toipuu kovaa vauhtia kotihoidossa, pömpelin kanssa kulkeminen on alkanut sujumaan alku järkytyksen jälkeen ja välillä sen kanssa saattaa jäädä jumiin kun unohtaa koko hökötyksen. Muutama viikko niin kohta mennään taas entistä ehompana pakkauksena.

Demonsteri

Samana keskiviikko-iltana kun Isla kotiutettiin saapui puolestaan velipoika Demo hoitoon. Samaan tyyliin kuin Isla, löysi Demo heti tutut paikat ja ihan yhtä suojeluvaiston puutteessa oleva oli kuin alle luovutusikäisenä.. Herthan rähinät oli vaan ihan sika magee juttu ja mamma unohtu heti kun ovi sulkeutui. Reppana istui ensin oven takana tuijottamassa ja hetken päästä se näytti lähinnä kysymysmerkiltä, että "miksi mä muuten tässä istun?".

Islan jäljiltä levinneet lelut levisivät vieläkin mahdollisimman tehokkaasti Demon toimesta ja intoutuipa meidän talon akat vähän leikkimään myös. Etenkin Hertha intoutui leikkimään oikein painileikkejä, vaikka alkuun esitti semmoista kovanaamaa, ettei mitkään pikku pennut voisi vähempää kiinnostaa..

Viikonloppu vierähti siis hyvin pitkälle koirien kanssa puuhastellessa. Käytiin pitkillä metsälenkeillä, siivottiin kotia sisältä ja ulkoota. Käytiin Pornaisissa viihdyttämässä vanhaa poikaa ja tuorettä isää. Ticon ja Kiran (Donut's Oldie Goldie) saivat 2.10.2011 perheenlisäystä, 2 poikaa ja 2 tyttöä, yhtä joka sorttia: 1 black & tan poika ja tyttö sekä 1 punainen poika ja tyttö. ...niin ja tehtiin uusi ilme omille sivuille vihdoin ja viimein, vähän yksinkertaistettiin ja helpotettiin päivityshommaa.

Villieläintarha

Meillä on mielenkiintoiset lenkkireitit, kun hirvien lisäksi törmättiin tuossa viime viikkolla mäyrään, joka pölvästinä juoksi hätääntyneenä pitkän matkaa meidän edellä tiellä, kunnes tajusi paeta pusikkoon. Ja eilen iltalenkillä ohitettiin fasaani-äiti kuuden, jo isomman poikasensa kanssa. Että sellaista, nokka kohti uutta viikkoa. Tänään kotiutetaan Demo hyvin suoritetun toimistokoiran viran jälkeen ja illalla taas jumppaillaan. :)

"Hirvikolari"

2011-09-22T09:31:00.011+03:00

Näyttelyturneen päätös

Viime viikonloppuna juostiin toden teolla. Lauantaiksi oltiin ilmoittauduttu Hyvinkään ryhmänäyttelyyn Herthan kanssa. Neito korkkasi valioluokan ollen rotunsa paras, ei yhtään paha putki tähän mennessä, kun 4 näyttelyä: 3 x ROP, 1 x VSP, 3 x SERT > Muotovalio. Rodun arvosteli Hyvinkäällä uusi rotutuomari ja partacolliekasvattaja Tarja Löfman.

Herthan arvostelu: Erinomainen tyyppi ja sukupuolileima. Hyvä purenta ja pigmentti. Hienot tummat silmät. Vielä hieman kevyt kallo-osa. Oikeat rungon mittasuhteet. Sopiva luuston vahvuus. Liikkuu erinomaisella keveällä askeleella ja käyttää häntäänsä hyvin. Oikealaatuinen karvapeite. Esitetään erinomaisesti.

VSP Trasseli Coco Mocoma & ROP Aurinkokeijun Please Please Me
Hyvinkään kuvista kiitos Marian Laurila!

Seuraavana päivänä suunnattiin kokka kohti Heinolan erikoisnäyttelyä, jossa paikalla 73 schapea, jotka arvosteli hollantilainen erikoistuomari Erica Bakker-v.d. Woestijne. Tämä oli sitten se Roopen viimeinen esiintyminen näytelmissä, haikeat oli fiilikset ja kehän jälkeen tirautettiin muutama kyynel. Ei sillä, että katuisin päätöstäni. Pikemminkin viime aikaiset tapahtumat ovat vahvistaneet tunnetta, että haluan tarjota omalle rakkaalle vanhalle pojalleni mahdollisimman mukavan ja rennon vanhuuden. Haluan sen jäävän ihmisten mieliin voittajana ja upeassa kunnossa, jossa se edelleen on. Tuomarin sanoin "The best mover of the day!".

Roope esiintyi luotettavasti omana iloisena itsenään, turkista se taas jäi kiinni ja niinpä vanha kilpapari oli jälleen nenät vastakkain veteraanien ROP-kehässä. Seita rotunsa paras ja Roope vastakkaisen sukupuolen paras veteraani. Hyvin kapusi Roope kuitenkin monen nuoremman ohi vielä, ollen 3. komein uros kaikista paikalla olleista 28 uroksesta.
Tytöt edustivat valioseurassa erinomaisesti, mutta kirkkaammat sijoitukset jäivät kookkaammille leideille.

Roopen jälkikasku pärjäsi myös hienosti. Nuorimmaiset pentuluokassa ROP- ja VSP-pentuina, onnea Anne ja Terhi! Ja vanhimmat valioluokassa, joista Basso-poika heti isänsä perään PU4. Ja kaikkea siltä väliltä, mukava oli nähdä paljon tuttuja, vaikka taas se meni siihen pää kolmantena jalkana juoksemiseen ettei oikein kaikkien kanssa malttanut jutella niin paljon kuin olisi halunnut.

Roopen arvostelu: 8,5 years. Dog of good type and size. Good head, a bit fine in foreface. Middle brown eyes. Good mouth. Well set ears. Good body and angulations. Fine bone. Coat rather soft. He is in way good condition. The best of movement from the side, but narrow behind. Good tail.

Walman arvostelu: 3 years. Small feminine bitch. Good proportions. Nice head. Good eye and expression. Good mouth. Thin ears. Good topline. Well angulated. Good body. Fine bone. Nice coat. Moves very well. Good tail action. Could have been more confident.

Herthan arvostelu: 2 years. Small feminine bitch of good proportions. Nice head. Beautiful eyes. Ears a bit big. Good mouth. Good topline and body. Good angulations. Fine bone. Good coat. Fine and easy movement. Good tail action.

Pappakoira vielä viimeisen kerran pitkässsä karvassa,
nyt koitti meinaan eläke karvan verran kevyempänä...

A-pentueen ihmekaksoset olivat erinomaisia
pikku turisteja koko pitkän päivän.
Kuva lainattu Demon blogista... ;)

Urho siirtyy sijoitusperheensä lemmikiksi

Mietintöjen ja pohdiskelujen jälkeen olemme hyvässä yhteisymmärryksessä kaikki kolme omistajapuolta sitä mieltä, että Urho siirtyy Mustosen perheen lemmikkikoiraksi. Valitettavasti Urhon vieraskoreus on kehittynyt huonompaan suuntaan ja ahdisteltuna, esimerkiksi näyttelykehässä, se saattaa varoittaa tunkeilijaa jopa rodulle epätyypillisesti nappaamalla. Kasvatuskriteereissäni tämä ei kuulu rotuun, eikä etenkään jalostuskoiralle. Paperityöt ovat vielä kesken, mutta kuluvan syksyn aikana Urhon oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät sijoitusperheelle. :)

Siitäkin huolimatta, että Urho on mainio perhekoira ja pärjää omassa ympäristössä tuttujen ihmisten kanssa ja on täysin terve paketti, haluamme pitää kiinni kriteereistä jotka jalostuskoirille olemme asettaneet. Hyvässä tasapainossa yritämme näistä kriteereistä pitää kiinni, mistään liikaa joustamatta. Mielestäni kasvattajien tulisikin harkitusti käyttää jalostusmateriaaliksi hankkimiaan ulkolaisia koiria, etenkin jos ilmenee merkittäviä puutteita juuri luonteessa tai terveydessä. Kriteerit kunniaan kasvattajat!

Jaa se hirvikolari vai..?

No siis sehän liittyi tuohon toissa aamuiseen tyypilliseen 6 kilometrin aamujumppaamme... ensin alkoi Halkiantiellä oikealla puolella metsä ryskymään ja hetken ihmeteltyämme todettiin sen olevan hirvi. Jatkettiin hissukseen matkaa ja eikö kohta juossut toinen hirvi about 10 metrin päästä tien yli. Vähän sydän pamppaili tuon kohtaamisen jälkeen ja koiratkin olivat hämmästyksestä hissukseen. Eivät olleet onneksi äkäistä sorttia ja päästiin jatkamaan lenkkiä, eikä traumoja jäänyt ja sama lenkki ollaan tehty senkin aamun jälkeen.

Roope nautiskelee eläkkeestään toden teolla, siitä on kuoriutunut varsinainen pikku paholainen. Olen aivan varma, että olen muistanut laittaa vaatehuoneen oven kiinni joka aamu töihin lähtiessäni, mutta silti se on muutamana iltana ollut auki töistä tullessani. Arvata saattaa ettei vaatehuoneen hyllyssä säilytetyt Eukanuba-keksipussit olleet säilyneet koskemattomina.... siistiä jälkeä ovat tehneet, pussi löytyi puolillaan sängyltä sauma auki ja mitään muuta sotkua ei oltu aiheutettu. Pappa on niin härski, että yritti vielä eilen illalla ihan meidän silmien alla vaatehuoneeseen herkuttelemaan... jäi kyllä iltaruoka pojalla saamatta.

Sellaista tänne tällä erää. Nyt psyykataan hermoja MH-kuvausta varten ja rauhoitetaan tätä menoa ja meininkiä, jos mahdollista... ensi viikolla ainakin on hulinata, kun alkuviikon hoidokiksi tulee Isla joka päätyy keskiviikkona veitsen alle ja siloitetaan napatyrä. Ja samana iltana vaihtuu sitten tyttö pojaksi, kun Demo tulee viikonlopun yli hoitoon. Palaillaan. :)

Herthan hattutemppu

2011-09-11T15:23:00.002+03:00

Porvoon potti

Niinhän se sieltä tuli! Hertha on perheemme tuorein muotovalio, se juoksi kovempaa ja paremmin kuin kukaan muu rodussa. Taakse jäivät aikansa menestynein parivaljakko Roope & Seita, joista pappakoira oli VSP ja ROP-vet ja Seita PN2 ja VSP-vet. Hertha napsi sertinsä kolmesta perättäisestä näyttelystä kuukauden sisällä, melkoinen suoritus! Ihan ei tuohon aikaan pystynyt äitinsäkään, vaikka Banjo on myös tullut muotovalioksi kolmella perättäisellä näyttelyllä.

Näyttelypäivä alkoi mukavan lämpimissä tunnelmissa, mutta eikös ne sadekuurot ehtineet pyykäistä oikein kunnolla yli juuri ennen kehää. Ei sattunut Norjasta saadut "työsaappaat" mukaan, olisivat olleet oikein edukseen siellä vetisellä liukkaalla nurmikentällä. Alla arvostelut ja tulokset.

Roopen arvostelu: Erinomainen tyyppi, hyvä koko. Erittäin hyvä pää, hyvä kaula ja ylälinja. Oikea häntä. Riittävä runko ja luusto. Hyvä turkki. Liikkuu erittäin hyvin. VET ERI 1 SA PU 1 ROP-VET VSP

Herthan arvostelu: Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Erinomainen pää, kaula ja ylälinja. Oikea häntä. Hyvin kulmautunut. Riittävä runko ja luusto. Liikkuu rodunomaisen kevyesti. Hyvä turkki. AVO ERI 1 SA PN 1 SERT ROP > FI MVA

Urokset junioriluokka:
ERI 1 High Volts I Am A Hooligan

Urokset valioluokka:
ERI 1 SA PU 3 Trasseli Coco Mocoma

Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 SA PU 1 ROP-VET VSP Buffing Pilviparta
ERI 2 SA PU 2 Trasseli Oikosulku

Nartut nuortenluokka:
ERI 1 Buffing Quibus Seita

Nartut avoinluokka:

ERI 1 SA PN 1 SERT ROP > FI MVA Aurinkokeijun Please Please Me
ERI 2 Olivia Infinity von Happy Shaggy Family

Nartut veteraaniluokka:

ERI 1 SA PN 2 VSP-VET Seita v.h. Rollecaterdeel

Mainio matami mimmimme

Muutoksia suunnitelmissa

Eihän tässä taas suunnitella ollenkaan sen pidemmälle kuin ensi vuoden syksyyn... nälkä kasvaa syödessä ja nyt suunnitellaan kovasti Herthan ulkomaan reissuja. Ja kun ei nyt ensin niitä pentuja pitänyt seuraavana vuonna tulla niin vedetään se takaisin, jos passeli mies löytyy voi meillä kasvaa ensi vuonna uusia tyyppejä. Muutama on kiikarissa, mutta katsotaan niitä sitten tarkemmin ensi vuonna.

Viikonloppua odotellaan kuin kuuta nousevaa.. joo on näyttelyvuoden päätapahtuma erikoisnäyttely ja 76 ilmoittautunutta schapea, mutta eniten kiehtoo tieto siitä että tähän se hetkeksi loppuu. Pieni näyttelyväsymys alkaa painaa, kun ei sellaisesta kuin vapaa-aika ole mitään tietoa. Vaikka vähän sentään jotain puuhataan ennen Voittaja-näyttelyitä, lokakuun puolessa välissä meinaan käydään Walman kanssa uusimassa MH-luonnekuvaus ja Isla aloittaa näyttelyuransa lokakuun lopulla Lahden pentunäyttelystä.

Vuosi sitten keskeytetty luonnekuvaus kun meni poskelleen ja se on jäänyt omaa mieltä hieman kaivelemaan.. että pitää itse olla oikea herkkänahka, kun ei oman koiran kanssa kuvaukseen uskaltanut. Mitä muuta voi odottaa mamman prinsessakoiralta, että jossain vaiheessa riittää ja nykyinen rouva, silloinen neiti, lähtee etsimään tukea ja turvaa p-paikalle jääneestä omistajastaan. Ensimmäisellä kerralla se oli haalari jossa se otti hatkat, jos nyt paremmalla onnella.. yritän keksiä käyttööni kaikki mahdolliset rentouttavat tekijät ennen omaa vuoroa. Omistajan douppaaminen ei ole kielletty, eihän?

Kyllä autot tietää

2011-09-07T10:28:00.001+03:00

BOB, BBI, BIR, CCC...

Aivan selviä merkkejä taas koko viime viikon ennen Vantaan kr-näyttelyä, kyllä ne rekisterikilvet vaan osaa ennustaa. Ja jos ei joku ymmärrä tuota kolmen C:n riviä niin sehän tarkoittaa nimenomaa sitä itseään, meinaan kolmen sertin putkea, nyt niitä on jo kaksi!
Ja huom. kyllä minä sitä tietäkin katson ettei tarvitse liikenteessä pelätä törmäävänsä kirjaimellisesti minuun... ;)

Lauantaina kipaistiin Hakunilan urheilupuistoon näyttelemään isän ja tyttären kanssa. Molemmat hoitivat osuutensa niin kuin on harjoiteltu, Pappakoira oli rotunsa paras kaikista mahdollisista kategorioista ja tyttärensä oli peräti ainut SA:n saanut neitokoira rodussa, joten toinen serti plakkarissa putkeen. Ensi viikonloppuna on sitten ensimmäinen mahdollisuus valioitua, jos äitinsä temput toistaa niin sertin pitäisi tulla. Banjo meinaan tuli kesän 2008 aikana muotovalioksi kolmella perättäisellä näyttelyllä.
Rodun arvosteli uudempi suomalainen tuomari Veli-Pekka Kumpumäki, joka yllätti positiivisesti arvostelemalla koirat pöydällä ja antoi huolelliset ja tarkat arviot koirista. Allekirjoitan omien koirieni arvostelut täysin, mm. huomautus Roopen pienistä silmistä, siitä on jo sanonut aikanaan Hollannin erikoisnäyttelyssä 2004 Jan de Gids, että toivoisi herralla näkyvän hieman vähemmän valkuaista. Rodulla kun ei kuuluisi näkyä yhtään valkuaista koiran katsoessa suoraan eteensä. Vaaleista silmistäkin Kumpumäki valitteli, joten rotumääritelmää on selvästi tankattu! Mielelläni menen tämän tuomarin kehään uudestaan, mukava rauhallinen ja ystävällinen tapa käsitellä koiria! Kiitos ja kumarrus, tällaisia lisää!

Alla omien kirjalliset arvostelut ja rodun tulokset kokonaisuudessaa.

Roopen arvostelu: 8,5-vuotias, mittasuhteiltaan erinomainen hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Sopiva luuston vahvuus. Hieman pienet silmät, mutta hyvä pää. Kaunis ylälinja ja oikein kiinnittynyt häntä. Hyvät kulmaukset. Hyvä runko. Ihanat vapaat liikkeet, jossa oikea rytmi. Todella mallikas.

Herthan arvostelu: Miellyttävä narttumainen kokonaisuus. Hyvät vapaat liikkeet ja mukava olemus. Kaunisilmeinen narttumainen pää, jossa hyvä kallo ja kuono-osa. Kaunis ylälinja. Sopiva luusto. Hyvä runko. Hyvin kannettu häntä. Erittäin hyvä karvapeite.

Urokset valioluokka:
ERI 1 SA PU 2 Trasseli Coco Mocoma

Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 SA PU 1 ROP ROP-VET Buffing Pilviparta
ERI 2 SA PU 3 Trasseli Oikosulku

Nartut nuortenluokka:
EH Buffing Quintessa
H La Familia's Chakka Tosca Tosela

Nartut avoinluokka:
ERI 1 SA PN 1 SERT VSP Aurinkokeijun Please Please Me

Nartut veteraaniluokka:
ERI 1 VSP-VET Boisterous Quilatera

Kuningatar on poissa

Maanantaina ikiuneen nukutettiin Roopen Kuningataräiti. Amelie-Sofie oli liki 12-vuotias, kun kasvaimet ottivat ylivallan elämän ilosta ja viimeinen päätös oli aika tehdä. Amelie oli maailman kaunein ja iloisin musta schapendoes, samanveroista ei maa päällään kanna, pientä briardia jonka mielestä kaikki vieraat olivat tulleet vain häntä katsomaan.

Kiitos tuhannesti Amelie elämäni koirasta, esikoispentueesi pojasta. Paulalle paljon haleja ja lämpimiä ajatuksia, nyt on aika surra, mutta kultaiset muistot jäävät lämmittämään mieltä.

Hyvää matkaa Amelie-Sofie rakas!

Pentutreffit iskän luona

Jos ei jotain surullista niin vähän iloistakin. Käytiin eilen treffaamassa omien kasvattieni, Amelien lastenlasten, kanssa Väinö-iskän luona Klaukkalassa. Kasvattaja itse saapui tyylikkäästi viimeisenä paikalle.. mitenkäs muuten.

Niin niin ylpeä voin olla näistä ihmekaksosista, reippaita ja iloisia vauvoja! Islalla tosin hetki kesti lämmetä veikan hurjille juoksu/törmäys leikeille.. eikä Hertha lämmennyt niille illan loppuun mennessäkään. Molemmat ovat kehittyneet lupaavasti, vaikka kaksi aivan eri tyyppiä selkeästi ovatkin. Demo on tullut äitiinsä pitkine säärineen ja ohuemmalla turkilla, väritys on säilynyt toistaiseksi hyvin mustana, mutta niin se oli Väinölläkin ennen kuin alkoi harmaantumaan. Isla taas on isänsä ja nyt edesmenneen isoäitinsä kaunis kopio, turkki näytti veljensä rinnalla kokonaan ruskealta ja harmaata juurikasvua alkaa olla melko reippaasti. Isla on myös luonteeltaan kuin isänsä, rauhallinen ja keskittymiskykyinen, kun taas Demo on tullut äitiinsä ja on hauska höseltää mukana koko ajan täysillä.. arvaatte varmaan kummalta sujui pienet näyttelytreenit paremmin. ;)
Näyttelyistä tuli mieleen, että nyt sen uskaltaa ääneen sanoa kun itse on asian omin silmin todistanut. Demo-pojan purenta on kunnossa!! Täydellinen saksipurenta hampaiden vaihduttua, aivan mielettömän hienoa ja poitsu pääseekin jo syyskuun lopussa Tampereelle pentunäyttelyyn treenaamaan. :) Islaa odottaa ennen näyttelyuran alkua napatyräleikkaus, aivan kuin isoäitiäänkin aikanaan.

Kasvattaja-täti ei voi kun maireana hymyillä, laatu todella korvaa määrän!! Eikä kyllä helpota omaa pentukuumetta treffailla näitä ihanuuksia! ;) Tosin Walman seuraavat mahdolliset pennut tulevat vasta vuodelle 2013 ja sellainen tavallista parempi mieskoira on hakusessa ulkomasmailta tällä hetkellä. Sellaista tällä erää, palataan astialle viikonlopun näytelmien jälkeen.. jos meillä vaikka juhlittaisiin uutta muotovaliota. ;)

European Dog Show 2011

2011-09-06T10:08:00.003+03:00

Schapendoes kehän tuloksen Euroopan Voittaja 2011 -näyttelystä Hollannin Leeuwardenista, rodun arvosteli hollantilainen kasvattaja-tuomari Godelieve de Wit-Bazelmans, kennel Korte Toren.

‎Urokset junioriluokka:
ERI1 EUJV-11 ROP-juniori Tiny Scoundrel Benny Hill (Onnea jälleen Tiina!)
EH2 Tibor Luna v.d. Rietveldsche Vaart

Urokset nuortenluokka:
ERI1 VA-SERT VACA Follow Me Clowny's Joker des Uns des Autres
ERI2 Simon Sil v.d. Rietveldsche Vaart
EH3 Stoere Sam v.d. Rietveldsche Vaart

Urokset avoinluokka:
ERI1 Eldrick Akqi v.d. Korte Toren
ERI2 Buniwa Quatro van Os Doezehofke
ERI3 Italian Shoothing Star des Uns et des Autres
ERI4 Fanica Tip Top Tjano
EH Eyeballs Bonjo-The-Xen-Peak

Urokset valioluokka:
ERI1 SERT CACIB ROP EUV-11 Yanneman Cado v. Wietse Sebastiaan
ERI2 Jamiroquai des Uns et des Autres 2ex
ERI3 Carrezando´s Don Diego

Urokset veteraaniluokka:
ERI1 EUVV-11 Charming Clown's Special Edition des Uns et des Autres

Nartut pentuluokka:
1. (Erittäin Lupaava) ROP-pentu Fanica Wiola Willemine

Nartut nuortenluokka:
ERI1 Ròsa Ke-Sera van Hoefflaecken's Cocó
EH2 Roxroro's Bonni Akqi Obali

Nartut avoinluokka:
ERI1 VA-SERT VACA Fanica Tinka Tulipa
ERI2 Elly's Boefje Zofie de Olde Grise

Nartut valioluokka:
ERI1 SERT CACIB EUV-11 Bibi Meike v.h. Molengat
ERI2 Almira les Bijoux de la Princesse
POISSA Carezzando's Drama Queen

Nartut veteraaniluokka:
ERI1 ROP-veteraani EUVV-11 Enya v.d. Jimferhoeve
ERI2 Fanica Lilli Lucia
ERI3 Fotje Jutha v.h. Haskerhûs

Leeuwarden (NL) CAC Show

2011-09-02T08:57:00.004+03:00

Näyttelytulokset Euroopan Voittaja 2011 -näyttelyn yhteydessä järjestetystä serti-näyttelystä torstaina 1.9.2011. Rodun arvosteli hollantilainen Rony Doedijns.
Sunnuntaina 4.9.2011 arvostellaan sitten Euroopan Voittaja 2011 -näyttelyssä schapendoesit, tuomarina Korte Toren-kasvattaja Godelieve de Wit-Bazelmans.

Urokset junioriluokka:
ERI 1 VA-SERT JUN-SERT Tiny Scoundrel Benny Hill (Onnea Tiina!)
EH 2 Tibor Luna v.d. Rietveldsche Vaart

Urokset nuortenluokka:
ERI 1 Follow Me Clowny's Joker des Uns et des Autres
ERI 2 Bikkel Lycke v.d. Korte Toren
H Stoere Sam v.d. Rietveldsche Vaart

Urokset avoinluokka:
ERI 1 Buniwa Quatro van Os Doezehofke
ERI 2 Fanica Tip Top Tjano
ERI 3 Italian Shoothing Star des Uns et des Autres
EH 4 Binke Lycke v.d. Korte Toren
EH Eldrick Akqi v.d. Korte Toren

Urokset valioluokka:
ERI 1 SERT Yanneman Cado v. Wietse Sebastiaan
ERI 2 Jamiroquai des Uns et des Autres

Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 Charming Clown's Special Edition des Uns et des Autres

Nartut pentuluokka:
1. (Erittäin Lupaava) Fanica Wiola Willemine

Nartut junioriluokka:
POISSA Fairy Dust des Uns et des Autres
POISSA Femke Akqi v.d. Korte Toren

Nartut avoinluokka:
ERI 1 SERT ROP Fanica Tinka Tulipa
ERI 2 Elly's Boefje Zofie de Olde Grise
POISSA Eveline Akqi v.d. Korte Toren

Nartut valioluokka:
ERI 1 Almira les Bijoux de la Princesse

Nartut veteraaniluokka:
ERI 1 VA-SERT ROP-Veteraani Fotje Jutha v.h. Haskerhûs
ERI 2 Fanica Lilli Lucia

Pohjolan Pariisi

2011-08-31T14:17:00.002+03:00

Järvenpää-Saarijärvi-Muonio-Tromssa-Järvenpää

Torstaina aloitettiin matkan teko kohti Jäämeren rantakaupunkia Tromssaa. Ensimmäinen pysäkki töiden jälkeen oli sukulaisten luona Saarijärvellä, jossa syötiin, saunottiin ja nukuttiin hyvin ennen seuraavan päivän pidempää ajomatkaa Muonioon.Perjantain matkanteko sujui suht kivuttomasti, suoraa tietä suurimmaksi osaksi Muonioon saakka ja yöpaikka aivan Muonion joen rannalla, siis oikeasti rannalla, jokeen matkaa noin 5m mökkiovelta. Ainoa pikku mutta oli moottorin varoitusvalo joka syttyi palamaan jokunen kilometri ennen Pelloa.. pikkaisen meinasi hätä iskeä! Pellon Seolla selvitettiin, että vika on jossain katalysaattori-pakoputki akselilla. Muonion majapaikalla sitten testaamaan mahdollisia pakoputki vuotoja ja seuraavana aamuna ajeltiin hissukseen eteenpäin ja yritettiin löytää jotain millä tukkia mahdollinen vuotokohta. Kilpisjärvellä (200km Muoniosta..) sitten folioteippiä pakoputken ympärille ja voilá moottorin varoitusvalo sammui. Toistaiseksi ollaan päästy etenemään terveellisen kuuloisella autolla, mutta eiköhän sitä kohta taas vaihteeksi mennä autolääkäriin. Uhkasin jo Esalle, että tästä lähin käytän vain polkupyörää liikkumiseen...

Tromssaan saavuttiin iltapäivällä vähän hitaanlaisesti, kun jokaisella vuonolla, vuorella ja rotkolla piti pysähtyä kuvailemaan maisemia ja koiria.. niitä mahdollisia voittaja-poseerauksia. ;) Siis olihan matkalla nähty jo hyviä enteitä autojen rekkareista, kuten EXC, BIR, BOB, CIB, BBI... aivan selvä peli!
Kilpisjärven mahtava Saana ei ollut mitään verrattuna Norjan loputtomiin vuorijonoihin, aivan uskomattoman upeita maisemia, kuvat eivät anna pienintäkään oikeutta sille komeudelle, se pitäisi jokaisen kokea itse. Hotelli oli aivan huippu hieno, palvelu oli ystävällistä vaan oli se myös kallista. Kaksi yötä kahden koiran kanssa hieman vajaa 400€, että kiitos äipälle sponssista! :) Muutenkin oli kyllä kallis paikka, perhepizzan kokoisesta lätystä piti maksaa reipas 40€, BurgerKingin ateriat 10-15€... onneksi ei tankata tarvinnut, olisi ollut lähes 2€ litra. Liikennekin oli mahdollisimman hankalaa, mihinkään ei saanut ajaa, kaikki oli kiellettyä ja yhdelle tielle pääseminen vaati hirveät reittisuunnittelut, alkuun ei meinannut löytää kaupungista ulos ilman navigaattoria, vaikka kuinka näki, että tuolla noin kilometrin päässä linnuntietä se silta seisoo. Luojan kiitos puhelimen navi toimi ulkomasmailla, eikä sammunut rajalle.

Ei mikään turha matka

Edellisen päivän ihana aurinkoinen vuoristoilma oli aamulla muisto vain. Mitäpä muuta koiranäyttely kaipaa kuin suoranaista koiranilmaa... Aamulla ennen aamupalaa pakattiin näyttelytähdet tarvikkeineen autoon ja syötiin erinomaisen runsas aamupala pannukakkuineen ja kaikkineen (mikä laihdutus kuuri?!).Näyttelypaikka oli varsinainen Lost-sarjan tai Jurassic Parkin kopio; vuoret kohosivat molemmin puolin ja paksu sumu/pilviverho roikkui niin alhaalla ettei vuorten huippujen korkeudesta ollut tietoakaan. Ja vettä ripotti tulemaan koko ajan, onneksi kehät oli sentään ymmärretty sijoittaa betonille, eikä keskialueen "nurmikolle".

Schapet olivat kehässä heti yhdeksältä, tuomarina norjalainen Mona K. Selbach. Uroksia oli kehässä 4, kaikki saivat erinomaisen ja CK:n, mutta paras tuli kuitenkin Suomesta. Rudolf otti varsinaisen potin titteleitä, sillä tämän sertin ja cacibin myötä siitä valmistui kansainvälinen, pohjoismaiden sekä norjan muotovalio! Onnea komealle pojalle, nyt uutta koiraa taloon! ;)Nartuissa lukumäärä oli samat 4kpl, mutta Walman lisäksi vain avoimenluokan narttu sai CK:n. Walman prinsessamaiset hypyt vesisateen kastelemalla betonilla eivät tulosta pahentaneet vaan neito otti sen mitä hakemaan tultiin: paikallinen serti ja cacib, norjan sekä kansainvälinen muotovalio! ROP-taistossa komeampi vei voiton ja Walma oli VSP. :)

Tico-rotuiset olivat sitten vasta puolenpäivän jälkeen kehässä, aika reippaastikin. Jännitys oli melkoinen, Tico oli meinaan ainut uros rodussaan, 5 nartun lisäksi. Kasvattaja tosin jäi pois kahden narttunsa kanssa, eli paikalla kaiken kaikkiaan 4 folkkia. Tuomari norjalainen Marit Sunde oli oikein ihastuksissaan Ticosta ja loppujen lopuksi oltiinkin ainoat CK:n saaneet rodussa. Niin kuin Walmasta, myös Ticosta tuli tämän päivän myötä kansainvälinen ja norjan muotovalio! Mieletön reissu, mielettömän mahtavat tulokset!! Kyllä on kevyt ajaa kotia 1400km.
Ryhmäkilpailuissa käytiin kartuttamassa Ticon kokemusta, nenä maata viistäen.. olisi voinut olla mahdollisuus muuhunkin, kun tuomari niin moneen kertaan kävi esiarvostelussa katselemassa (koska siellä se osasi vielä esiintyä...).
Näytelmässä nähtiin myös Roopen Ruotsista lähtöisin oleva Casper-poika. Isänsä kopio, kroppa vaatii aikaa kehittääkseen uroksen maskuliinisen mallinsa, mutta isänsä aivan ihastuttava päänmalli ja ilme. Turkki onneksi äidiltä peritty. :)

2 800 kilometrin jälkeen

On se matkan teko avartavaa, mutta koti on vaan se maailman paras paikka jossa rentoutua. Lyhyen työviikon päätteeksi isä ja tytär esiintyvät Vantaan kr-näyttelyssä lauantaina. Enää vain muutamia viikkoja aikaa Roopen lopulliseen eläkeputkeen näytelmistä ja turkin ruoppaamisesta, mamman henkinen valmistautuminen on alkanut. Ei ole meinaan ihan kevyt päätös ottaa multivoittajalta turkkia alas ja tunnustaa sen olevan jo vanha poika.. :/

Matkakuvia laittelen galleriaan heti, kun ehdin tyhjentämään 8 gigatavun täyteen kuvatun muistikortin. Ihanaa syksyä kaikille, minulle ehdottomasti maailman paras vuoden aika! :)

Nyt nappas!

2011-08-17T12:41:00.003+03:00

Uusi serti-voittaja
..taloudessamme! Hertha the pitkänlinjan varakoira nappasi viime sunnuntaina Tuomarinkartanon ryhmänäyttelyssä koko potin. Vaikkei tosin ollut kilpailuakaan kummoisesti paikalla, mutta olisi se Tuovisen setä muutakin voinut antaa halutessaan.

Hertha oli hieman hämillään joutuessaan yksin reissuun, mutta hienosti se haldasi tilanteen vaikka oli vielä juoksun parhaimmat päivät päällä. Arvostelu oli mukavaa luettavaa ja tulos puhuu puolestaan.

Herthan arvostelu: Erinomainen tyyppi. Hyvä luusto. Kaunis pää. Erinomainen runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvät liikkeet. Oikea karvanlaatu.

Nuortenluokan urokset:
HYL Dancing Bears Incredible Iceman

Junioriluokan nartut:
EH Lumikuono Hermanita Bonita

Avoimenluokan nartut:
ERI 1 SA PN 1 SERT ROP Aurinkokeijun Please Please Me

Mieskoira Urho
Kuten yltä tuloksista huomaatte esiintyi Urhokin pitkästä aikaa kehässä. Urholle on ollut viimeaikoina vaikea sietää vieraiden käsittelyä ja olin sunnuntaina aivan hämmästynyt kuinka se rimpuili tuomarin käsien alta, eikä antanut tutkia itseään. Koskaan ennen se ei ole kehässä tuolla tavoin käyttäytynyt... :/
Urhon seuraava ja tämän vuoden viimeinen karkelo on erikoisnäyttely syyskuun lopussa, toivottavasti pieni tehotreeni auttaa asiaa tai muuten täytyy miettiä tulevaisuutta uudemman kerran.

Muuta mukavaa
Eilen käytiin tosiaan David Daltonin kuvattavana, niin kuin viimeksi kerroin. Kuviin pääsivät malliksi Roope, Walma ja Tico. Roope oli itselleen uskollinen vuotavan leukansa ja märkien partakarvojen kanssa... Tico oli tyypilliseen tapaansa ei-niin-innokas poseeraaja vaan saatiin juosta ihan oikeasti pitkin pihaa pitäen mitä eriskummallisempia ääniä jotta saatiin skarppia ilmettä herralle. Walmaan taas voi aina luottaa, se on niin ylväs ja kuvauksellinen aina! Ainoa josta oikeasti odotan kuvien jopa onnistuneen. Daltonin kuvauspaikka keksinnöistä innostuneena on varmaan pakko tarttua omaan kameraan ja lähdettävä metsälle koiruuksien kanssa. Tai sitten viimeistään Norjan matkalla pitää silmät auki jos ja kun hyviä kuvauspaikkoja ilmaantuu.

Siihenkään ei enää kauaa ole. Ensi keskiviikkona käydään hoitamassa Mannisella paperit kuntoon ja vaihdetaan koiria. Roope pääsee isoveikan kaveriksi Pornaisiin reissun ajaksi ja Hertha onkin jo valmiiksi kasvattajallaan juoksu-hoidossa.

Silviisii täl kertaa. Ensi viikonloppuna se ainokainen vapaaviikonloppu koirariennoista ja vihdoin ja viimein on tupaantuliaiset sovittu perjantaille. Tai ei ehkä ihan vapaat, Isla ja perhe tulevat lauantaina kyläilemään, mutta eihän tuota lasketa, eihän? ;)

Yhtä koiraa koko elämä

2011-08-10T12:44:00.007+03:00

Syksyn kuntokoulu
Viileämmät lämpötilat ovat sitten vaan niin paljon miellyttävämpiä, että ollaan oikein herätty taas koirien kanssa nauttimaan ulkoilusta. Kesän aikana se oli sellaista ikävää pakko pullaa ja väkisin hiki päissä puurtamista. Vielä ei olla lähdetty Lopen mökille kiertämään luontoreittejä, kun on näitä näytelmiä ollut jokaiselle viikonlopulle ihan riittämiin.. ja sen 18 kilometrin kiertämiseen vaaditaan muutama tunti ettei sinne ihan enää iltasella töiden jälkeen lähdetä. Etenkin kun tuo rekkamies ehtii nipin napin kotiin edes nukkumaan enää.

Erkkariin tämäkin rupeama sitten loppuu, näyttelyt meinaan. Ja niin loppuu myös pappakoiran ura, parempi lopettaa huipulta kuin rupuskana kehäraakkina, jota lähes pyörien päällä jo kehässä raahataan. Samalla lähtee sitten tukka joten saa siitä sitten vähän mamma myös enemmän vapaa-aikaa huoltaa pappakoiraa muuten niin huolella ja rakkaudella. Roopen turkki on palannut ihan juniori-ikään, pohjavillaa pukkaa enemmän kun ehdin siitä ruopata irti.... joka viikko vähintään kaksi tuntia kiltisti harjataan koko koira auki. Ei sillä tekisin sen kyllä muutenkin, mutta kyllä kaksi tuntia on jo työpäivän jälkeen aika paljon muusta pois ja viikonlopuille kasaa muutoinkin niin paljon kaikkea sille kallisarvoiselle vapaa-ajalleen. Kyse ei kuitenkaan meillä ole siitä etteikö turkkia osattaisi/haluttaisi hoitaa, jos pappa jää eläkkeelle niin se sitten myös jää sitä ihan kunnolla. :)
Viimeksi itkin verta kuvainnollisesti kun leikkasin turkin alas, mutta silloin oli vielä veteraanikehät käymättä. Nyt on niissäkin käyty pyörimässä ja näyttämässä vanhoille ja uusille ihmisille, että komeassa kunnossa herrakoira on edelleen ja tulee olemaan vielä monen monta vuotta. Ennen sitä täytyy kuitenkin tehdä spesiaali juttuja ja ensi viikolla mennäänkin porukan kanssa kuokkimaan Falamandus-tibbejen kuvauskeikalle, kun kuuluisa englantilainen David Dalton tulee kuvaamaan koiria.

David Daltonin kotisivuilta voi muun muassa käydä ihastelemassa hänen ottamiaan kuvia: http://www.daviddalton.org/

Kuopio kv
Viime perjantaina töiden jälkeen suunnattiin Kuopioon mökille ja niin kuin arvaatte näytelmäreissulle. Matka tyssäsi Lahden motarille kolarin vuoksi aivan kokonaan, kaksi tuntia meni ennen kuin päästiin edes Lahteen asti. Ja tietenkin juuri kun oltiin päästy kiertotielle radiossa ilmoitettiin, että motari vetää taas.... tyypillistä tuuria! Vaikka eipä sillä, ei meillä kiire ollut. Huvittava seurata kuinka lyhyellä pinnalla ihmiset ovat silloin tällöin varusteltu, osa ohitteli jonoa pientareen kautta, siis ei vain moottoripyörät vaan ihan isolla maasturillakin oli sieltä pakko lähteä ohi. Toisia taas ärsytti pientareelta ohi menevät niin paljon, että siirtyivät sinne tien tukoksi ajamaan.... tai ajoivat kuskin ovi auki etteivät moottoripyörät pääse keskeltä ohi, voi luoja kuinka nauratti aikuisen ihmisen tyyli liikenteessä... varsinkin kun alla oli vielä joku pikkanen vuokra/mainosauto täynnä Ristoranten pizza-mainoksia ja takalasissa luki 19,95e/vrk. Siitä saatiin matka hupia hetkeksi aikaa, vaikka loppumatkasta alkoi jo pikkuhiljaa vesisateen ja sumun keskellä tuntumaan siltä ettei mökkitie lopu koskaan.

Lauantai vietettiin lyhykäisyydessään nukkuen, syöden, kalastaen, taas vähän syöden, saunoen, uiden ja viela kerran vähän syöden. Koirat kirmailivat vapaana sen minkä nyt sateelta pystyi, Hertha päivysti rannassa kalastuspuuhia ja jäi huolissaan rantaan ihmettelemään kun lähdettiin soutamaan järvelle. Illalla saunan jälkeen pesastiin näyttelykaluilta pahimmat liat pois ja valmistauduttiin heräämään ajoissa seuraavan päivän näytelmää varten.

Tälläkin kertaa rodun arvosteli hollantilainen erikoistuomari Rob Douma, jolla eivät aikaisemmin ole Roope ja Hertha olleet. Päivä alkoi sateisena, mutta onneksi kehän ajaksi saatiin kasvattajan noitumana aurinkoa ja säilyttiin kuivana.
Roope pärjäsi urosten kesken erinomaisesti ja oli rotunsa parhaan veteraanin lisäksi kolmanneksi komein mieskoira. Hertha olisi tuomarin makuun saanut saada 2cm lisää jalkoja, jonka osasin jo arvata kun viimeksi hänen kehässään olen ollut niin lähes jokatoisen arvostelussa luki että herra kaipaa hieman lisää jalkaa peliin. Alla koiruuksien arviot ja rodun tulokset kokonaisuudessaan.

Roopen arvostelu: 8,5 years. A real veteran. Shown in tiptop condition. Masculine head, good eye shape. Correct bite. Good neck. I'd like to see more harder topline. Good tailset. Angulations in balance. Light bone, good feet. Correct coat. Moves very easily, a bit narrow behind. VET ERI 1 SA PU 3 ROP-VET

Herthan arvostelu: 2 years. I'd like to see this bitch 2cm higher in front legs to get a better balance. Feminine head, typical expression. Good bite. Thin ears. Good neck. Correct topline and tailset and action. Well angulated behind and just enough in front. Nice coat. Light bone. She moves easily. AVO EH

Nartut pentuluokka 7-9kk:
1. KP ROP-PENTU Nalle-Haukun Äyri

Urokset nuortenluokka:
ERI 1 SA PU 1 SERT CACIB ROP Buffing Quu-Ukko

Urokset avoinluokka:
EH Buffing Pajatso
H Lumikuono Äveriäs Ällikkä

Urokset valioluokka:
ERI 1 SA PU 2 VACA Buffing Pelleas
ERI 2 SA PU 4 Lumikuono Basajaun

Urokset veteraaniluokka:
ERI 1 SA PU 3 ROP-VET Buffing Pilviparta

Nartut nuortenluokka:
ERI 1 Swifty's Dandelion
H Buffing Quinevere

Nartut avoinluokka:
EH Aurinkokeijun Please Please Me

Kuvia on kertynyt kameraan sekä Porista, että nyt Kuopiosta... kyllä mä ne joku päivä puran muidenkin katsottavaksi. ;) Ja jos sitä muutoinkin alkaisi taas intoutumaan kuvaamisesta kun tuli eilen tilattua uusi objektiivi ja muutamia lisävarusteita. Palaillaan taas aikanaan astialle.

Perintöprinsessa

2011-08-02T10:03:00.006+03:00

3xVASERT voisi olla 3xSERT

...niin siis voisi olla, vaan ei ole. Viime sunnuntaina näyteltiin Porin raviradalla kansainvälisissä merkeissä. Rodun arvosteli hollantilainen erikoistuomari Hans v.d. Berg. Roope ei pettänyt luottamustani vaan oli ainut pojista, joka ansaitsi laatuarvosanan erinomainen ja SA:n kaupan päälle, lopputulos olikin sitten VSP ja VSP-veteraani kauniimman sukupuolen jatkaessa loppukilpailuihin.

Hertha osallistui piiitkästä aikaa mukaan menoon ja ei yhtään hassummin, vaikka se näyttää tyytyvän tuohon perintöprinsessan rooliinsa... Vähäisistä esiintymisistään huolimatta Hertha esiintyi mallikkaasti, joskin seisominen on hieman levotonta kun toinen ei oikein osaa kuin istua. Tarttis ilmeisesti tehdä jotain asialle. Hertha oli yksi harvoista päivän erinomaisista SA:lla palkittuna, PN-kilpailussa viitattiin kolmannelle pallille ja annettiin nippuruusukkeita, siis ne varat. Noh, tästä on hyvä jatkaa, meni siellä monilla "huonomminkin". Eikä sillä että huonommalle oltaisiin hävitty, kyllä Teslalle oli hyvä hävitä. :)
Alla omien kirjalliset selosteet tuomarin silmin ja rotutulokset.

Roopen arvostelu: Well trained. Light in bone. Good expression. Good earset. Strong muzzle. Short back. Sufficient angulations in rear. Strog topline. Good tailset. Good rear. Coat texture could be slighlty better. Very nice in temperament. Excellent in the move.

Herthan arvostelu: Excellent in type, but slightly short in legs, but very nice in head expression. Ear carriage could be better. Dark eyes. Excellent front and rear. Like the tailset. Good coat texture. Excellent temperament. Excellent mover.

Urokset pentuluokka 7-9kk:
1 KP ROP-PENTU Nalle-Haukun Änkyrä

Urokset junioriluokka:EH Harco Abbe de Olde Grise
EH Nalle-Haukun ZenithEH Purzel Maxima von Happy Shaggy Family
Urokset avoinluokka:H Nalle-Haukun Turkka

Urokset valioluokka:

EH Beau Meike v.h. Molengat

Urokset veteraaniluokka:

ERI 1 SA PU 1 VSP-VET VSP Buffing Pilviparta

Nartut junioriluokka:

ERI 1 Lumikuono Hermana Pastora

H Tiny Scoundrel Beatrix Kiddo

Nartut nuortenluokka:

ERI 1 SA PN 4 Buffing Quibus Seita

EH Swifty's Design

Nartut avoinluokka:

ERI 1 SA PN 1 SERT CACIB ROP > FI MVA Flying Duster's Time Bomb

ERI 2 SA PN 3 VASERT VACA Aurinkokeijun Please Please Me

ERI 3 Nalle-Haukun Yönkuningatar

EH Bijou Meike v.h. Molengat

POIS Buffing Miss North Star

POIS Trasseli Eloveena

Nartut veteraaniluokka:

ERI 1 SA PN 2 ROP-VET Seita v.h. Rollecaterdeel

Rakas treenipäiväkirja

Viime perjantaina kävimme Kiljavan sairaalan pihamaalla treenimässä tyttöjen kesken. Pappakoira oli mukana henkisenä tukena ja maskottina. Walman kanssa harjoittelimme kosketuskepin kanssa seuraamista, kun imuttaminen/muu yritys tuotti ainoastaan erinäisiä koikkalointeja ja epäkeskittyneisyyttä. Kepin pään seuraamisen pitää keskittyä ja askellaji muuttui heti tasaisemmaksi ja helpommaksi käsittää. Paikkamakuuseen saatiin häiriö treeniä hyvin ees sun taas menneistä uimareista ja autoilijoista, joten siihen nähden meni hyvin vaikka muutaman kerran joutui korjaamaan. Walma omaa tarkan "henkilökohtaisuusrajan" joka on vaikea ylittää, usein se johtaa vierelle palatessa koiran väistöliikkeeseen. Ei voi käsittää kun Roopen yli sai kävellä ihan miten vain ja tyyppi vain oli.. joutuu opettelemaan ihan uusia juttuja uuden koiran kanssa. Ihana päästä vähän vaivaamaan omiakin aivonystyröitä pitkästä aikaa ja treenailemaan, josko sitä tulosta syntyisi ensi kevääseen mennessä.

Hertha harjoitteli tulevaa näyttelyturneeta varten ja hiffasikin hienosti ravaamisen ja hihnassa käyttäytymisen. Seisominen on enemmän semmoista "kakat housussa" näköistä touhua "istunko?". Naksun kanssa vahvistetaan oikeaa asentoa, jos vaan tässä ehtii kun nuo nelipyöräiset vempaimet aiheuttavat toimenpiteitä. Viime viikollahan vietiin Punto huoltoon lukkosepälle. Sitä ei saatukaan kerralla kuntoon vaan nyt se odottelee uutta osaa Mäkelän Koneella... matkalla kotiin Porista hajosi Primeran viitosvaihde ja nyt se on levitettynä osiin Pornaisissa. Peukut ja varpaat ristissä toivotaan että saadaan auto viikonlopuksi takaisin kasaan, jotta päästään Kuopioon mökkeilemään ja näytelmiin. Ja jos ei nyt niin ihan viimeistään Norjan matkalle auto on pakko olla kunnossa, telttailuvälineet on jo huollettu ja tarkastettu. Innolla odotan, että pääsen viettämään tämän 5 päivän minikesälomani autossa ja ulkomaan näyttelyssä. Siis ihan oikeasti odotan tätä innolla. :)

Paras porukka ikinä!
Boogie, Hertha, Walma, Banjo ja Roope

10v rodussa

2011-07-26T12:50:00.016+03:00

Eukanuba Summer Show
Lauantaina päivä urakoitiin Eukanuban ständillä ja illalla vedettiin läpi ensimmäinen Suomessa järjestetty Eukanuba Breeders Party, jossa syötiin ja juotiin hyvin, kerättiin huutokaupalla varoja koirien terveystutkimusrahastoon ja arvottiin paikalla olleiden kesken Tapiolan ja Severan lahjoittamia tuotteita.

Hyvällä syyllä pääsin livistämään kotia jo kahdeksan pintaan, kun loput olivat poistuneet tahoilleen siinä kymmenen maissa. Ehdinpä vielä saunavuorolle ja koiraa viimeistelemään seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina pakkasin autoon ennätysmäärän näyttelykamaa, harvoin sitä tämän rodun kanssa pöytiä ynnä muuta roinaa raahaa mukaansa. Telttakin tulee otettua mukaan ehkä liiankin harvoin. Lastin kanssa selvittiin kehän laidalle loistavasti ja saatiin hyvä paikka kehän vierestä. Roopella oli pitkästä aikaa kilpakumppani jo omassa ikäluokassa, eikä huono kumppani ollutkaan. Pappakoirat esiintyivät molemmat ikänsä tuomalla kokemuksella ja itsevarmuudella. Roope oli tällä kertaa menestyksekkäämpi ollen päivän päätteeksi VSP-veteraani ja PU-luokassa kolmas. Tuomari Harri Lehkosen arvio Roopesta alla, niin kuin loput rotu-tuloksetkin.

Hyvin säilynyt 8-vuotias uros. Oikeat mittasuhteet päässä ja rungossa. Hyvät kulmaukset, oikea-asentoinen häntä. Hyvänlaatuinen turkki. Esiintyy ja liikkuu ryhdikkäästi.

Roope kuvassa 8,5-vuotias

Nartut pentuluokka 7-9kk

1 KP ROP-pentu Lumikuono Hasta La Vista

Urokset nuortenluokka

ERI 1 SA PU 1 SERT CACIB VSP Buffing Quu-ukko

EH Buffing Quiz Of Stoffel

Urokset avoinluokka

ERI 1 SA PU 2 VASERT VACA Buffing Pavarotti

ERI 2 SA PU 4 Buffing Pajatso

EH Buffing Henkie Smit

Urokset valioluokka

ERI 1 SA Buffing Pelleas

ERI 2 SA Buffing Kuuraparta

Urokset veteraaniluokka

ERI 1 SA PU 3 VSP-vet Buffing Pilviparta

ERI 2 Lumikuono Hombre Habanero

Nartut nuortenluokka

ERI 1 SA PN 3 SERT VACA > CACIB Buffing Quibus Seita

EH Buffing Quintessa

Nartut valioluokka

ERI 1 SA PN 2 CACIB Buffing Irma La Douce

Nartut veteraaniluokka

ERI 1 SA PN 1 ROP-vet ROP Seita v.h. Rollecaterdeel

Kasvattajaluokka

1 KP ROP-kasv Kennel Buffing

Buffing-schapet 10v

Kehästä päästyämme juhlistettiin paikalla olleen Buffing-porukan kanssa 10-vuotista schapendoestaivalta, syöden, juoden, kuvaten ja kisaillen. Buffing-koiria olikin mukavasti paikalla kun 14 ilmoittautuneesta 11 oli Buffing-kasvattia ja yksi tuontikoira. Ja ihmisiä oli ainakin tuplasti.

Ollin Piu-sisko oli myös paikalla varsinaisena juhlakaluna, velipoika sai jäädä kotiin lepuuttamaan vaikka ihan hyvässä kunnossa tuo pappakoira nyt onkin pitkän kortisonikuurin jäljiltä. Harmaa Piupali ei pahemmin ollut muuttunut vuosien saatossa, aivan yhtä iloinen ja ihanainen pikkuneiti.

Kiitos kaikille mukavasta sunnuntai-päivästä! Loppupäivän työurakka ständillä meni mukavan leppoisasti purkuhommista huolimatta.

Buffing-koiria ja ihmisiä vuosien varelta

Hoitopalvelu Kallinen
Maanantaina aamuna kello kuusi reikäleipä Olli ja Tico tulivat hoitoon, kun omahoitajat lähtivät Köpikseen hurvittelemaan. Viisi koiraa on mennyt aika kätevästi täytyy myöntää, jopa yhdellä ihmisellä kulkevat lenkillä aika mainiosti ja jos ei tarvitse vastaantulijoita moikata niin pärjätään mainiosti. Itseasiassa vieraiden koirien ohitukset menee viiden kanssa paremmin kuin kolmen..?!! Ei tuota Esaa paljoa tarvitse ympäri puhua jos koiran haluaisi, folkin voisin melkein ottaakin, eihän tuommoinen pieni ole kuin puolikas koira laumassa, 3,5 koiraa ei kuulosta pahalta. ;)

Sen lisäksi, että tässä on hoideltu koiria niin autojakin täytyy huollattaa. Punto pääsee vihdoin torstaina lukkosepälle ja sitä kautta takaisin Pornaisiin porukoiden käyttöön, sillä meillähän on alla olevan kuvanmukainen uusi lelu. Ehei, älkää luulko että farmarista on luovuttu, Primera on ja pysyy, TT on sellainen "kakkosauto". ;)

Uusi perheenjäsenemme Audi TT Coupé 1.8T

Pentutreffailuja

2011-07-19T15:18:00.007+03:00

Ensimmäiset rokotukset

Pennelit ovat käyneet ensimmäisillä rokotuksilla ja molemmat saivat kiitosta eläinlääkäriltä, reippaita pentuja! Isla on tullut isäänsä ja vyötärön ympärysmitta joutuu suurennuslasin alle, alempana kuvaa Islan tihutöistä... Demolla taas muutoin kaikki passelisti, mutta purenta on edelleen 3kk iässä alapurennan puolella. Siisti saksipurenta, mutta väärinpäin.

Demo kävi kyläilemässä meillä viikko sitten tiistaina käydessään opettelemassa talvisen kotikaupunkinsa julkisen liikenteen saloja. Reipas poika ei ottanut yhtään itseensä äidin ja puistotädin rähinöintiä, pitihän se kurinpalautus antaa, kun sillälailla lietsuun lähdettiin niin huomaamatta. Demo oli kasvanut mukavan sopusuhtaisesti, vaikka odotin huomattavasti honkkelimpaa ilmestystä. Hieno ja etenkin reipas poika, kyllä näiden luonteita vain jaksaisi hehkuttaa vaikka kuinka!! Pikku miinuksena pakko kyllä kertoa, että yksin jäädessään ihmekaksoset antavat kuulua kaikin palkein, vaikka kotiin tullessa löytyvätkin ihan tyytyväisen oloisina omista oloistaan.. toivottavasti ajan kanssa nämä ihmisiä rakastavat pallerot oppivat tämänkin asian.

Islan luona kyläiltiin maanantaina. Kätevästi Esa sai napattua koirat kuorma-auton kyytiin jo ennen työpäivän loppua ja päästiin suoraan työmaalta Espooseen. Vastassa oli iloiset tytöt, eikä Peppi ollut yhtään mustasukkaisen oloinen kun oli oikeasta rodusta kyse... tai sitten kolmen lauma oli jo niin vakuuttava ettei uskaltanut sanoa sanottavaansa.
Isla oli ihana iloinen itsensä ja kiersi sylistä syliin pusuttelemassa (ja puremassa..). Roope oli edelleen tosi kiinnostava leijonamurinoineen ja huisku häntineen. Ihanasti Isla on perinyt äidiltään tavan levätä tilanteessa kuin tilanteessa. Nytkin se meni pation nurkkaan lepäämään vaikka kuinka oli vieraita ja varmasti olisi ollut kiva touhuta mukana. Isla on kuningatar-isoäitinsä kopio, pieni berninpentu pörröisine karvoineen ja väreineen. Vaikea sanoa kumman turkkiin Isla tulee, pituutta on yllättävän paljon ollakseen ikää 3kk huomenna. Sormet ja varpaat ristissä, että perisi äitinsä turkin... nimim. kyllästynyt 2h kerran viikossa kampaussessioihin tuon poikakoiran kanssa! Demon tukkalaite onneksi näyttäisi samalta kuin äitinsä nuorena. :)

Vähän on jo Islan loppuvuoden suunnitelmia käyty läpi: napatyrä leikataan syys-lokakuun vaihteessa ja ensimmäiset näytelmät käydään marraskuussa Helsingissä. Messukeskukseenkin Pikku-Kuningatar pääsee patsastelemaan.

Kaikella on tarkoituksensa

Kehtaako kiittää sitä joka yritti muutamisen viikkoa sitten anastaa rakkaan autoni? Ehkä pitäisi, ei varmaankaan ilman sitä oltaisi ajateltu unelmien toteuttamista ja oltaisi ostamassa uudempaa ja urheilullisempaa kulkupeliä. Ei tämäkään projekti ihan tuosta noin vaan onnistunut, ensimmäinen kappale myytiin nenän edestä ja toisesta autokauppa pyysi kilometreihinsa nähden hieman ylihintaa.. "Onhan se sentään Riitta Väisäsen entinen auto", sanoi autokauppias. Ja? Nyt näyttäisi olevan pullat paikoillaan uunissa ja jos katsastus näyttää vihreää valoa auto saadaan pian, ehkä jo huomenna jos ehditään pankkiin vaihtamaan rahaa autoa vastaan.

Urheillulliset ovat olleet viikot tässä muutoinkin, nyt kun ei niin törkeän kuumat ilmat ole olleet ollaan päästy koirien kanssa kiertämään pidempää lenkkiä iltaisinkin. 5+5km päivittäin, kai se jossain joskus näkyy? Viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa kävelemässä myös Hyrylän varuskunta-alueen metsissä, sateisestä säästä huolimatta muutama otos 1,5h kierrokselta odottaa kameralla purkamista koneelle.
Ensi viikolla vietetään viikkoa viiden koiran kanssa, kun Pornaisten porukka tulee neljäksi päivää hoitoon. Toiset kun lähtee lomailemaan Kööpenhaminaan.... mikä loma, koska ja missä? Ehkä ensi vuonna sitten! Tästä syystä viikonloppu menee sitten työn merkeissä Helsingin kv-näyttelyssä, sunnuntaina sentään pyörähdetään oman rodun kehässä ja juhlitaan vähän Buffingin 10v schapendoeskasvatusta. :)

PS. Olli voi mainiosti, vaikka edelleen siis kortisoonikuuri päällä uusintakuvaukseen saakka. Tico-terrieri kävi virallisessa sydänkuuntelussa ja tervettä oli, samalla putsattiin hampaat Norjaa varten ja trimmattiin tukka kuosiin. Siihenkään reissuun enää kuin kuukausi aikaa, jännää!

Kasvattini Isla Ahne Bäcklundin tekosia

Kontrollikäynti

2011-07-12T08:43:00.004+03:00

Seesteisempää eloa

Tämä viimeisin viikon vaihde oli hieman rauhallisempi, kuin edeltäjänsä. Nyt nautiskeltiin ihan rauhassa kauniista säästä... tai siis sen jälkeen kun ilmastointilaite oli saatu asennettua olohuoneeseen viilentämään tukalaa ilmastoa.

Viime viikon hoitolainen Bente, pääsi kotiinsa perjantaina ja lauantaina sain pestä mattopyykkiä (perhanan nartut!). Meillä on hommat ihan päälaellaan, kun Herthan olisi jo pitänyt pitää juoksunsa kesäkuussa ja Walman pitäisi pitää (jos ei pennuista mennyt sekaisin) lokakuussa. No nyt on pappakoira Roope aivan sekaisin Walman hajuista ja kovasti se siskoaan kosiskelee kaikilla hienoilla kosiotempuillaan, kuten kujertamalla ja hyppäämällä 36o astetta ympäri paikoiltaan.. oikeasti, pappa 8,5v tekee sitä edelleen kevyesti! Toivoa sopii ettei nyt tekisi enää kumpikaan ennen kuin elokuun puolella reippaasti. Menee muuten Herthan näytelmät sivusuun kun ei iskäpojan kanssa matkustaminen onnistu, saatika mökkeily. Ja kuten huomaatte blogin oikeaan reunaan ilmestyneestä kalenterista, näihin on nyt syydetty rahaa sievoinen summa, joka olisi mukava hyödyntää.

Reipas vanhapatu

Olli on varsin reipas vanhus, eilen kontrolli röntgenissä käydessä oli jo ihan normaali oma luupäänsä, joka piti kantaa eläinlääkärin vastaanotolle. Ja reipas oli kyllä eläinlääkärimmekin, kun ei Olli päässyt sanaakaan sanomaan kun ihan hereillä jalka kuvattiin uudestaan.

Ollin tulos oli positiivinen, ehkä jopa yllätys, kun oli niin voimakkaasti jo varautunut luusyövän mahdollisuuteen. Rikkonainen luukalvo oli kahden viikon kortisonikuurin jäljiltä parantunut ja tasoittunut huomattavasti. Rustosolut olivat jo alkaneet uusiutua ja onhan se koirastakin jo näkynyt parempana vointina. Vielä pitää varmistaa uudella röntgenillä 2-3 viikon päästä onko kohta luutunut kuntoon, sen aikaa syödään vielä kortisonia päivittäin.

Samalla ell reissulla kyselin mahdollisuutta Herthan kohdun poistoon syksymmällä. Hinta-arvio Jär-Vetissä 330-350 euroa... eivätkä suosittele. Siis omalla riskilläni leikkauksen teetän, jos koira sattuisi korkeine maksa-arvoineen jäämään leikkauspöydälle. On tästä puhuttu, helpompi se olisi elää taloudessa jossa ei tarvitse miettiä kuin yhden nartun juoksut kerrallaan.. arvaatte varmasti ettei ole ihan helppo päätös, riksi on melkoinen. Mutta toisaalta olen ajatellut, että kaikella on tarkoituksensa, jopa sillä että "sairas" Hertha meille aikanaan tuli.

---

Uutiset * Roopen jälkikasvu
Kaikkien rotujen koiranäyttelyssä Hyvinkäällä, viime lauantaina Roopen ja Tessun tytär Lumikuono Besadora "Bessi" oli ROP ja sai ensimmäisen Sertin. Bessille on suunnitteilla pennut 2011/2012 Luomikuonolaan.
Pentueen muutkin sisarukset ovat menestyneet mainiosti tämän kevään aikana, kun Pohjanmaalla asuva siskonsa Badiana "Badi" tuli Suomen muotovalioksi ja velipoika Basajaun "Basso" on kiertänyt ulkomailta hakemassa Viron ja Latvian muotovalioarvot. Loppu vuodesta Bassolla onkin sitten kansainvälinen muotovalio katkolla aikarajojen täytyttyä.

Luigi (Lumikuono Bandido) taas on käynyt lampailla ja mitä ilmeisimmin hyvällä menestyksellä suoriutunut alkukantaisesta käyttötarkoituksestaan oikeassa opissa. Myös Dana (Aurinkokeijun Pikku-Pilvetär) osallistuu seuraavalle rotuyhdistyksen järjestämälle paimennusleirille.

Paluu pokaalikantaan

2011-07-03T14:06:00.011+03:00

Malliksi nuoremmille

Lauantaina vietettiin Tuusulan kaikkien rotujen koiranäyttely mahdottoman kuumissa tunnelmissa. Saija Juutilaiselle oli tuotu rotua näytille 2 pentua, 5 urosta ja 4 narttua, yksi uros oli poissa.

Kuumuudesta huolimatta koirat jaksoivat hienosti esiintyä kehässä ja tuomari olla tuttuun tapaansa iloinen ja ystävällinen. A-pentujemme Väinö-isi esiintyi ensi kertaa moneen vuoteen kehässä, muuten ihan hyvin, mutta vuodet ovat tuoneet vyötärölle makkararenkaan, josta saluki-ihmisenä tuomarimme rokotti rankemmalla kädellä antamalla arvosanan hyvä. Väinö oli kuulemma sanonut emännälleen ettei enään ikinä osallistu näyttelyyn, kun ensin läkähdytetään kuumalla kentällä vailla varjoa, juoksutetaan ympyrää ja sitten vielä haukutaan läskiksi. Isikoira joutuu nyt laihdutus kuurille, muutaman viikon päästä uudella yrityksellä Helsingissä. ;)

Meidän omalla pappakoiralla meni niin mainiosti, että se pesi nuorempansa omassa sukupuolessaan ja vielä morsmaikkunsa veteraaneissa. Ainoastaan nuori Quibus päihitti ROP-kehässä sen, ja tietenkin sitten ryhmissä ne monet muut rodut, josta tyypillisesti kiitos ja näkemiin tällä kertaa englantilaiselta tuomarilta. Roopen arvio on melko maireaa luettavaa:

Erinomainen rodun edustaja, jolla hieno runko, sopiva luusto. Hyvä pää, purenta ok. Hienot paimenkoiran liikkeet, joita katselee mielellään. Upea häntä ja karva. Voisi olla malliksi monelle nuoremmalle!! (Huom. Kaksi huutomerkkiä on todella arvosteluun kirjattuna!)

Sellainen päivä, kuumuudesta selvittiin pienellä väli viilennyksellä ja mäkkärin kautta. Mukava kun näyttely oli niin lähellä kotia, ettei tarvinnut jäädä ryhmiä odottamaan moneksi tunniksi sinne kentän kuumuuteen. Alle listattuna rodun tulokset kokonaisuudessaan:

PEK 1 KP VSP-PENTU High Volts I Am A Hooligan
PEK 1 KP ROP-PENTU Lumikuono Hermana Pastora

JUN ERI 1 Buffing Quu-Ukko

AVO ERI 1 PU 2 SERT FI MVA Buffing Pelleas
AVO H Buffing Henkie Smit
AVO POISSA Buffing Pavarotti

VAL EH Lumikuono Basajaun

VET ERI 1 PU 1 ROP-VET VSP Buffing Pilviparta

JUN ERI 1 PN 1 SERT ROP Buffing Quibus Seita
JUN ERI 2 PN 3 VASERT Buffing Quintessa

AVO EH Lumikuono Dacia Gabasa

VET ERI 1 PN 2 VSP-VET Seita v.h. Rollecaterdeel

KASV 1 KP ROP-KASV Kennel Buffing

Näyttely kuvin: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2011/Tuusula+National+Dogshow/

Viikonlopun vipinät

Viikonloppu alkoi perjantaina lievillä sydämen tykytyksillä, kun naapuri oli soittanut meillä huutavasta palohälyttimestä. Talkkari oli tietenkin kesälomalla ja varatalkkarista ei ensin meinannut olla mitään tietoa. Palokuntaa paikalle ja olihan se oven avaajakin sitten löytynyt. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, palohälytin mennyt ilmeisesti oikosulkuun ja alkanut piippaamaan omiaan. Koirat olivat tyytyväisiä päästessään vähän ulkoilemaan, oli palomestari naureskellut.

Extempore saatiin myös hoitokoira Bente, joka ei onneksi pahemmin koiramäärää tunnu lisäävän. Sen verran huomaamaton tapaus se on ollut. Tälläkin hetkellä töissä ollessani, se makoilee suurimmaksi osaksi toimiston sohvalla ja kuuntelee tietokoneiden ja tulostimien tasaista hurinaa. Mummo-koira siitäkin alkaa pikku hiljaa tulla, vaikka aina se kovin rauhallinen ja leppoisa on ollut. Muistuttaa kovasti äitiään Siiriä.

Lauantai-ilta vietettiin näyttelyn jälkeisissä tunnelmissa ystävien kanssa hyvin syöden ja juoden. Sunnuntaina olo oli jo hieman ryytynyt edellisen illan (lue: yön) Rock Band -tunnelmista, mutta ei auttanut kuin ottaa harjaa käteen ja suoria neitojen kuontalot. Lisäksi Roope pääsi koko vartalopyykille (miten poikakoirat voikaan olla aina niin rypeneitä...).
Ja jottei maanantai ihan ilman jäisi, niin tokihan jonkun on täytynyt yrittää viikonlopun aikana parkkipaikalla viattomana seisoneeseen Puntoon. Urhea oli rakas autoni ollut, kun oli rosvoilla jäänyt vain lukko kouraan ja ovet pysyneet visusti lukossa. Onni onnettomuudessa, autolle ei pahemmin käynyt ja korjaukseen tunnutaan pääsevän jo tämän kuukauden puolella. Puntolla kulkiessa on vain siihen asti hieman jumpattava, kun joutuu pelkääjän puoleisestä ovesta kulkemaan.

Ollin olot

Olli on syönyt nyt viikon kortisoonia ja on ollut liikkumiseltaan parempi. Etujalkaa selvästi kyllä lepuutetaan enemmän, mutta nyt pappakoira voi käydä jo vähän helpommin ulkoilemassa kotipihalla. Sivuoireena pappakoiraa pissattaa useammin ja vahinkoja sattuu, viikonloppuisin on helpompaa kun on avoimet ovet ulkoilemaan. Viikon päästä kuulemme sitten missä mennään ja mihin suuntaan. Mutta ainakin positiivisemmalta vaikuttaa, kun koira näyttää voivan ulkoisesti paremmin.

--

Edit. 5.7.2011 klo 20:50
Roopen Ruotsin lapsukaiset ovat viikonloppuna olleet upeasti esillä Tukholmassa.

Tukholmassa paikallisen yhdistyksen järjestämässä näyttelyssä Bryngans Benny Goodman "Babar" on saanut Sertin ja sijoittunut Paras Uros-kilpailussa toiseksi.
Näyttelyn yhteydessä järjestettiin myös rallytokon yhdistysmestaruudet, jossa upeasti rallytokon klubimestariksi totteli Bryngans Sara Vaughan "Pim". Grattis till er alla!!

Kymppijuhlat

2011-06-28T09:13:00.010+03:00

Pappakoira 10v

Vastahan sitä oli itse ala-asteikäinen ensimmäisen oman koiran omistaja ja nyt siitä on mukamas jo kymmenen vuotta, kun tämä ihana rotu astui elämääni pysyvästi. Olli on ollut mitä mainion opettaja hyvien hermojensa ansiosta, ja toisaalta jääräpäisyydellään se on myös kasvattanut omaa pitkäjänteisyyttäni. Jo nuorella iällä harmaantunut Olli on edelleen mieleltään kuin nuori poika, kroppa vain ei tahdo kestää mukana hurjissa loikissa rappusten tai pelto-ojien yli. Pieniä ontumisvaivoja on ollut jo muutaman vuoden ajan, silloin tällöin parempana ja huonompana, nyt jälkimmäistä.

Eilen käytiin eläinlääkärissä ottamassa röntgen-kuva vasemmasta etujalasta, jota käytiin jo synttäripäivänä ennen juhannusta näyttämässä päivystyksessä, tuloksena vahvempaa kipulääkettä ja suositus röntgenkuvaukseen. Tutkimus paljasti vasemman etujalan ranteesta rikkinäisen luukalvon, joka on joko tullut näistä hurjista loikista kovan tärähdyksen seurauksena... tai sitten se on ensioire nopeasti etenevästä luusyövästä. Kortisonikuuri ja kontrolliaika muutaman viikon päähän, jolloin selviää kummasta vaivasta on kyse. Toivomme parasta ja pelkäämme pahinta.

Olli on perheemme suuri persoona ja maailman paras koira, kiitos Paulalle!

Olli 7-viikkoisena

Buffing C-pentue ensimmäisillä rokotuksilla
Isä-Elvis, Chili, Piu, Oliwer ja Olli

Olli & Piu pentutreffeillä joulukuussa 2001

Lisää nostalgiakuvia lähes vuosikymmenen takaa löytyy kuvagalleriasta:
http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/Mixed+photos+from+the+beginning+of+this+all/

Uudet rutiinit

Olemme palautuneet pentukuukausista takaisin uuteen arkeen. Aikuiset ovat nautiskelleet, kun saa nukkua keskellä lattiaa eikä kukaan tule hätyyttelemään. Hertha nauttii suunnattomasti saadessaan takaisin nuorimmaisen aseman ja käyttää sitä härkisti hyväkseen ollen todella suloinen ängetessään suvereenisti suoraan kainaloon tai vaikka päälle jos ei muuten huomata antaa aikaa hänelle.

Arjen uusiin rutiineihin kuuluvat pitkät aamulenkit, hiekkakuoppatreffit Röykän lauman kanssa ja jos vielä käynnistettäisiin viikoittaiset treenit naapurikentällä kaveriporukalla. Varsinkin kun löysin kuin löysinkin muutossa melkein kadonneen treeniliivin.. ehdin jo laittaa viestiä IloWillaan löytyykö samanlaista pinkki-mustaa Berran Pro Lightia johon olen niin rakastunut. Nakkipakettikin odottaa jääkaapissa, pitäisiköhän jo tänään aloittaa treenit...?

Näytelmäkalenteri alkaa olla täyteen buukattu aina syyskuun loppuun saakka. Roope ja Hertha pääsevät koluamaan Suomen kehiä, kun Walmalle on katseltu ulkomaan koitoksia viimeisen Cacibin toivossa. Norjaan on koirat ilmoitettu elokuun lopulle, telttavarustus pitäisi vielä tarkastaa tai alkaa kehittämään varasuunnitelmaa yöpymisille.
Ensi viikonloppuna se sitten alkaa, kesän näyttelyturnee: Tuusula kr, Tuomarinkylä kv, Pori kv, Kuopio kv, Tuomarinkylä ry, Tromssa kv, Vantaa kr.....

Pupet 10 viikkoa

Demon ja Islan ensimmäiset viikot uusissa kodeissaan on sujunut varsin mallikkaasti. Äitinsä tapaan molemmista löytyy dramaattisuutta, mutta myös erinomaista palautumiskykyä, reippaita ja avoimia luonteita. Demon ja Islan kuulumisia voit lukea niiden omista blogeistaan:

Demo http://demonsteri.blogspot.com/
Isla http://daciagabasa.blogspot.com/

Demo puutarhahommissa

Isla & Peppi (Kuva: Saara S.)

Esikoiset maailmalle

2011-06-17T17:34:00.000+03:00

Lähtöitkut

Eilen itkettiin ensimmäiset lähtöitkut omien kasvattien vuoksi, kun esikoispoika Demo lähti valloittamaan maailmaa Vantaan kautta Lapualle kesää viettämään. Demon pitkä kotimatka oli sujunut pienestä itkusta ja ruokahaluttomuudesta huolimatta hyvin. Illalla olivat vielä koukanneet lentokentän kautta hakemassa uuden omistajansa reissusta palannutta veljeä. Sylistä Demo oli tutkiskellut lentokentän hulinaa, vähän oli jännittänyt meno pientä kulkijaa, mutta auton turvassa uni oli taas maittanut kuitenkin samantien, eikä "järkytys" jäänyt häiritsemään.

Walma, joka on ollut oikea superäiti, ei ainakaan silmiin pistävästi ole reagoinut toisen pentunsa katoamiseen. Illalla piiloutui omaan koloonsa nukkumaan tytär kainalossa, ruoka on maittanut ja ulkoilemaan lähdetään mielellään. Isla leikki eilen hieman hämillään yksinään.. siis silloin kun se suvaittiin edes laskea sylistä. Ehditään vielä lelliä pikku kuningatar piloille ennen kuin lauantai aamusta on aika luopua siitäkin. Muuten on pikkulikka pärjännyt ihan hienosti ilman veljeään, ruoka maistuu ja yksinkin osasi hienosti olla kun aamulla kävimme tunnin lenkin isojen kanssa. Isla muistuttaa kyllä hyvin paljon äitiään, "vanhana syntynyt" ja suloinen kuin mikä!

Lähdön aiheuttamasta itkusta huolimatta olen toisaalta huojentunut saadessani puhtaat matot takaisin lattiaan ja rauhan taloon, itselle kuin aikuisille koirillemmekin. Varsinkin alkuviikon mutajalkatempaus sai näkemään luovutuksen hyvät puolet... vaikka suuri syyllinen olikin itse äitikoira, joka sateisena päivänä päätti opettaa pennuilleen, kuinka kaivetaan kuoppa. Eikä mikä tahansa kuoppa, vaan oikein kunnolliseen tuoreeseen multaan joka niin ihanasti sateella kuraa joka paikan. Muutamaksi minuutiksi käänsin selkäni koirien ulkoilulle ja eikös kaivuu hommat olleet käynnissä sen siliän tien, eikä muuten auttanut mennä raivoamaan asiasta ovelle. Sen seurauksena Walma luikki toki sisälle karkuun ja minnes muuallekaan kuin vasta pestylle puti puhtaalle vaalealle päiväpeitolle. Tuossa vaiheessa pisti lievästi sanottuna vihaksi jos saa sanoa, vaikka nyt tilannetta ajatellen se oli aika koominen hetki.

Huomenna on sitten viimeiset itkut Islan lähtiessä uusiin seikkailuihinsa. Tai noh, eiköhän sitä tule vielä vähän illemmallakin itkettyä, kun käydään Ellan kanssa viemässä pentu kanadalaiselle ystävällemme Danielille. Viimeiset järjestelyt on suoritettu ja toivoa sopii, että loppu menisi vähän mallikkaammin, kuin tämä kaiken maailman pennun vaihto ruljanssi.

Harrasteiden pariin

Koko tämä alkuvuosi on mennyt enemmän tai vähemmän pentu huuruissa. Iso projekti, joka alkaa olla nyt päätöksessään ja näppäimistö on käynyt kuumana, kun näytelmiin ollaan laitettu ilmoittautumisia. Kalenteri alkaakin olla heinäkuun alusta buukattu aina syyskuun loppuun saakka erilaista koiramenoa. Mukava päästä kunnon näyttely turneelle, kun on taas mitä saavuttaakin. Roope kilpailee ensimmäistä vuottaan veteraanikehissä ja Hertha pääsee kilpailemaan Suomen serteistä vuoden tauon jälkeen. Walman kanssa kurkotellaan merta edemmäs kalaan ja tavoitteena on kansainvälisemmät tittelit.

Heti ensimmäistä kertaa, kun kävimme katsomassa nykyistä kotiamme pistin merkille naapurissa sijaitsevan vanhan hiekkakentän, jota kutkuttelisi nyt päästä kokeilemaan. Täytyy käydä varastossa penkomassa tarvikkeet esiin, treeniliivi päälle ja koirien kanssa kentälle. Walma osoitti vielä muutama päivä ennen pentujen syntymää, kuinka hienosti hän tokoilee halutessaan ja nyt himottaisi päästä kokeilemaan vieläkö sama into löytyy vai onko rouva aivan rätti pennuistaan.

Ainoa mikä saa edelleen minun osaltani uinua on yhdistystoiminta, kovin on ollut vapauttava tunne kun ei lehdet, vuosikirjat ja kotisivut kummittele koko ajan muiden töiden ohella. Mielelläni jatkan tällä mallilla keskittyen omaan tällä hetkellä hyvinkin erinomaiseen elämääni... ;)

Villikot

2011-06-13T07:11:00.001+03:00

Kohta hiljenee

Kauaa ei enää pennut meidän elämää työllistä, ainakaan samalla tapaa kuin nyt tämän elämänsä ensimmäisen 8 viikon aikana. Torstaina tulee mittariin luovutusikä ja heti tuona iltana Demo-poika lähtee kohti uusia seikkailuita, Pohjanmaalle kesää viettämään. Syksyllä sitten paluu pääkaupunkiseudulle omistajansa opintojen perässä.
Isla - pikku kuningatar - viipyy aina lauantaihin saakka, jolloin perhe Bäcklund noutaa hänet kotiinsa Espoon Mankkaalle Peppi-koiran seuraksi. Käytiin itseasiassa viime lauantaina kyläilemässä Islan uudessa kodissa ja hienosti otti neiti heti huushollin haltuunsa ja uuden isosiskonsa vastaan. Toki olihan Peppi meillä jo aikaisemmin vieraillut, ettei ihan uppo outo kaveri sentään ollut.

Olemme lomailleet tässä muutaman viikon ja täytyy sanoa, että on pentujen päivärytmi vähän hunningolla... vai johtuuko sitten kuumista säistä, mutta tuntuu että yöllä sitä vasta oikein herätään touhottamaan. Demo varsinkin on varsinaista viikarien sukua, itsesuojeluvaistoa se ei tunnu omaavan ainakaan meidän lepsujen aikuisten kanssa, Roopekin saa jo kulkustensa kanssa hypätä korkeammalle turvaan jos meinaa nukkua rauhassa. Vaan ei taida mennä kauaa, kun pennut ovat tarpeeksi korkeajalkaisia että kiipeävät sohvalle perään, Demo ainakin jo kovasti yrittää ponnistella korkeammalle.

Lomatunnelmissa

Tosiaan kesäkuun ensimmäisen viikon oltiin molemmat lomalla ja pennut pääsivät heti tuoreeltaan reissuun mukaan. Ensimmäinen autoreissu tehtiin melkein naapuriin sukuloimaan Dali-mittelin luokse, jossa saatiin lapsi-harjoitusta samalla. Upeasti reipas kaksikko matkusti sylissä pahvilaatikossa (siinä samassa jossa matkustettiin syntymäpäivänä hätäpäivystyksen ultaan..). Reippaasti tutkivat uutta ympäristöä ja Dalinkin kanssa leikki luonnistui varovaisen tutustumisen jälkeen, lapsetkaan eivät tuottaneet ongelmaa. Ja kun tarpeeksi oli rymytty sammuttiin keittiön pöydän alle päiväunille.

Onnistuneen ensimmäisen automatkan seurauksena pystytettiin takapenkille häkki ja otettiin suunta kohti Säkylän mökkiä. Lyhyt, mutta täyteläinen reissu oli hienoa harjoitusta elämää varten pienille pennuille. Reippaat pienet nukkuivat tyytyväisinä alun oksentamisen jälkeen koko kolmen tunnin matkanteon, niin mennessä kuin tullessa. Onni on ilmastoitu auto, mukavampi matkata koirien ja itsenkin kannalta. :)
Mökkireissulla sukuloitiin Esan isovanhemmilla, pelattiin tennistä, saunottiin ja grillattiin... ja kaikessa pennut mukana, tietenkin! Tenniskentän laidalla saivat lenkkipolun kulkijat ihmetellä pystytettyä aitausta pentuineen ja puussa vahtia pitävää kolmea aikuista karvaista kulkijaa.

Eihän loma olisi loma, jos ei sinne olisi ängetty kaikki mahdollinen rästiin jäänyt, joten otettiin siihen samaan syssyyn vielä pentujen lääkäriaika. Keskiviikkona kaksoset kävivät Ellin luona ottamassa mikrosirunsa ja terveystarkastuksensa. Molemmat olivat reippaita uusia koirakansalaisia ja saivat siitäkin oikein merkinnän tarkastuskaavakkeeseen. Muutoin olivat paikat kunnossa, mutta molemmilla löytyy napatyrä ja Demon purennassa on petraamisen varaa. Vieläkin muutama viikko tarkastuksesta purenta on edelleen alapurennan puolella, käytännössä siisti saksipurenta, mutta väärinpäin vain. Pidetään peukut ja varpaat ristissä pojan puolesta, josko tilanne vielä korjaantuisi.
Kaikella on tarkoituksensa -sanonta piti paikkansa tässäkin asiassa... en luvannut ainokaista poikaani Kanadaan ja hyvä niin tässä tapauksessa. Tosin ei Daniel paralla ole putkeen mennyt, sillä Kanadaan lähdössä ollut "varapentu" ei onnistunutkaan saamaan toista kivestään ja piti äkkiä löytää varavarapentu... Amadeus-pentu löytyi Lappeenrannasta Ellan pentueesta, jossa vinkkinä vaan on vielä muutama pentu vailla kotia, pennut tulevat luovutusikään aivan pian (ks. yhdistyksen sivuilta lisää www.schapendoes.fi)!

Lomaan mahtui paljon kyläilyä ja uusia asioita pennuille, on niitä niin ihana seurata kuinka yhtenä päivänä joku voi vähän jänskättää ja toisena päivänä asia onkin ihan tuttu juttu eikä ole mitään hätää. Luonteet ovat tuntuneet kääntyvän päälaelleen alusta, sillä tänä päivänä Demo on varsinainen kiusankappale joka on jatkuvasti menossa ja jäynäämässä muita. Isla taas on mamman syliprinsessa, joka nauttii rapsuttelusta ja ihmisseurasta suunnattomasti. Hellyyttäviä ovat kumpaisetkin, etenkin nukkuessaan.

Uusi arki

Pitkän hakemisen jälkeen nyt tuntuisi löytyneen oma paikka yhteiskunnan työportaassa. Loman jälkeen aloitin nimittäin uudessa työssäni Eukanuban koiranruokien maahantuojalla Severa Pet Foodsilla. Ensimmäinen viikko toi mukanaan paljon uutta oppia ja haasteita, mutta täytyy sanoa että olen nauttinut suunnattoman paljon toimistyön ja -ajan "tylsyydestä" ja mitä parasta, enää ei tarvitse kysellä viikonloppuvapaita näyttely yms menoja varten. ;) Siksi meillä onkin nyt ahkeraan katseltu pappakoiralle veteraanikehiä ja kunhan mammakoira vähän kuntoutuu suunnataan ulkomasmaille viimeisen Cacibin jahtiin sen ja Ticon kanssa.

Semmoista tällä erää, katselkaahan mökki yms. kuvia osoitteesta http://pilviparta.kuvat.fi/

Vähän uutta joka päivä.

2011-05-29T17:58:00.004+03:00

Koira koirana laumassa

Meidän etuoikeutetut mukulat ovat päässeet kahleistaan ja pentuaitaukset ja barrikaadit on purettu piiloihinsa viime perjantaina pentujen ollessa reippaan viisi viikkoa vanhoja. Nyt ainoastaan koirien jäädessä keskenään pennut ja Walma ovat makuuhuoneessa portin takana. Pennut ovat reippaita ja uteliaita, mutta niin ihanan rauhallisia. Aamulla herätään vasta herätyskelloon ja kun talossa ei ole elämää (lue: kasvattaja vetelee päiväuniaan..) pennutkin relaavat omissa koloissaan.. Demo useimmiten hännystelee suurta idoliaan Roopea ja Isla mamman tyttö löytyy yleensä äidin kainalosta (samalla on ahneen hyvä vetää vähän välipalaa).

Toinen madotuskerta hoidettiin kuntoon muutama päivä takaperin ja eläinlääkäriaika sirutukselle ja terveystarkastukselle on varattu ensi viikon keskiviikoksi. Demolla tuntuu molemmat kulkuset ja purennat ovat tällä hetkellä ok, Islalla tuntuu reilu napatyrä, vaikka luulin molemmilta sen häipyneen. Muutenkin pennut oman silmän mukaan ovat fyysisesti ja henkisesti oikein terveenoloisia tapauksia.

Uusia juttuja ollaan koettu päivittäin. Vähän yksinoloharjoittelua, autoilua, lapsia, koiria, ruohonleikkureita jne. Kaikesta uudesta ollaan selvitty terveellä uteliaisuudella ja itsesuojeluvaistolla, vähän saatetaan jännätä, mutta kun huomataan ettei tässä asiassa mitään kuolettavaa ollutkaan, niin ollaan ihan rentoa tyyppiä. Iloisesti otettiin vastaan ensimmäinen pieni autoilureissu tänään, kun käytiin kahvittelemassa sukulaisilla ja tutustumassa lapsiin ja Dali-mitteliin. Dali raukan piha ja koti vallattiin hetkessä kaikkine luineen ja leluineen, vaikka ikävä sille taisi kuitenkin tulla kun pakattiin oma viisikko takaisin autoon ja suunnattiin takaisin kotiin. Iloisempi en voisi olla penneleiden luonteista, niin avoimia, reippaita ja tasapainoisia ne ovat.. leikkiä, painia ja rauhallisuutta hyvässä tasapainossa. :)

Huomenna suoritetaan vähän pidempi autoilu Säkylään mökkeilemään ja sukuloimaan muutamaksi päiväksi. Että sinnehän tämä lomaviikko sitten hujahtaa kun alkuviikko kuluu Säkylässä, keskiviikkona eläinlääkäri (ja Esan kauhulla odottama hammaslääkäri..), torstaina Roope pääsee Junior Handler-koiraksi Helsinkiin ja ja... harvinaista, loppuviikosta ei toistaiseksi olekkaan suunnitelmia. :)

Isla 5 viikkoa vanhana

Demo 5 viikkoa vanhana

"Kuvauskeikalla"

Viikko sitten perjantaina kävin paijailemassa 7-viikkoisia mustahopeita kääpiösnautseripentuja Tuusulassa. Niin ne vain joutuvat pienet naperot heti pentulaatikosta trimmauspöydälle siistittäväksi, hienosti olivat ammattilaisen käsittelyssä vaikka vähän välillä meinasi alkaa kiukuttamaan moinen puuha. Trimmin päälle oli sitten hyvä ottaa passikuvat koko viisikosta, joka sekin onnistui helposti ja kivuttomasti ammattilaisen avustuksella. :)

Ps. Osa pennuista on vailla omaa rakastavaa kotiaan, tutustu pentuihin lisää www.sutturan.com

Pikkukoiria

2011-05-19T12:59:00.003+03:00

4 viikkoa mittarissa

Tänään pikkumustat täyttävät jo neljä viikkoa. Eikä tyypit enää ihan pieniä ole, viikkopunnituksen mukaan Demo 2030 gr ja Isla 2008 gr. Muutama päivä sitten laajennettiin reviiriä olohuoneeseen rakennetulla pentuaitauksella, jossa viihtyvät aina kun ollaan kotosalla ja muun ajan Walmalle on järjestetty makuuhuoneeseen mahdollisuus viihtyä laatikossa pentujen kanssa tai olla viihtymättä.. jälkimmäinen alkaa olemaan suositumpi olomuoto selvästi. Eikä haittaa, tänään on aloitettu kiinteälle ruualle opettelu raaoilla jauhelihapalloilla. Isla Ahne hotkaisi suunnilleen yhdellä suupalalla omansa, eikä velipoika Demo jäänyt yhtään huonommaksi.. sukuunsa ovat tulleet ja hyvä niin. Ensimmäiset madotuksetkin tuli hoidettua jo viime viikolla, toiset hoidetaan sitten jo ensi viikolla kuntoon ja viimeiset ennen luovutusta uusiin koteihin.

Molemmat ovat olleet reippaita lapsia tutustuessaan uusiin tilanteisiin ja tiloihin. Ulkona vähän jännittää vielä, eikä nyt olla päästy asiaa harjoittelemaankaan, kun Suomen ilmasto on näyttänyt ohittaneen kesän kokonaan ja siirtynyt suoraan syksyyn...
Leikit hurjistuu päivä päivältä ja hampaattomasta suusta huolimatta Isla on aloittanut jo puruharjoittelunsa ja sormet saavat kyytiä. Ilmiselvästi tämä repimisvimma on syynä siihenkin, että pentulaatikko tuppaa olemaan aina töistä tultaessa uudelleen sisustettuna. Ensin luulin, että se on Walma, mutta nyt olohuoneessa pentuja seuraillessa olen huomannut, että molemmat pienet ahkerasti siirtelevät petejään ja papereitaan voimiensa takaa.

Pentuvieraita on käynyt kiitettävästi ja pennut ovatkin hienosti ottaneet vastaan uudet kädet. Muutoinkin käsittelyharjoittelut ovat tuottaneet tulosta, kun molemmat rellottelevat sylissä kauniisti. Herthakin on saanut tutustua pentuihin valvotusti ja toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Vähän Herthaa ahdistaa jos tullaan liian nopeasti liian lähelle, mutta on onneksi itse osannut lähteä pois tilanteesta. Ei mene enää kauaa kun avataan koko maailma pennuille ja saadaan barrikaadit pois, mutta otetaan nyt huone kerrallaan haltuun ja toivotaan säiden kesäistyvän pian niin päästään ulkoilemaan.

Ps. pöytä poseerauksia tiedossa loppuviikon aikana....

Isla & Ellen

Demo & Viola

Isla 3 vko 3 vrk

Roopen kuopukset

Viime sunnuntaina otettiin auto alle ja ajettiin tervehtimään Roopen ja Lunan nelikkoa vielä ennen, kuin ne lentävät uusiin koteihinsa. Reippaasti oli heti koko monsterilauma portilla vastassa äitinsä ja "puistotätinsä" kanssa, eikä mukaan otettu iskäkoira yhtään pelottanut. Pikemminkin pojat seurasivat oikein innostuneena isänsä puuhastelua, siis jokaisen vähänkin taivasta kohti törröttävän ruohon korren merkitsemistä ja tyttöjen liehittelyä. Eihän pappakoira enää voi muistaa, että ne hommat tuli hoidettua jo tammikuussa ja nyt sitä seuraamusta oli tarkoitus tulla tarkistamaan.

Ei voi huonoa sanaa näistä muksuista sanoa, kaikki olivat hurjan reippaita ja homma hanskassa. Saatiin harvinaisen upeat poseeraukset kaikista, Usva-neiti oli ainut joka hieman pisti hanttiin... ruoka kuitenkin kelpasi kaikille, siitä kotimatkalle muistoksi verta vuotovat sormet. Puolet lentävät pesästään pian, eivät onneksi kauas: Mökö-poika ja Usva-tyttö Helsinkiin. Miisu jää kotiin kasvamaan ja vielä hetken seuraksi sille jää Canadaan muuttava veljensä Onnell. Onni onnettomuudessa, kun minä en pentua valtameren toiselle puolelle raaskinut näistä ainokaisista laittaa, oli Annelle vielä pojat kotia vailla... ja hienot pojat onkin!!! Kiitos Annelle, että saatiin järjestettyä Danielille "varapentu", hieno Onnell poika. :)

Semmoisia tähän huusholliin, lisää kuvia http://pilviparta.kuvat.fi/

Oikee Enkeli "Miisu" 6 vko 3 vrk

Roope Mökö-poikansa kanssa

Canadan poika, Onnellisten Juoni "Onnell" 6 vko 3 vrk

Valmista tuli

2011-05-05T08:44:00.004+03:00

Viikko.. ja kaksi takana

Tänään tulee viikko muutostamme uuteen upeaan kotiimme. Laatikot, säkit ja irtoroina löysivät ennätys ajassa paikkansa ja nyt pääsemme nauttimaan elämästä. Koirien osalta muutto sujui hienosti, Roope on sellainen kyläluuta, että siellä missä mamman, on hänenkin hyvä olla. Walmalle isoin stressi oli varsinainen muuttopäivä, kun talo kuhisi muutto apua ja rouva vahti pentujaan haukkumalla kaiken liikkuvan lattian rakoon.. Walman onneksi täytyy kiitellä sitä erinomaisesta palautumiskyvystään: heti kun olimme saatelleet muuttoavun matkoihinsa palasi mammakoira tyytyväisenä laatikkoon pentujensa pariin. Löysällä vatsalla selvittiin ja sekin saatiin kuntoon kunnon tropeilla nopeasti. :)

Onneksi pennut olivat vielä muuton aikaan niin kuuroja, kuin sokeitakin eivätkä päässeet katsomaan mallia äitinsä käyttäytymisestä. Tänään kaksosilla tulee täyteen kaksi viikkoa ja pulleasti voivat, molemmat ovat ylittäneet kilon rajapyykin reippaasti, silmät ovat auki ja maavara mahan alla kasvaa päivä päivältä isommaksi. Voisin vaikka väittää, että ovat viikon vanhempia, sen verran reippaaseen tahtiin ovat kehittyneet runsaalla maitobaarissa makoilulla.

Ei meidän elämään muuta ihmeellistä tällä erää. Hertha pääsee tutustumaan uuteen kotiinsa viikonloppuna, oltuaan parisen viikkoa hoitoreissulla kasvattajallaan. Siellä se on viihdyttänyt koko perhettä ja vähäisillä tuhoilla on selvitty.. vessapaperit kun muistaa piilottaa selvitään hienosti. Saa nähdä miten meillä käy kun vessan ovi lähti remonttiin, jotta saatiin pyykinpesukone sisään.. ;)

Loppuun muutama kuva pennuista ja kodistamme.

Isla 12 vrk

Demo 12 vrk

Pentuhuone

Etupiha

Keittiö

Talon ylpeys, osa Roopen pytyistä ja palkinnoista

Olohuone

Takapiha

Walma-mamma nautiskelee omasta pihasta

Muuttopuuhia

2011-04-27T23:43:00.004+03:00

Huomenna pakkaamme kimpsumme ja kampsumme autoihin ja muutamme Järvenpäähän. Johan tässä laatikoiden keskellä on eletty hetki, ihana päästä purkamaan nämä uuteen isompaan ja omalla pihalla varustettuun rivariin. :)
Ihan varuiksi vain ilmoitan, että mikäli joudumme elämään netti pimennossa, niin olkaa akuutin asian ilmetessä yhteydessä puhelimitse.

Penneleillä on kaikki mainiosti, jätkä on ottanut hienon kirin ja mennyt painossa siskonsa ohi. Pojalla tällä hetkellä painoa 672g ja tytöllä 656g. Isoja mustia makkaroita. Tässä muutama kuva eiliseltä, pennut 5vrk vanhana:

Walma nautiskelee pennuistaan

Demo 5vrk

Isla 5vrk

Isla & Demo 5vrk

Demo 5vrk

Isla 5vrk

Ärsyttävän ihana

2011-04-24T10:23:00.006+03:00

Kerttuli

Nyt häpeän! Viimeksi, kun kirjoittelin blogia innoissani pennuista unohdin totaalisesti Herthan 2v. synttärit!! Onnea kauhukakaramme Pertsa ja kaikki sisarukset, Roope-iskä lähettää terkkuja!

Kerttuli on viettänyt synttäreitään kasvattajansa luona, karussa pentu - ja muutto hässäkkää. Nautiskellut päivisin pihalla juosten ja Boogie-tädin kanssa leikkien.. ja niiden iki-ihanien ihmislasten kanssa puuhastellen.
Vaikka Hertha alkujaan tulikin elämäämme vahingossa ja asiaa järjellä miettimättä ja suoraan sanottuna silloin tällöin asiaa hieman katuen. On siitä tullut myös äärimmäisen rakas, siinä on koira TÄYDELLISELLÄ luonteella ja nimenomaan isoilla kirjaimilla kirjoitettuna. Meidän sosiaalinen, avoin, iloinen ja rakastava pikkukoira, joka osaa ottaa tarvitsemansa huomion, vaikka sitten kiipeämällä naaman päälle, jos ei muuten... Vaikka se kaikilla pikku tempauksillaan yksinollessaan yrittää horjuttaa tätä rakkautta, ei sille enää oikein osaa muuta kuin nauraa. Kukaan ei tiedä kuinka paljon meillä on yhteistä taivalta edessä, mutta olemme oppineet nauttimaan siitä päivä kerrallaan ja tiedostamme, että loppu voi tulla yllättäenkin.

Hertha 2kk vanhana

Vaaleanpunaisesta laatikosta

Laatikon asukkaat voivat erinomaisesti. Walma on tunnollinen äitikoira, joka tukalasta kuumuudesta huolimatta on taukoamatta pentulassaan pissatushetkiä lukuunottamatta. Pennut ovat kasvaneet hienosti, ja Demo on ottanut siskoaan painossa kiinni. Eilisen illan punnitusten mukaan Demo oli 420g ja Isla 430g, ikää kaksi vuorokautta. Molemmilta on napanuorat irroneet siististi. Demolle on alkanut ilmaantumaan tan-väriä hännän alle samaan tyyliin kuin siskollaan, mielenkiintoista nähdä miten nämä värit tulevat kehittymään.

Roope-setä kävi tutustumassa aamulla pentuhuoneeseen ja tuoksutteli pentuja hellyyttävästi ja pyöritteli päätään, kun pennut pitivät pientä ininää. Ei oikein tiedä kummaksi Roopea pitäisi kutsua sedäksi vai enoksi, pennut ovat meinaan sille sekä siskon, että veljen lapsia.

Sellaista pentulaan, rauha maassa ja kaikki hyvin. :)

Edessä Demo, takana Isla

Erinomainen äitikoiramme

Kaksoset

2011-04-22T16:47:00.004+03:00

Tuskien viikko

Ei ole odotus tuntunut näin tuskaiselta varmasti koskaan aikaisemmin elämässäni. Viikko sitten torstaina alettiin odottelemaan mahdollisia merkkejä synnytyksen lähestymisestä ja olihan niitä.. ruokahaluttomuus, suoliston tyhjennys, petailu, lämmön heittely, läähättely... vaan ei kuulu eikä näy pennun pentua viikonloppuna eikä vielä alkuviikostakaan. Vaikka toki koko ajan tiedostin, että astutuspäiviä oli kaksi, mitään hätää ei siis missään nimessä ollut, kunhan olen vain hyvin kärsimätön luonne. ;)

Walma otti ihanan lungisti koko odotusajan, jos ei harjoituspolttojen aiheuttamaa läähättelyä oteta huomioon. Se niin nautti masun esittelystä ja viimeisellä odotusviikolla aamurutiineihin kuuluikin pitkien lenkkien sijaan sängyssä köllöttelyä ja masun ihmettelyä.

Walman mustiaiset

Vihdoin alkoi oikeasti tapahtumaan keskiviikkona, kun lämpö laski alle 37 asteen ja siellä se sitten pysyikin aina torstai-iltapäivään ja illalla vähän kahdeksan jälkeen syntyi musta urospentu, jolla on valkoiset merkit. Syntymäajastaan juontuu jätkän virallinen nimi, Walman After Eight, uuden omistajansa mukaan kutsumanimeltään Demo. Demo painoi syntyessään komeat 340 grammaa.
Heti vartin perään syntyi kirjava tyttö, joka valitettavasti ei ollut elinkelpoinen ja aivan kesken kehityksen kroppansa ympäri kiertyneen istukkansa kanssa. Se pääsi heti parempaan paikkaan, eikä joutunut kärsimään yhtään.
Seuraavaa ja lopulta viimeistä saatiin odotella tunnin verran ennen, kuin musta valkoisin ja tan-merkein varustettu tyttö antoi kuulua itsestään ja koska kaikki pitää kokea, niin tämä päätti tulla takajalat edellä ja jäädä vielä jumiin. Walma alkoi olla aika puhki jo tässä vaiheessa ja Marian sai tehdä työn irrottaessa varovasti neidon pulasta. Tai mikä neito se painaa enemmän kuin veljensä, 352 grammaa elopainoa syntyessään. Tämän sijoitustytön viralliseksi nimeksi on jo aikaa sitten päätetty Walman Actually I'm The One, jota tullaan kutsumaan nimellä Isla.

Odottelimme vielä, josko pentuja olisi tullut lisää, mutta Walma rauhoittui silmin nähden rentoutuneena hoitamaan pentujaan, joten kiitimme avustajia Maria & Ilkkaa ja torkuttiin aamuun. Koska olin odottanut hieman isompaa katrasta käytiin aamulla vielä päivystävällä eläinlääkärillä tutkituttamassa josko sieltä jemmasta joku vielä löytyisi, mutta ei löytynyt ja hyvä niin, tietää että synnytys meni loppuun asti hienosti ja onnistuneesti vaikka sieltä useemmalla tyylillä tultiinkin. Kaikki syntyivät hienosti pusseissaan ja istukat olivat loppuun asti kiinni. Walma hoiti osansa hienosti ja nauttii suunnattomasti uudesta roolistaan äitinä.

Koska pentuja tuli odotettua vähemmän ja ostajia olisi ollut yhtä pentua kohden noin neljä kappaletta, päätös oli vaikea. Tai uroksen kohdalla se oli vaikea, koska itsestäänselvyys oli, että narttu jää sijoitukseen. Kanadaan oli pojan tarkoitus lähteä, mutta nyt tässä tapauksessa kun näitä on vain kaksi ja ne ovat ne rakkaimmat ensimmäiset kasvattini, haluan ehdottomasti pitää ne lähelläni, jotta voin olla osa niiden elämää ja seurata niiden kehitystä läheltä. En yhtään epäile ettenkö olisi kuullut pennusta Kanadaan muutettuaan, mutta olen varma, että tällä miehellä on jotain annettavaa Suomen schapendoeskannalle vielä tulevaisuudessa, kuten siskollaankin.

Nyt meillä nautiskellaan pennuista ja pakkaillaan viimeisiä muuttolaatikoita. Ensi viikon torstaina muutamme Järvenpäähän ja siitä se velallisen elämä sitten alkaa.. no pääasia, että koirat saavat sen pihansa ja nämä pennut saavat kyllä semmoisen spesiaalikohtelun omine huoneineen ja takapihoineen, semmoiset kasvattajan kullanmurut ne on! Loppuun muutamia kuvia...

Uros Walman After Eight "Demo" (Helsinki)

Narttu Walman Actually I'm The One "Isla" (Espoo)

Walma ja lapset

Islalla on hyvät ruokailu otteet

Pennut saa tulla.

2011-04-13T13:17:00.003+03:00

Pentulaatikko on paikoillaan ja tarvikkeet asetettu käden ulottuville. Nyt vain odotellaan, että alkaa tapahtumaan. Walma on rauhallinen, nukkuu paljon ja kerää selvästi voimia tulevaan koitokseen. Eilen lopetti syömisen ja aloitti ns. "tyhjentäytymisen", jos vaikka viikonloppuna jotain tapahtuisi. Palataan astialle kuvin ja kertomuksin, kun ollaan saatettu lapset maailmaan. :)

Tästä upeasta pentulaatikosta iso kiitos isukille!!

Ensimmäiset uunista ulos

2011-04-06T12:21:00.004+03:00

Kevättä kohti

Kevät etenee yllättävänkin nopeasti, vaikka vähän aikaa sitten ei siltä näyttänytkään. Tiet ovat paljaana.. tai hiekan peitossa, mutta kuitenkin mukavampi tuolla on nyt kävellä kuin liukastella jokaisella askeleella jäällä ja loskalla. Pellolle tosin ei enää meillä pahemmin ole asiaa, ja Herthasta valitettavasti huomaa että enemmän pitäisi päästä liikkumaan villinä ja vapaana.. taas on meinaan keksitty omia aktiviteetteja päivien aikana. Nytkin suolistaa suurella antaumuksella nallea, vaikka yleensä vain vinguttelee pallojaan. Onneksi en ole se joka tänään tulee ensimmäisenä kotiin.......

Viime torstaina 31.3. myöhään illalla Roopen kuopukset syntyivät Lahdessa Luna-mamman huomaan. Pesueeseen syntyi kaksi urosta ja kolme narttua, joista valitettavasti yksi narttu menehtyi heti vajaan vuorokauden ikäisenä. Luna rupesi sitä hylkimään ja pieni oli nukkunut rauhassa pois.
Eilen kävin pentusia ihmettelemässä ja tyytyväisenä voin todeta, että perusteet olivat kohdillaan: hyvät päät, pitkät hännät, terhakat luonteet ja tasainen pesue kooltaan ja kehitykseltään tällä hetkellä. Kaikista tulee hieman eri tummuusasteen siniharmaita, muutama tummempi ja muutama vaaleampi. Alla muutama kuva muksuista 5 vuorokauden iässä.

H-hetki lähestyy

Ei vain Walman synnytys, vaan myös muutto. Meinaan nythän tässä kävi niin, että ostimme rivitaloasunnon Järvenpäästä, muutama kilometri keskustan ulkopuolelta. Uuteen omaan kotiimme kuuluu neljä huonetta ja keittiö, etu- ja takapiha sekä koirille tutut lenkkipolut. Nämä pennut saavat ihka oman huoneensa, josta on suora pääsy takapihalle ulkoilemaan, saadaan heti sisäsiisteyden opettelu alulle.

Hieman käytännön järjestelyjä tämä vaatii, kun muutto on viimeistään 28.4. ja pupsit ovat tuolloin hieman reippaan viikon vanhoja. Walmalla on nyt menossa 49. vuorokausi ensimmäisestä astutuksesta, eli noin pari viikkoa synnytykseen vielä. Tulevana viikonloppuna asennetaan makuuhuone pentuvalmiuteen laatikkoineen ja tyhjennetään "muuttokama" alta pois. Sellaisia tällä erää, palataan aiheeseen. :)

Walman maha 49 vrk astutuksesta

Puuhaa kerrakseen

2011-03-22T11:31:00.004+02:00

Tiineystarkastuksilla

Ihka ensimmäiseksi varmasti kaikkia, kiinnostaa kuulla miten Walman raskaus etenee? Kiitos "ahkeran" bloggaamiseni... ;) Alkuun meinasin olla jo aivan varma, ettei meille mitään pentuja ole tulossa kun Prinsessa on ollut normaali itsensä, vasta vähän ennen ultraa alkoi "mahan" esittely aina rapsuttelun yhteydessä ja leikit Herthan kanssa ovat vähentyneet. Ja niinhän se eläinlääkäri sitten viime perjantaina 18.3. kertoi, kuin kertoikin, että pentuja on tulossa. Ei tarvinnut hakea, kun heti löytyi neljä helposti ja lisääkin voi olla, lopullinen lukumäärä selviää sitten vasta pupsien synnyttyä. Oma veikkaus on 5-6 pentua.. toivottavasti tyttö painoitteinen porukka tulisi, kun nartuille olisi näköjään ottajia. Vaikka toki ostajaporukka elää koko ajan, mikään ei ole varmaa ennen kuin pennut ovat oikeasti lähteneet maailmalle omiin koteihinsa.

Walman lisäksi uä-tutkimuksessa kävi jo muutamaa viikkoa aikaisemmin Roopen Luna-morsian, joka sekin oli kovasti raskaana. Niihin pentuihin ei sitten enää olekaan aikaa kuin pari viikkoa. :)

Tuleva mammakoira Walma poseeraa
helmikuun auringossa

Taitava Hertha..

..ainakin omasta mielestään. Työpaikan vaihdoksen johdosta, ovat koirat joutuneet viettämään pitkästä aikaa aamuja yksinään.. paitsi tänään, kun menen ensimmäistä kertaa vähään aikaan iltaan. Joten eiköhän Kerttuli (lue: Hertha) ole keksinyt omaa kivaa viihdykkeeksi. Taitavaksi sen tekee erityisesti, se kuinka neiti on poiminut kynttilöitä pikkukivillä täytetyistä tuikuistaan, ilman, että kiven murenaakaan on tippunut lattialle. Mitään ei onneksi enää ole varsinaisesti hajotettu, kynttilätkin olivat vain levitelty lattialle, samoin kengät... ja ne vaatekaapin pari alinta hyllyä...

Samalla kertaa, kun Walma ultrattiin, Herthalta otettiin uudestaan veriarvot maksasta ja munuaisista. Tällä kertaa myös urean arvo oli hieman korkealla 9,9 (norm. 9,6) ja edelleenkin maksan alt-arvo on niin korkealla ettei Järvetin laite antanut sille lukuarvoa. Verta lähetettiin tällä kertaa myös Vetlabiin, jotta saataisiin numerollinen arvo. Vaikka ei tuolla sinänsä merkitystä ole, se on mikä se on ja muuksi se tuskin muuttuu, korkealla se jokatapauksessa on. Vetlabista pitäisi tulla tulokset tässä alkuviikon aikana.

Uutta kerrakseen

Jottei elämä ihan tylsäksi kävisi niin uuden työn ja pentujen lisäksi edessä on vielä mahdollinen muutto omaan kotiin. Sikäli mikäli homekoira ei löydä tänään mitään huomautettavaa rivitaloasunnosta, josta olemme tehneet tarjouksen, muutamme ensi kuun lopulla takaisin Järvenpäähän. Uudessa kodossamme koirilla onkin sitten käytettävissä sekä etu- että takapiha, ja tutut lenkkimaastot. Ja pennuille ihan oma leikkihuone, josta on suora pääsy ulkoilemaan.. luxusta siihen verrattuna, että olisimme ulkoiluttaneet pentu kerrallaan täältä kolmannesta kerroksesta. Vaikkei Klaukkalassa sinänsä vikaa olekaan, ikävä tulee ainakin tuota pelto/metsälenkkiä jossa voi kulkea puolitoista tuntiakin ilman hihnaa.

Palataan astialle kun on taas jotain kerrottavaa. Nauttikaahan auringosta! :)

Tälläisiä hetkiä ei meillä sitten vietetäkään ennen,
kuin joskus heinäkuun puolella...

Triplasti odotusta.

2011-02-19T10:14:00.008+02:00

Siemenet istutettu

Väinön hiihtoloma viikko tuotti toivottua tulosta ja pienet koiranpennun idut on laitettu alulle keskiviikkona ja vielä kertaalleen perjantaina. Viikon 11 lopulla käydään ultrassa tarkastamassa odotuksen laatu, jos (toivottavasti!) kaikki menee hyvin pikku Walmat ja Väinöt syntyvät viikon 15-16 vaihteessa.

Siementen lisäksi täytyy kiittää Väinöä myös ihanan leppoisasta ja rauhallisesta luonteesta. Rento kuin mikä, helppo hoitolainen. Ja sentään ihan uusissa ympyröissä, ensimmäistä kertaa kerrostalossa vieraiden ihmisten kanssa. Jokainen on toki oma yksilönsä, mutta herran jestas sentään kun Väinö muistuttaa meidän vanhaa Olli-poikaa. Ei vain väriltään tai malliltaan, mutta myös erityisesti luonteeltaan ja olemukseltaan. Tasapainoinen, rauhallinen, itsevarma, iloinen, avoin, ihmisrakas ja niin edelleen, ei voi koiralta parempaa luonnetta toivoa. Ei mikään haukkuherkkä tapaus, rapussa sai mellastaa eikä Väbä ilmotellut asiasta (tosin ei kyllä meillä muutenkaan..). Lenkillä vastaantulijat saivat kävellä Väinön puolesta aivan rauhassa... Hertha on erimieltä... -.- Niin sydämestäni toivon pentujen perivän vanhempiensa iloiset, reippaat, tasapainoiset luonteet.

Tuoreesta vihkiparista kuvia galleriassa:
http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2011/V%E4in%F6+and+Walma+17th+Feb+2011/

Esiliina

Hertha, varsinainen vastarannan kiiski... mur!! Pikkuakka toimi parhaiden kykyjensä mukaan Walman esiliinana ja yritti jarrutella pariskunnan lemmen leikkejä. Nyt se onkin nautiskellut oikein olan takaa saamastaan huomiosta, kun Väinö on palautettu omaan kotiin ja tytöt ovat saaneet paapomista osakseen. Tänään nautiskeltiin hieman vähemmästä pakkasmäärästä aurinkoisissa merkeissä pelto- ja metsälenkillä. Tytöt nautiskeli vapaana kirmaamisesta ja kameraan tallentui hauskoja otoksia, joita voitte kurkkia galleriasta.

Hertha-äkäpussi opettelee remmikäytöstapoja nyt kun isukki (lue: yllyttäjä) on poissa vielä viikon. Ahneudesta on onneksi hyötyä ja homma on huomattavasti paremmin hallussa jo muutaman päivän jälkeen.. vielä kun saisimme sen pappakoiran tajuamaan parhaansa.

Päivän aurinkoiset hetket tallennettuna kuvin galleriaan:
http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2011/Walma+and+Hertha+20th+Feb+2011+/

Tico & Wilma

Hetki sitten kotiuduin Pornaisten kodista.. jossa jatkettiin alkuvuoden tapaan lemmekkäissä tunnelmissa. Terrieripoika Tico kosiskeli ensimmäistä morsiantaan onnistuneesti ja mikäli kaikki menee loppuun saakka hyvin Wilma, Hooligan Hot Sasha, jakaantuu huhtikuun loppupuolella. Lisää Hooligan kotisivuilta: http://www.koskelo.net/hooligan/index.htm

Jotta nyt sitten odotellaan aikajärjestyksessä ensin Roopen muksuja syntyväksi Lahteen, seuraavaksi kotipesään Walpurin pieniä tänne Klaukkalan kylälle ja vielä Turkuseen Ticolle pikku purriaisia. Jännä ja kiireinen kevät tulossa. :)

No vihdoin! Part II

2011-02-09T14:01:00.002+02:00

Pakko raapustaa, kun tuli tuossa eilen kotiin päästyäni mieleen kokeneen kasvattajan sanat viime vuoden KoiraExposta.

Ajatushan ylipäätään sytytti siinä vaiheessa, kun avasin töiden jälkeen kotioven.. ei edes koirat ehtineet ensin ovelle, kun vastaan löyhähti ällöttävän ummehtunut haju. Hajua yökötellessäni, tuli mieleen edellisen päivän puheet, kun olin kiitellyt, ettei meillä tytöt haise juoksuaikaan. Vaan perunpa puheeni (siis turha syyttää etten siivoaisi..), mikä muu sellainen ummehtunut veren haju voisi olla? Ja tästä johtui mieleeni nuo Juha Kareksen (Chix Choix) sanat, että jos ei nartun juoksua haista, ei se ole kunnon juoksu se... no meilläpäs nyt sitten on kunnon juoksu, joten jospa vaikka ripustaisimme wunderbaumeja neutralisoimaan tuota Walman hajustetta, joka varmasti hänen itsensä mielestä on aivan mainio tuoksu.

Ainakin Väinö tykkäsi eilen, kun käytiin ulkoilemassa poikien kanssa. Iltasella on mukava kierrellä katuja, kun pystyy hyvin pitämään porukkaa vapaana jalkakäytävillä. Hertha sai purkaa meno halujaan ja Walma antoi pojille kyytiä. Yritettiin kauheasti selittää Walmalle, ettei se auttanut asiaa vaikka olikin Väinön kalenterista katsonut, että tuolloin se mies on reissussa, että tähän väliin on hyvä pitää parhaat päivät. Jos ei viikonloppuna natsaa niin poikakaveri lomailee sitten ensi viikon Klaukkalan keskustassa. ;)

Aamulla oli Roope jo enemmän kiinnostunut asiasta ja Walpurilla pissaa tuntui riittävän joka risteykseen. Kasvattaja Ruotsista kertoi Yaya-äidin ensimmäisessä kahdessa pentueessa astutuksen tapahtuneen jo 9. ja 10. juoksupäivä, tällä hetkellä odotettavat pennut Yayalla on laitettu alulle 10. ja 12. päivä. Pidetään peukkuja, että Prinsessakoira tulisi tässäkin asiassa äitiinsä, niin kuin monessa muussakin... se mm. palvoo miehiä!! Tässähän saa jo kohta alkaa kilpailemaan huomiosta koiran kanssa.... ;)

Semmottista tällä erää, tällä kanavalla. Kotisivuja päivittelen tässä kunhan joudan ja saan pikku muutokset valmiiksi. :)

No vihdoin!

2011-02-08T11:48:00.002+02:00

Vauvakuumetta

Kyllä sen nyt uskaltaa ääneen sanoa: Walma on aloittanut juoksunsa!! Jippii!!

Viime perjantaina huomasin ensimmäisen kerran turvotusta neidon takapuolessa ja viikonlopun olen pähkäillyt uskoako asiaa todeksi vai ei? Pakko se on jo uskoa, ja onhan tämä täysin oikea aikakin. Neiti on niin ylpeä toosastaan, Herthasta oikein näkee, kuinka sitä ällöttää moiset seksileikit.. korvat luimussa se hyppää ahdistelijaansa karkuun sohvalle tai pappakoiran viereen. Roope taas on oma herrasmies itsensä, se vaivihkaa nuuhkaisee, jos Walma pysähtyy viereen seisomaan tai nukkuu (sohvatyynyjen seassa..). Pappakoira on kyllä oiva mittari oikeille päiville, se ei hötkyile yhtään aikaisemmin.

Walmalle tyypillisesti kaikki ei mene ihan niin kuin kirjoissa.. Prinsessan parhaat päivät ovat meinaan juuri samaan aikaan, kun Väinön pitäisi lähteä sukuloimaan ja hiihtolomaa viettämään Tahkolle. Niin tyypillistä Walmaa! No kokeillaan sunnuntaina ensimmäisen kerran ja jos ei natsaa niin Väinö-poika tulee sitten lomailemaan Tahkon sijaan meille. Portti makkarin oveen ja korvatulpat yöksi, pitäisikö sitä itsekin ottaa lomaa tuolle aikaa... voi olla, että yöunet häiriintyy lemmenserenaadeista. Mutta mitä sitä ei tekisi tämän niin odotetun tapahtuman eteen? Eiköhän selitykseksi riitä yksinkertaisesti se, että on koiraihminen, eikö se kerro jo kaiken oleellisen? ;)

Urheiluhullut

Aina aika ajoin iskee tällainen liikuntahimotus. Viime viikkoina ollaan ahkeroitu ulkoilun saralla oikein kunnolla, pisimmillään aamulenkki on ollut 13 kilometriä ja lyhyimmilläänkin 5km. Aikaa menee 45 minuutista reiluun pariin tuntiin lenkkeillessä. Nautiskellaan koirien kanssa pitkistä aamuista, lenkkeineen, ruuan laittoineen ja siivoillessa, joskus jopa ehtii leffan katsomaan ennen töihin lähtöä. Illasta taas ei paljoa ehdikään kun pienen pissalenkin kiertää ja se on siinä, sitten taas nukkumaan, että jaksaa seuraavana päivänä. Valokuvaus on jäänyt harmittavan vähälle, viime viikolla olisin mennyt pellolle kuvaamaan ihanassa auringonpaisteessa, mutta arvatkaa vaan paistoiko se aurinko enää kun pellolle pääsin... no ei tietenkään! Kovasti himottaisi ostaa kameraan lisäosia, etenkin tuon rikkinäisen objektiivin tilalle pitäisi saada samanmoinen uusi ennen pentujen syntymää niin saisi laadukkaampia sisäkuvia pupseista. :)

Semmoisia meille, ensi viikolla sitten toivottavasti astutuspäivitystä. :)

Virallisesti veteraani.

2011-02-01T14:44:00.002+02:00

Pentupäivitys.

Ei, älkää edes kuvitelko... Walman takapuoli on ja pysyy näköjään pysyvästi tuossa tilassa, vaikka taas hetken näytti käytöksen perusteella, että kohta alkaa. Jos jotain positiivista, niin kai tässä oppii väkisin vähän odottamisen-taitoa, ei kuulu vakiovarusteluuni. Jos se aikataulu pitäisi paikkansa, juoksun pitäisi alkaa just nyt.............

Roopen morsian Luna, BALTJV-09 Swifty's Bofoori, sen sijaan aloitti kyllä juoksunsa ja kyläili ahkeraan viikonloppuna meilläpäin. Maanantaina eivät eteistä pidemmälle päässeet kun hommat oli jo hoidettu. Meinasi ottaa vähän pappakoiran kunnon päälle moiset kosioleikit ja liehittely, mutta homma tuli hoidettua joka tapauksessa Roopemaisesta herrasmies-tyylistä tinkimättä. Lunakin antoi hienosti kokeneen miehen hoitaa homman, vähän vaan itketti lopussa, mutta hienosti se ensimmäinen kerta meni. :) Näitä lemmenlapsia odotetaan sitten syntyväksi maalis-huhtikuun vaihteelle, lisää pentueesta Swifty's kennelin kotisivuilla www.kennelswiftys.com.

Pappakoira.

Näin alkuvuodesta vietetään koirasuvussa kauhiasti syntymäpäiviä, tänään mm. Roopen ja Boogien lapsukaiset Tarmo, Sälli, Dana ja Säde täyttävät kokonaista yksi vuotta! Hurrrrjan paljon synttärionnea kaikille tahoilleen! Edellä mainitut ovat Roopen viimeisimpiä siis vuoden takaa, mutta esikoismuksut (ne Hollannissa tehdyt..) täyttivätkin jo 20. tammikuuta kuusi vuotta, onnea siis Riitu veljineen, Veeti, Kaapo, Jesse, Onni & Torsti!

Lauantaina meidän oma juhlakalumme täytti sen maagisen veteraaniluokan rajapyykin 8v. Joten näytelmät varokaahan, täältä me taas tulemme, entistä ehommalla turkilla... ja hieman vajaalla purukalustolla... (kuka noita ny enää laskee..?). Parempaa lahjaa ei varmasti poikakoira voi toivoa synttärijuhliinsa, kun Luna saapui herkkupeppuineen ensimmäiselle yritykselle. Siis jos ei sitä lasketa mukaan, että äippä vei yöllä pissalle Espoon Westendiin saakka! ;)

Ikäisekseen Roope on virkeässä ja viriilissä kunnossa. Äidin ahne luonne on syttynyt hieman hitaasti ja tästä johtuen, meillä ei tätä nykyä koirapoika syö enää muita kuin nahkaluita. Jokaikinen kerta kun erehtyy viemään aitoja (tuoreita tai paistettuja) luita löytyy suusta uusi hammaskato tai vähintään heiluva hammas. Tähän mennessä on katkennut molemmat ylä kulmahampaat, edessä alhaalla ei ole kuin kokonaista kaksi kokonaista hammasta, lopuissa vain jämät jäljellä ja taisi sieltä poskihampaistakin paloja puuttua... Kop, kop, onneksi vielä ei mikään hampaista vaivaa eikä olla tarvittu tämän ongelman takia eläinlääkärin hoitoa. Virtsakiteet ne ovat mitkä tuppaavat haittaamaan jonkun verran, marsujen c-vitamiinia kun muistaa antaa aamuin illoin teelusikallisen, niin ollaan selvitty ilman liuotusruokia. Tämän vaivan puolesta toivoisin kuivan ja lämpimän kevään/kesän koittavan nopeasti, sillä kostea ja kylmä ovat ongelman ydin. Mutta muuten patu on hienossa kunnossa, että varokaahan nuoremmat! ;)

Tähän loppuun (ennen kuin pakkaan kamat kotia lähtöä varten) Roope ja Walma haluavat muistaa, että huomenna heidän maaaaailman hienoin, lempein, kaunein ja ihanin iskäpoikansa Nero olisi viettänyt 13v syntymäpäiväänsä, jos ei peräsuolityrä olisi tehnyt oloa hankalaksi liian aikaisin. Huomenna huiskutetaan Nerolle ja Siirille taivaalle, jossa ne syövät onnellisena nakkeja puusta. Nero oli ihan kuin oma koira, jota on suuri ikävä, toista samanlaista ei maaillmasta löydy!

Bilekoirat

2011-01-24T14:34:00.005+02:00

Muutto hässäkät on onnellisesti ohi ja kaikki tavarat ovat löytäneet paikkansa.. lue: jemmattu kaappeihin, sängyn alle, ihan minne tahansa ne vaan mahtuvat säilöön. Ja kuten tapoihin kuuluu, viime lauantaina järjestettiin tupaantuliaiset, vaikkei ihan uudesta asunnosta nyt perjaatteessa kyse ollutkaan.. mutta tuli meistä sentään klaukkalalaisia, joten kai siinä vähän juhlistamista on. ;)

Hertha the Party Dog

Vieraita saapui kuudesta eteenpäin tasasena virtana ja loppuen lopuksi kaksioon mahdutettiin noin 20 henkeä ja tietty kolme koiraa. Ei voi muuta olla kuin ylpeä karvaturreista, niin lungisti ottivat ihmispaljouden, musiikin ja muut outoudet. Könysivät yhdeksän jälkeen tapojensa mukaan kuka mihinkin nurkkaansa nukkumaan... siis vieraat väistäköön, meillä nukutaan meinaan sohvalla. ;)

Hertha ennen kaikkea nautti tilanteesta ja kiersi sylistä syliin ottamassa huomionsa omakseen. Walma the Drama Queen yllätti todella positiivisesti ottamalla tilanteen erityisen rennosti, käväsi morjestamassa sisään lappaavaa porukkaa (haukkumatta!) ja katosi omalle paikalleen lepuuttamaan. Kuvittelin illan olevan sille tuskaa ja stressia, mutta mitä vielä, rennosti otti kuin aina olisi talo täysi ihmisiä. Ja mitä teki pappakoira, otti zetaa keskellä olkkarin lattiaa, ihan niin kuin ennenkin. :) Mahtavia koiruuksia, tällaisia kun saisi muillekin myydä. :)

Pentu juttuja..

Ei mitään mullistavaa, älkää huoliko. -.- Walman peppu on ja pysyy edelleen normaalina, vaikka merkit on taas illmoilla: merkkailee, Hertha on kiinnostunut, harjoittelevat Herthan kanssa pentujen tekoa jne. Mutta ei niin ei, jos tuo on kellon tarkka niin ensi viikolla soisi alkaa tapahtuvan jo jotain näkyvää. Odottajia kun on muitakin kuin vain minä, kivasti on tullut pennuista kyselyitä, että hyvillä mielin pennut teen kun on valmiiksi mukavia ihmisiä/koteja tarjolla, se on se ykkösjuttu. :)

Roopen morsmaikku Luna (Swifty's Bofoori) on aloittanut juoksunsa ja näillä näkymin Roope pääsee naisiin 8v. synttäripäivänään. Voittaa varmasti kaikki aikaisemmat synttärilahjaluut ja muut. ;) Pieniä tyttöjä ja poikia tästä yhdistelmästä toivotaan syntyväksi sitten maalis-huhtikuun vaihteelle.

Muita hommia

Koiruudet ovat tottuneet yksinäisiin päiviinsä.. vaikka vielä varuiksi eteisen oven kahvassa roikkuu haukunestopanta pippurilla varustettuna. Ollaan otettu takaisin aamurutiinimme kiertää pitkä (hiki)lenkki. Iltaisin ei tahdo ehtiä enää niin pitkälle kun työmatkasta johtuen olen kotona vasta puolen kahdeksan jälkeen ja nyt kun siellä kotona on joku jonka kanssa viettää aikaa, ei se ole yhtään hassumpi tapa viettää iltaa. :)

Sormia himottaisi päästä kirjoittelemaan artikkeleja schapelehteen, mutta toistaiseksi aika ei ole riittänyt kuin hahmotteluun. SuKoKan artikkelikin jäi lähettämättä... prkl! Töissä kyllä saa kirjoittaa kädet kipeänä inventaario-laskelmia.. se ei vain ole yhtä mielekästä puuhaa. Siksipä tuota täytyykin vissiin lähteä jatkamaan niin saa sen joskus hoidettua pois päiväjärjestyksestä.

EDIT. Kurkatkaas muuten Suomen Koirankasvattajat Ry:n uudet kotisivut www.sukoka.com.. on päässyt Walma & Tico (ja Naksu kans..) ulkoasuun yläreunaan ja muutoinkin minun ottamia kuvia esillä. Lehtiä odotellessa. ;)

Ei mitään..

2011-01-13T13:58:00.003+02:00

Ihan alkuun todettakoon, että ei kertakaikkiaan yhtään mitään uutta Walman juoksujen osalta... Herthan juoksut oli ja meni ja samalla hiipui Walmankin valmistelut. Nyt on sormet ja varpaat niin mutkalla jännityksestä, että prinsessa aloittaisi juoksunsa "aikataulussa" 8 kuukautta edellisistä eli tuossa helmikuun alussa. Eihän siihen kovin montaa viikkoa ole, mutta tarpeeksi kuitenkin! ;)

Ei sillä ettei meillä puuhaa riittäisi juoksuja odotellessa. Meidän konkkaronkka meinaan otti ja muutti Klaukkalan keskustaan, epävirallisesti ollaan asuttu osoitteessa Isoseppälä 10 B 20 jo useamman viikon, mutta kun homma näyttäisi toimivan tehtiin viikonloppuna viralliset osoitteenmuutokset ja muut asiaan kuuluvat toimenpiteet. Koirat ovat ottaneet muuton lungisti, olivathan nuo ehtineet harjoitella uudessa kodissa asumista hetken ennen kuin siirrettiin koko omaisuus saman katon alle. Pääasiassa kaikki tärkein on jo Klaukkalassa, Puntosta kuoriutui taas varsinainen tilaihme, kun siihen sai tyhjennettyä koko keittiön + vaate/roina-osastoa. Loppuviikon aikana ajateltiin saada viimeiset roippeet paikoilleen ja hoidettua osa tavaroista säilöön seuraavaa käyttäjää varten. Siivouskin pitäisi hoitaa... ja varmaan täytyy roskasäkit hoitaa kaatopaikalle asti, on meinaan pikkasen kertynyt turhaa säilytettävää molempiin huusholleihin!

Kun ei meille mitään ihmeellisempää kuulu, niin koirat ovat viettäneet aikaansa työpaikallani eläintarvikeliikkeessä. Pääosin porukka ottaa nokkaunia takahuoneessa, mutta satunnaisesti ovat päässeet tervehtimään asiakkaita ja telmimään koira-asiakkaiden kanssa. Lenkkeilyt kotipäässä on jäänyt nyt vähemmälle.. eikä asiaa auta yhtään koirien kanssa tehty syöksylasku liukkaalla, saatika flunssa joka ei oikein ala kunnolla muttei mene poiskaan..

Ja kuten arvata saattaa, meillä ei ole harrastettu minkäänlaisten lajien treenausta viime aikoina, katsastetaan sitä aihetta sitten kun kevät aurinko alkaa paistamaan. ;) Tällä hetkellä meillä on kunnostauduttu vain roskisdyykkareina, Hertha on p*skonut jos jonkinlaista tuotosta... Roope sentään on normaali itsensä, valmistautuu kovasti valtaamaan veteraanikehiä keväämmällä. Ja jos onni suo pappakoirasta tulee isä kahteen kertaan tämän kevään aikana, meillä ei siis oikeastaan ole mielessä mitään muuta kuin pienet suloiset schape-pennut! :)

Viimeisiä viedään tältä vuodelta

2010-12-28T13:25:00.002+02:00

Aika päivittää kuulumiset loppu vuodelta.. vaikka eipä tässä nyt ihan kauheita ole tapahtunutkaan. Elämä koirien kanssa rullailee rauhallisesti samoilla raiteilla, satunnaisia muutoksia laumassa, kun parisuhteen kautta silloin tällöin hoidossa kaksi vilkasta tolleria. Alkuun neidoilla oli hieman kärhämää, mutta nyt mennään lenkeillä hienossa viuhkassa niin kuin aina oltaisiin oltu.. voimia tuo viiden koiran pitäminen kyllä hieman kysyy.. onneksi ahneutta löytyy sen verran, että sillä pystyy suurinta osaa hallitsemaan.

Voittaja 2010

Vuoden viimeinen näyttely käytiin meidän osalta sunnuntaina 12. joulukuuta Helsingin messukeskuksessa Voittaja 2010 -näyttelyssä, jossa schapendoesit arvosteli ihastuttava ja hauska hollantilainen erikoistuomari. Urho esiintyi taas tapansa mukaan hienosti ja pöydällekin tuon sain taas punnerrettua, vaikka vähän pelotti juhlamekon puolesta repeääkö sauma kun rempasen reippaan 20 kiloa ylös.. ei onneksi! Tuomarisedän mukaan Urhossa on paljon positiivista, mm. kaunis maskuliininen leveä pää, hyvä turkki ja ihastuttava luonne.. mutta koska yleisvaikutelmaan vaikuttaa niin paljon tuo pitkä lanneosa ja etujaloista puuttuvat 2cm laatuarvosana oli tällä kertaa hyvä. Siitä huolimatta vaikkei pojasta ole tuomareiden lellikkiä kehkeytynyt, pakko todeta, että joka kerta kun Urhoa näkee, siihen vaan ihastuu enemmän ja enemmän!! Luonne on ehdottomasti sen parhaimpia puolia, iloinen, avoin ja taspainoinen hännän heiluttaja, parempaa ei voisi toivoa! ...pieni miinus Urholle messarista kyllä revenneet sukkahousut (prkl!)... kiitos Liinulle neulasta ja langasta, kehtasi kehään mennä sentään! ;)

Walma esiintyi kehässä tuttuun tapaan iloisena itsenään.. sitä en tiedä mistä tuomari repäisi kommenttinsa "saisi olla lyhyempi..", ja minun mielestä kun tuo prinsessa muistuttaa jo nyt laatikkoa mittasuhteiltaan? No anyway se oli sen päivän mielipide, ja koska tuomari oli tarkka yleisilmeestä ja mittasuhteista, Walmalle laatuarvosana erittäin hyvä ja luokassaan kolmas. Tyytyväinenhän tuohonkin kyllä saa olla, koska kyllä kehästä lensi valiokoiriakin sinisellä nauhalla pellolle.

Harvinaista kyllä tällä kertaa noinkin isosta näyttelystä tarttui mukaan ainoastaan harja kotiin viemisiksi ja muutama pinssi joululahjaksi.. jälkikäteen kirosin kun en huolella kiertänyt kojuja läpi. Ostin meinaan seuraavalla viikolla töiden kautta kivan musta/harmaa/vihreä raidallisen pedin 75 eurolla ja jouluna Pornaisissa käydessäni sain kuulla äidiltä että samoja petejä myytiin messarissa 30 eurolla!!!!!!!! Mennyt raha, mikä mennyt raha.. tuli kannatettua ainakin omaa kauppaa, kai sekin on jo jotain. :)

Messukeskuksen mainostetuista ruuhkista selvisimme loistavasti.. menomatkalla ei mitään ongelmaa, saatiin auto parkkihalliin kohtuullisen matkan päähän ja iltapäivästä pääsimme jouhevasti kotiin pudotettuamme pari täti-ihmisiä matkalle, siis Ticon henkilökohtainen trimmaaja Keravalle ja kummitäti Järvenpään keskustaan. :)

Jouluaika

Tänä vuonna tuntui hieman siltä että joulu tuli ja meni.. lahjoista parhaat taisivat olla koirien saamat uudet pedit, kotiin ihana krumeluuri pinkki/musta patja ja "toiseen" kotiin Klaukkalaan se surullisen kuuluisa kallis peti. Itselle tällä kertaa ei mitään paloturvallisuuteen liittyvää, sen sijaan kokkis-kirjoja tuli kolmin kappalein, että kai se olis alettava harjoittamaan kokin/leipurin taitoja. Television orjuutus loppui tähän kun sain viimein tallentavan digiboxin, villasukkia ja Harry Potter -sarjasta ensimmäiset kolme osaa.. ja siis nämä jälkimmäiset on saatava vain siksi että ne näyttää kirjahyllyssä hyvältä. ;) Alkuilta aatosta vietettiin perinteisesti mummilla syöden ja lahoja jakaen, hieman pienemmällä porukalla mitä ollaan normaalisti, mutta menihän tuo noinkin. Loppuilta vietettiin Klaukkalassa, Pornaisissa käytiin joulupäivänä pikaisesti syömässä.. Tico oli taas kovin innoissaan kun pääsi hätyyttelemään Roopea.

Mitään niin ihmeellistä ei ole tapahtunut, loppuvuosi vietetään töissä ja kotosalla koiruuksien kanssa. Uusi vuosi toivottavasti tuo tullessaan ne kauan odotetut Walman juoksut ja pennut, Herthalle tukan ja valio-sertit, sekä Roopelle toivottavasti paljon veteraani-voittoja.

Hauskaa uuden vuoden 2011 odotusta kaikille, nähdään ensi vuonna ja tuhannet kiitokset ystäville tästä vuodesta!! :)

Tarton täyspotti.

2010-11-22T14:34:00.006+02:00

2 x Tarto kv

Parisen viikkoa sitten oltiin viikonloppureissussa Vironmaalla, tarkemmin ottaen koiranäyttelyssä Tartossa. Kaupunki osoittautui paljon mieleisemmäksi kuin Tallinna ikinä, aivan ihania maisemia ja mielettömän upea kylpylähotelli johon meidän bussilastillinen (ja aika moni muukin..) oltiin hyväksytty asiakkaiksi koirinemme. Näyttelypaikkakin oli luksusta verrattuna Tallinnan laululavaan tai Kalevi-stadioniin.. Siistit vessat, joista pidettiin päivän aikana huolta!! Iso plussa siitä!

No mutta siis itse asiaan, kuka nyt vessojen hehkutusta jaksaa kauaa lukea... ;) Laupäev kehät oli (tietenkin!) päällekkäin, joten siinä hirveellä tutinalla jännitettiin ehdinkö itse Walman kanssa kehään vai rynnistänkö Tico-terrierin kanssa kokonaan toiseen halliin ennen sitä. Noh, niin olisin ehtinyt esittää molemmat, jos schapejen uruguaylainen tuomarisetä ei olisi päättäny pitää vessa paussia juuri ennen meidän vuoroa. Ei auttanut sitte muu kuin iskeä Walma muihin käsiin, joista se sitten päätyi vielä toisiin käsiin ennen kehän alkua.
Jännät oli paikat kun tiesin että toisaalla oma koira ottaa kisaa titteleistä ja itse piti "makkarakoiran" kanssa yrittää tehdä sama toisaalla... No, makkara teki hienosti, esiintyi niin ettei varmasti ikinä ole ollut niiin iloinen ja reipas, vaan ei riittänyt sillä kertaa ja tulos toiseksi paras uros ja vara-cacib. Saksalaissyntyinen Venäjällä asuva Allright-uros oli irlantilaisen tuomarin ROP-valinta.
Ja takaisin Walmaan, joka oli esiintynyt ilmeisen reippaasti ja iloisesti kehässä, kun häkin päällä odottivat kaikki mahdollinen, Viron serti, cacib ja se paras rotunsa paras-rusetti! :) Kiitos tuhannesti Viiville handlerin työstä, nyt meidän perheessä on uusi Viron muotovalio ja enää yhtä ulkomaan cacibia vaille kansainvälinen muotovalio! Vielä keväällä olin heittämässä hanskoja tiskiin ettei tästä mitään valiota koskaan tule... vaan mitä aika tekeekään, neidosta on kasvanut hurmaava aikuinen nainen. :)

Näyttelyalue sijaitsi mukavasti pellon vieressä jossa oli hyvä käyttää kaksikko kirmaamassa, ennen ryhmiä tietenkin.. jälkikäteen hieman kirosin kun ei Walma kuivunutkaan muutamassa tunnissa toivotunlaisesti. Vaikka ei meillä hätää ollut, olihan meillä jättimäiset "föönit" käytössä, eli käytiin seisoskelemassa lämpöpuhaltimen vieressä hetken verran ja jo oli kauniit liehukarvat. :) Vaikka ryhmistä tietenkin "kiitos ja näkemiin", mutta käytiin näytillä.

Pühapäev pakattiin kaikki kamat takaisin bussiin ja suunnattiin ajoissa näyttelypaikalle. Ei onneksi omia kehiä tarvinnut kauaa odotella ja tällä kertaa sain juosta molempien koirieni kanssa itse. Ensimmäisenä kehään asteltiin Ticon kanssa.. kissojen märkäruoka on meidän uusi kehäherkku, oli meinaan taas niin upean reipasta esiintymistä, yleensä laiskana ja haluttomana tunnetulta, Ticolta!! Suomalaisen tuomarin ihastuneen kommentin "Tämä on kyllä tosi kiva." saattelemana saavutettiin se mitä haettiin, ensimmäinen ulkomaan cacib ja lisäksi Ticci oli vielä rotunsa paras! :) Jee jee!! Ilo oli ylimmillään ja kun soitin kotiin tuloksia, niin eihän ne edes tajunneet kenestä puhuin kun itkua sopertaen luettelin tuloksia... kehtasivat suunnitella siellä uutta Viron reissua jo, kiitos luottamuksesta hei! ;) Seuraavaksi lähdetään sitten Norjaan tai Ruotsiin onnea kokeilemaan terrieriherran kanssa.

Walman kanssa päästiin kehään kauaa odottelematta ja siitä voisi melkein sanoa, että peace-of-cake... se meinaan esiintyisi varmaan yksinäänkin kehässä yhtä hienosti kuin kuka tahansa hihnan päässä, ilo esitellä tuollaista kaunotarta! Tulos vastasi edeltävää päivää, toinen cacib ja rotunsa paras, kiitos ja suuri kumarrus tuomarille jonka tuomarityöskentelystä ja tavoista pidän! :) Ryhmäkehiin ehdittiin pienellä kiireellä, tulos se tuttu "kiitos ja näkemiin", mutta oli enemmän kuin ilo huomata miten reippaana molemmat koirat jaksoivat koko pitkän viikonlopun.

Kotimatka sujui liukkaasti, ihan kirjaimellisestikin otettuna.. muutama kolari jouduttiin matkalla Tallinnaan ohittamaan ja muutamissa mukana suomalaisautojakin, inhottava ajatella että joidenkin matka on päättynyt kolaripaikalle. Onneksi selvittiin bussin kanssa turvallisesti satamaan ja laivalla Suomen puolelle. Kiitos KingToursille ja muille matkalaisille mukavasta matkasta! :)

Muita juttuja

Viimeisen Schapendoes-lehden sain kasattua viime viikonlopun aikana, joten eiköhän tuon uskoisi olevan jäsenistöllä heti joulukuun alussa. Ensi vuoden lehdestä, vuosikirjasta sekä kotisivuista sitten vastaa joku muu, kun meillä aletaan keskittyä pentupuuhiin. :)

Mitään uutta pentusuunnitelmista ei Walman puolesta ole kuulunut, Hertha sen sijaan pitelee juoksuaan parhaillaan ja toivotaan että se edesauttaisi Walmaa aloittamaan juoksunsa hieman aikaisemmin. Pentuopasta olen kovasti yrittänyt kirjoittaa ja miettiä mikä on todella tarpeellista ja mikä tarpeetonta tietoa, ja millaista tietoa haluan uusille pennun hankkijoille jakaa. SuKoKan Kasvattaja-lehtiä lueskellessa on noussut paljon uusia ajatuksia pinnalle ja suurella mielenkiinnolla odotan tulevaa. Etenkin J.A.U. Yrjölän kirjoittama juttu "Rotukoirien kasvatuksen pohdiskelua, kasvattajien oman innostuksen ja ilon säilyttämisen näkökulmista" sai pohtimaan asioita ja täytyy todeta, että Yrjölä on onnistunut kirjoittamaan hauskasti ja selkeästi ymmärrettävän, mutta myös arvostelevan tekstin kaikista säädöksistä ja rajoituksista joilla hankaloitetaan koirankasvatus harrastusta.

Loppuun pieni lainaus teksistä jota voitte sitten itse omissa mielissänne pohtia: "On pidettävä jostakin sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin sen täytyisi olla. Kukaan ei sirottele harrastuksemme tielle ruusunkukkia ja niiden terälehtiä, eikä tien kulkeminen ole meille pelkästään ruusuilla tanssimista. Epäoikeudenmukaisuutta, toistuvia ja pahoja pettymyksiä tulemme tiellämme jatkuvasti kohtaamaan. Jos kuitenkin vakavasti pidämme valitsemastamme koirarodusta, emme vaihda sitä toiseksi, vaan opettelemme elämään rotumme kanssa. Asiat kun eivät juurikaan vaihtaen parane. Usein on viisasta vilkaista myös peiliin kun syitä tyytymättömyyteen etsii."

Kuukausikatsaus.

2010-11-02T12:32:00.007+02:00

Jees, eiköhän sitä jo olla toivuttu kotimatkan kauheuksista ja olisi aika rustata pientä päivitystä blogin muodossa myös. Lepuutettu ei olla reissun jälkeen, paitsi saikulla muutama päivä..

Viimeistä vailla

Walpurin syyskuisten "kakkosten" jälkeen odotukset eivät olleet korkealla Tuuloksen ryhmänäyttelyyn ajellessa.. etenkin kun matkalla näyttelypaikalle sain vielä puhelun, että tuomari on vaihtunut viime tipassa. Jes, ei mitään käsitystä mitä Gunnel meidän pienestä tykkää, saatika Urhosta.
Urho kisasi omassa seurassaan ja sai kauan kaivatun punaisen laatuarvostelunauhansa. Jässikkä esiintyi taas omaan tapaansa iloisesti ja ihanasti, eikä tällä kertaa tarvinnut punnertaa sitä pöydällekään. Raskasluustoiseksi ja aavistuksen pitkäksi Gunnel Holm Urhon arvosteli, mutta muuten kuulemma miellyttävä nuori mies.
Walma ja kolmekilpasisartaan avoimessa luokassa aiheuttivat pientä jännitystä vatsan pohjassa, vaikka ei olisi tarvinnut. Holm oli aivan ihastunut meidän pieneen hännän heiluttajaan ja palkitsi sen erinomaisella, luokkavoitolla ja pisti vielä PN-kisassa valionarttujen edelle. Näin meillä on perheessä uusi muotovalio!! ROP-ruusukkeenkin Holm ojensi meille saatesanoin: "Minä sitten niin tykkään tästä, niin rotutyypillinen."! Ryhmiin ei jaksettu jäädä kokeilemaan.

Lainaohjaajat on yhtä kuin virhe!

Walma oli hetken mielijohteestani ilmoitettu sittenkin schapeyhdistyksen järjestämään MH-luonnekuvaukseen.. ei olisi kannattanut! Omat piuhat petti juuri, kun olisi ollut Walman vuoro ja jonkin sortin paniikkikohtaus se kai oli. Ei siis toivoakaan että olisin itse uskaltanut Prinsessan viedä kuvaukseen koeteltavaksi. Marian oli lupautunut varaohjaajaksi, kaikki meni haalarille asti ihan ok, mutta siinä tuli aikaraja vastaan, kun Walma jäi selvästi videolta katsottuna kahden vaiheille totellako Marianin kutsua tulla luokse vai juoksisko autolle mamman kainaloon. Niinpä kuvaus keskeytettiin ja uusintamahdollisuutta odotellaan. Yritin jo marraskuulle päästä, muttei onnistunut ja seuraavana keväänä aikeen estää pennut. Syksymmällä sitten toivottavasti, ikää on karttunut siihen mennessä enemmän ja tuon videopätkän perusteella uskallan viedä koirani itse, se oli juuri sellainen kuin sen tiesinkin olevan. Ja senkin tiedän, että jos itse olisin ollut haalarilla kutsumassa, se olisi tullut luokse aivan varmasti.. selityksen makua, mutta uskokaa tai älkää.

Schapeyhdistys järjestää seuraavaksi MH-luonnekuvauksen käsittääkseni vuonna 2012, siihen tuskin Walman kanssa odotetaan, mutta sinne toivottavasti päästään Urhon ja Herthan kanssa.

Viimeisimmät

Viime sunnuntaina Walma korkkasi valioluokan Lahden kv-näyttelyssä, missä se oli luokassaan kolmas vaaleanpunaisen nauhan kera. Tuomarina meille uudempi suomalainen tuttavuus Tanya Ahlman-Stockmari. Mukava arvostelu, ei mitään vikaa, mutta ei mitään erityistäkään, peruspiski. :)
Roopen poika Lumikuono Basajaun "Basso" voitti valiourokset ja oli loppupeleissä PU2 ja avasi Cacib-tilinsä vihdoin! Onnea uudemman kerran Kata & Basso! :) Basson siskolikka Besadora esiintyi avoimissa sinisen nauhan verran, kova kiire kehästä ulos oli Pessillä, eikä juoksemisesta tahtonut tulla mitään. Kuvia näytelmästä löytyy galleriasta: http://pilviparta.kuvat.fi/

Viime viikonloppuna Kinnaria viihdytti viisikko, kun Olli ja Tico olivat hoidossa. Olli-pappa ei ole enää ihan parhaimmassa vedossa, lenkkivauhti on hidastunut ja taitaa niitä jalkoja taas kolottaa, kun ei perjantaina meinannut sohvalle päästä hyppäämään. BOT auttaa onneksi jonkun verran jäykkyyteen. Kuulosta en tiedä onko enemmän jääräpäisyyttä vai onko se todella heikentynyt kesän aikana niin huomattavasti. Muutamat rasvapatitkin vaivaa... Toivottavasti tämä olisi vaan hetkellinen alamäki. :/

Tico sen sijaan voi oikein reippaasti. Lauantaina se oli päivähoidossa Irmelillä.. siistittävänä samalla. Hieno linjakas mies kuoriutui sen pöhöttyneen karvapöheikön alta. Kelpaa lähteä Viroa valloittamaan ensi viikonloppuna. :)

Terveystuloksetkin ollaan saatu viimeisimmästä kirjoituksesta: terveiden silmien lisäksi, Walman ja Urhon PRA-geenitestit palautuivat tuloksella ++ (terve, ei PRA-geenin kantaja). Lisäksi Walman sulholla Väinöllä sekä Urtsilla on terveimmät mahdolliset lonkat ja kyynärät, A/A ja 0/0. Nyt vaan odotellaan sitten Walman juoksuja alkavaksi ja Urholle (vähintään) viimeinen EH, toivottavasti seuraavasta näytelmästä.

Semmosia meille, ensi viikonloppuna tosiaan bussireissulla Tartoon kv-näytelmiin Walman ja Ticon kanssa. Lauantaina kehät päällekäin ja tietty ihan eri puolilla hallia... handleri-ehdokkaita otetaan vastaan. ;)

Oma maa mansikka..

2010-10-01T11:08:00.003+03:00

Vuotavia laivoja ja ryskyviä renkaita...

...vai miten se kotimatka menikään. Maanantaina pakattiin kaara ääriään myöten täyteen, koirat matkustivat korotetulla takapenkillä (kenellä hullulla on kymmeniä petejä muutaman kymmenen neliön asunnossa....?) ja etupenkillä Paula sai istua lähestulkoon polvet suussa. Onni olla kuski siinä mielessä, että jaloilla oli tilaa polkea autoa vauhtiin.

Kaikessa lyhykäisyydessään kotimatka oli suoraan sieltä ja syvältä.... määränpäähän päästyämme vuoti toinen takarengas johon vaihdettiin "mopon rengas", siis max 80km/h vararengas. Ja kaiken lisäksi toisessa eturenkaassa oli kupla joka olisi voinut revetä koska vaan, nice, turvallista matkaa! No selvittiin laivaan ja saatiin koirat ja laivakassit hyttiin ja eikun nukkumaan. Tiistai meni sängyn pohjalla maaten ja oksentaen.. aina mun matkalle sattuu syysmyrskyt, noin 30m/s myrskytuulta avomerellä ja laiva ryskyi aalloissa kuin olisi joku kylkeen ajanut. Aallot heittivät vettä etukannen yli kun nokka sukelsi aaltoihin, hurja näky hytin ikkunasta. Vuosaaren satamaan päästiin 1,5h myöhässä aikataulusta.

Pienempää tietä varovasti vararenkaalla ajellen Järvenpäähän. Ihana päästä kotiin, on se vaan paras paikka maailmassa rentoutumiseen. Meinaan ei ollut ihan kevyt tämä Hollannin matka, vähän liiankin haipakkaa mentiin joka päivä jossain ja tulihan tuo alava maa ajettua lähes päästä päähän kun käytiin pohjoisessa Groningenissa ja etelässä Maastrichtissa.

Kiitos kuitenkin mukavasta matkasta Paula, Ria, Henk, Joke, Ben + koiralauma!

Merkintä pentupäiväkirjaan

Eilen illalla hermoiltiin terveystuloksia eläinklinikka Laumassa. Ensi kevääksi suunnittelemani pentueen vanhemmat Walma ja Väinö osallistuivat silmäpeilaukseen, molemmilla terveet silmät. Lisäksi molemmista otettiin laaja verenkuva ja kaikki arvot kohdillaan, mitä nyt Väinöllä vaan hieman kolesteroli koholla kilosen oltermannin jäljiltä. Maksa- ja munuaisarvot normaalit! Huh helpotusta! Lisäksi Väinö nukutettiin koipireisikuvia varten ja terveinä ne Kennelliittoon lausuttavaksi lähtivät. Walmasta lähetettiin samalla veren ottamisella verta Saksaan PRA-geenitestiä varten.

Saksalainen nuoripoikamme Urho pääsi myös ensimmäisiin terveystarkastuksiinsa. Silmät peilattiin terveiksi perinnöllisistä sairauksista, laaja verenkuva näytti normaaleja arvoja, myös maksa- ja munuaisarvot olivat normaalit. Lisäksi tiputettiin verta pari pullollista Saksaan samaista PRA-geenitestiä varten ja tuikattiin niskaan vielä vuotisrokotuksetkin. Urhon koipireisikuvat otetaan sitten Tuuloksen näyttelyn jälkeen, sitten olisi mies näyttelytuloksia vaille morsiamille valmis.

Kaik yhes koos

Kolmen viikon jälkeen on taas Kinnarin remppajengi kasassa. Kiitos hoitopaikoille hyvästä hoidosta, vaikka tytöt muutaman kilon kevyemmässä kunnossa ovatkin. Mamman mussukat pääsee lihotuskuurille herkkupatojen äärelle, jos ne luut saisi taas piilotettua pyöreän jäntevän lihaksiston alle.. ei ihme että oli Walpuri kehittymätön avoimeen, kyllä mä sitä hakiessa katsoin hetken että onko se tosiaan noin pieni?! Vaikka kai sitä täytyy alkaa arvostamaan enemmän kun sen tulevista pennuista ollaan kiinnostuneita Kanadaa myöden.. ja useampi kasvattaja kotomaastakin. Ilopilleri se ainakin on, jos ei mitään muuta! <3

Roope-pappa ei kärsinyt niin pahoja vieroitusoireita, kun sai viettää vapaansa tutussa paikassa, tutussa seurassa. Lilli-katti sai kyytiä ihan niin kuin ennenkin, Tico taas nautti Roopen härnäämisestä. Ja olivat ne entiset "lenkkikaverit" vielä tunnistaneet kuka sieltä matkan päästä jo alkaa huutamisen ja kiemurtelun.. Doriksen rouva oli oikein kaukaa huutanut kysyäkseen onko se Roope, joka on tullut kotiin käymään. :)

The Netherlands PART 4

2010-09-26T09:19:00.003+03:00

Uusi pala Hollantia

Perjantaina sitten koitti se kauhun päivä ja pitkä ajo ala eteläisimpään Hollantiin... moottoritie oli juuri niin ruuhkainen ja täynnä itsekkäitä autoilijoita kuin vain pystyin kuvitella. Loppumatkasta edellä ajanut Joke kyllästyi ruuhkassa jonotteluun ja kierreltiin ja kaarreltiin loppuaika upeissa maisemissa pikku kylien läpi. Hauskin muistoreitin varrelta taitaa olla kerrostalon pihassa laiduntaneet hevoset!! Kuinka epäreilua, eikö meille Kinnariinkin menis oikein hyvin yksi friisiläinen koiratarhaan?

Perille Valkenburgiin löydettiin viiden tunnin ajon jälkeen... yhdestä pysähdyksestä huolimatta oli paikat piiikkasen puuduksissa ja raajat jäykkänä. Sormien kesti hetken vertyä hurjasta puristusotteesta jännittävän reitin jälkeen.. pieni lenkki hevostarhojen lomitse auttoi kummasti. Kolmen tähden hotellimajoituksemme oli aivan mahtava, ystävällinen palvelu ja hyvä kielitaito.. useassa paikkaa kun hollantilaiset eivät ihan heti taivu puhumaan kovin sujuvaa englantia.. jännitystä vai mitä lie. Illallinen oli meille järjestetty kahvi/baarihuoneeseen, koska illallishuoneeseen niitä ei olisi saanut viedä ja mukavahan tuo oli omassa rauhassa olla, kuin kunniavieraat konsanaan. Mahat täynnä paikallista ruokaa ja tiramisua kömmittiin kolmanteen kerrokseen koiria suorimaan. Mac pääsi oikein suihkuun, harvinaista herkkua hollantilaisille koirille... ja kyllä sitä kakkavettä tulikin ja alta paljastui hienot vaalean harmaat jalat, aivan kuin isänsä kopio koko mies!

Maastrichtin sopimus

Sopimus pitäisi kuulemma purkaa naureskeli Paula kun ei tullut toivottuja sertipisteitä... Eikä tullut tulosta Suomessakaan. Walma esiintyi kaikesta huolimatta Karkkilassa, vaikka olisi ilmeisesti voinut neidin jättää kotiinkin kasvamaan: laatuarvosana hyvä, tarvitsee aikaa kehittyäkseen oli tuomarin terveiset. Maastrichtin kehässä ensin vuorossa oli meidän poppoosta Mac, joka oli tuomarillemme liian feminiininen ja tuloksena toinen sija ja laatuarvosana erittäin hyvä. Quibus sentään piti suomalaista lippua korkealla olemalla rodun paras pentu, kun äitinsä taas joutui tyytymään luokkavoittoon laatuarvosanalla erinomainen.

Hollannissa näyttelyistä ei lähetetä etukäteen aikatauluja vaan kaikki tulevat aamusta yhdeksäksi näyttelypaikalle ja vasta kehästä lunastetaan numerolaput ja saadaan tietää monelta oma rotu on kehässä. Ja näyttelyssä ollaan ja vietetään aikaa aina sinne iltapäivään, tällä kertaa ovet avattiin kolmelta ja "turhat" koirat ihmisineen pääsivät lähtemään. Kyllä sitä Suomen näyttelykulttuuria taas arvostaa ihan eri tavalla, on se niin paljon joustavampaa ja rennompaa. Vaikka omalla tavallahan se oli hieno katsella kehässä olleita koiria vielä jälkikäteen. Harmi vaan ettei kameran objektiivi oikein toiminut halutulla tavalla...

Kovasti olin suunnitellut ostavani tuliaisia näyttelystä, mutta paskan marjat eihän siellä ollut kun sitä samaa kamaa mitä kotomaassakin. Pennuille sentään löysin hienot ja edulliset syöttökaukalot, Suomessa katselemani pentubaarit maksavat reippaasti yli 50 euroa, nyt maksoin kahdesta 12,50e/kpl. Ja löytyi sieltä vähän tuliaisiakin, ettei ihan tyhjin käsin tarvitse kotiin tulla.

Quibus kävi esiintymässä reippaasti pentujen kunniakehässä, niin kuin hollantilaiset ryhmäkehiään kutsuvat. Takaisin ajettiin huomattavasti reippaammin, vaikkei edes mitään merkittävää ylinopeutta, oli vain huomattavasti helpompi liikenne eikä matka kestänyt kuin 2,5 tuntia. Napattiin Rollecaterdeelista hoitoon jääneet Amelie ja Riitu kyytiin ja kaupan kautta Ruusuhoviin.

Tänään nautiskellaan aamurauhasta ja kohta puoliin lähdetään lenkkeilemään, sitten pitää alkaa suunnittelemaan jo tavaroiden pakkausta ja huomenna otetaankin jo suunta satamaan Saksan Travemündeen. Illalla käydään vielä nauttimassa Henkin suomalaisesta saunasta ja pizzasta. Ihana ja tapahtumarikas reissu takana, mutta kotiin on jo ikävä omaan sänkyyn ja omiin rutiineihin.

PS. Walman Yaya-mamma oli Eckerössä ROP ja tuli Suomen muotovalioksi! Grattis!

The Netherlands PART 3

2010-09-22T20:05:00.006+03:00

Groningen

Tiistaina startattiin aamusta ajoissa liikenteeseen, jotta ehdimme muutaman mutkan kautta ajoissa Groningeniin viettämään kaupunkipäivää. Ensin pudotettiin Paulan lauma Rollecaterdeeliin Henkin hoitoon ja Rian kanssa ajettiin Norgin kautta hakemaan Joke kaupunkioppaaksi.

Groningen on upea pohjoinen hollantilainen suurkaupunki, jossa ei ainakaan pyöräilijöistä ollut puutetta... herranjesus kun tuntu että on koko ajan jonkun edessä. Vaikuttavin näky oli ehdottomasti vanhan yliopistorakennuksen edusta jossa oli fillareita lähes silmän kantamattomiin. Hollannissa todellakin pyöräillään ja pyöräilijät tuntuvat olevan etuoikeuttettuja lähes mihin vaan ratkaisuun.

Tiistaisin Groningenissä on upeat markkinat, kukkia, vihanneksia, erilaisia ruokia ja muita kojuja vaatteineen ja pikku tilpehööreineen.. sekä niitä himoitsemiani oliebolleja, siis hollantilaista perinneherkkua, munkin tyyppisiä, joissa on sisällä rusinaa ja ne on huolella pyöritelty tomusokerissa.. voi luoja mikä herkku! Harmittaa ihan suunnattomasti että jäi kuitenkin oliebollsit saamatta kun oli niin herkullinen ja ennen kaikkea täyttävä luonas Stockan tapaisessa kauppakeskuksessa, jossa saimme itse kerätä tarjottimelle haluamamme ja kassan kautta kattoterassille syömään ja nauttimaan lähes kesäisestä auringosta. Upeat näköalat vanhan kaupungin ylle, upeita torneja ja linnamaisia rakennuksia, mm. kirkkoina ja yliopistoina.
Shoppailun tulokset jäivät melko laihoiksi: housut, koru, koiranäyttelymekko lauantaille, tuliaisiksi pientä hollantilaista krääsää.. niin ja laitoin mä kotiin ja mummille postikortitkin, tulevat kun tulevat. :)

Illalla vietettiin muutama tunti Ruusuhovin puolella Theon ja Editan, sekä heidän muutamien ystäviensä kanssa. Ennen olen karttanut juustoja, mutta nyt täytyy sanoa että tällä reissulla olen löytänyt jo muutaman aivan ihanan juuston, vanha gouda ja ananasjuusto ovat ehdottomasti sellaiset mitä pitää saada kotiin.

(Cheek: Raplaulajan) vapaapäivä

Keskiviikkona vietettiin Paulan ja koiruuksien kanssa rauhallista päivää lähiseudulla. Aamusta ja illasta kierrettiin pitkät lenkit ihanassa kesäisessä säässä, tyypillisissä hollantilaisissa maaseudunmaisemissa. Iltalenkillä oli niin kuuma, että koirat päättivät mennä tooodella liejuiseen syvään ja ennen kaikkea korkeareunaiseen kanavaan uimaan... nuoremmat osasivat homman ihan hyvin, mutta voi Amelie alias matami Makkara, se meni jäämään jumiin mutapohjaan ja tiheään rantakasvillisuuteen. Ja epäilen ettei se niine makkaroineen olisi selvinnyt edes pystysuorasta noususta takaisin tielle vaikka ei kiinni olisi jäänytkään, oli se rinne kuitenkin sentään metrin verran korkea. Hyvä ettei huonommin käynyt, Paula sai mummon ylös vaikka joutui siinä oman kenkänsäkin kastelemaan. Minä en edes paikalla ollut vaan olin juoksemassa kierrostani edempänä.. eikä tietenkään puhelimia mukana. Selvittiin säikähdyksellä onneksi.

Päiväksi jätettiin koirat mökkiin nukkumaan ja suunnattiin pieneen Hoogeveeniin jossa oli yllättävänkin paljon kauppoja ollakseen niin pieni kylä, tai no Järvenpään kokoinen suunnilleen mutta paljon runsaampi kävelykatu kuin Janne. Päivän ostossaldo oli huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä ja ehdittiin rauhassa nautiskella pientä lounasta katukahvilassa ja antaa melkein kesäisen auringon hyväillä ihoa.

Illasta nautiskeltiin hyvän ruuan, rusinaviinin ja auringonlaskun kera... niin ja pidettiin pyjamabileet uusien pyjamahousujen kunniaksi.

Komeat pojat Edamista

Aamusta oltiin heti yhdeksältä Rollecaterdeelissa ja jätettiin koirat sinne päiväksi. Henk parka on jatkuvasti koirapiikana. Tarkoitus oli ajaa Edamiin Damin kautta moottoriteitä pitkin... ou nou, ei olis onnistunut, liittymät oli ihan täyteen pukattuja ja aikaa olisi tuhraantunut pelkkään jonotteluun. Lucky us, Ria valitsi aivan ihanan reitin pienten kylien läpi, jossa näimme aivan mahtavia rakennuksia, puutarhoja, kanavia jne. Lelystadista Edamiin menimme uskomatonta monien kymmenien kilometrien pituista ohuen ohutta maakaistaletta joka on nostettu merestä padotun järven keskelle. Onneksi ei itse tarvinnut ajaa, muutenkin olen aina p*skajäykkänä kun pitää ajaa ihan kanavan vieressä jossa ei edes aitaa ole välissä.. iik!!

Edamissa oli paljon erilaisempia rakennuksia kuin täällä Zwollen suunnalla, paljon rivitalon tyyppisiä ohuita rakennuksia. Pojat joita olimme menossa katsomaan, 6,5-vuotias Roemer (Roemer van't Ruinerveld) ja 3-vuotias Floris (Floris van de Hazelinde), asuivat uudenaikaisemmassa rivarimaisessa rakennuksessa. Ineke ja Frans kestitsivät meidät oikein kunnolla: ensi nautittiin kahvia ja teetä, jonka jälkeen suunnattiin katsomaan vielä asuinkäytössä ja upeassa kunnossa olevaa tyypillistä tuulimyllyä olkikattoineen ja kanavineen. Samalla reissulla käveltiin kanavan viertä joka kesäisin on täynnä lomalaisten upeita purjelaivoja.. oli niitä siinä vieläkin joitain, hollantilaiset kun lomailevat yllättävän paljon syksylläkin.

Kevyen keittopäivällisen jälkeen ajettiin pieni matka Volendamiin, joka on pieni turistikylä rantakahviloineen ja turistikauppoineen. Ihania pieniä putiikkeja, joista tuli ostettua taas vähän lisää pientä krääsää tuliaisiksi. Istuttiin hetki rantakahvilassa juomassa kuka mitäkin ja niin kuin Hollannissa kuuluu, koirat olivat mukana. Roemer ja Floris olivat oikein hyväkäytöksisiä yksilöitä sakeassakin turistiliikenteessä ja ihastuttivat ihmisiä ja koiria myös. :)

Palattiin turistikierrokseltamme lähes suoraan ruokapöytään ja nautimme illallisen Ineken ja Fransin kanssa. Ennen sitä ehdittiin ottamaan pojista poseeraukset ja olin kyllä todella tyytyväinen näkemääni, joskin Floris on vielä nuoresta iästään johtuen hieman "täyttymätön" osittain. Luonteeltaan pojat olivat aikuisella tapaa rauhallisia ja sosiaalisia.. vaikka kyllä Ineke näytti että niistäkin löytyy leikkisyyttä ja Floriksesta oikein taistelutahtoakin vetoleikkeihin.

Kohta on ajettu Hollantia ihan ristiin rastiin: palattiin Rollecaterdeeliin pohjoisemmasta Leeuwardenin kautta ja huomenna sitten huristellaan aivan eteläisimpään kärkeen Maastrichtiin, joka sijaitsee pienellä maakaistaleella Saksan ja Belgian välissä. Taas takana pitkä päivä uusine upeine kokemuksineen, nyt vähän ananasjuustoa ja untenmaille, huomenna aamusta ehtii pakkaamaan ennen lähtöä.

The Netherlands PART 2

2010-09-20T23:26:00.002+03:00

Roomalaisella tiellä

Eilen vietettiin rauhallisempaa päivää ulkoillen koirien kanssa ja ilman. Aamusta olin ahkerana heti juoksulenkillä, tällä kertaa ilman Riitua. Ripi tosin yritti perään pariinkin otteeseen ja Paula sai sen hihnassa tuoda takaisin mökkiin, onneksi ei liiketunnistimella aukeava portti reagoinut koiraan vaan pysyi kiinni.

Päivällä Ria tuli Roefien, Karelian ja Maarten kanssa ja tarkoituksemme oli mennä ulkoiluttamaan koiria Dwingeloon kansallispuistoon, jossa koirien on aikaisemmin ollut luvallista kulkea vapaana.. ei ollut enää, säännöt alkavat kiristyä täälläkin idioottien vuoksi. Suunnitelmien muutos, koska emme halunneet ulkoilla 7 koiraa hihnassa kiskoen, auton nokka kohti Echteniä.

Sunnuntai ei ole paras päivä lähteä metsään koirien kanssa, koska siellä ovat kaikki muutkin. Onneksi rotumme on sen verran sosiaalinen tapaus, että saimme melko rauhassa pitää koiriamme vapaana. Ilma oli valitettavan harmaa ja tiiviin lehvästön läpi ei paljoa aurinkoa siivilöitynyt, että kuvat jäi hieman vähiin, mutta jotain aina kuitenkin. Ainakin upeaa vanhojen puiden reunustamaa roomalaisten aikaista mukulakivitietä tuli kuvattua.. hassua ajatella tallaavansa samaa tietä kuin tuhansia vuosia sitten eläneet.

Viiden aikaan oli jo pakko päästä syömään aikaista illallista, täällähän ei siis tosiaan syödä ruokaa päivällä vaan illalla myöhään koko perhe samassa pöydässä. Sen jälkeen oli hyvä ottaa kolmen tunnin päikkärit ja siitä melkein suoraan sitten yöunille.

Mustalaishevonen Lindi

Pitkien yöunien ansiosta oltiin ajoissa ylhäällä ja aamulla kiersin Rian näyttämän lenkin, jottei aina tarvitse edestakas samaa reittiä juosta. Hevosia on täällä maalla joka torpassa niin, että johan tässä alkaa itsekin tekemään mieli omaa uljasta mustaa friisiläistä. Vaikka tämä Paulan vuokraisännän ihastuttava friisi aamulla sotkikin tehokkaasti mustaksi asti koko takin etumuksen kun menin omenan sille syöttämään... löppäleuka.

Norgiin lähdettiin hyvissä ajoin kaupan kautta. Koska Paulakin oli reitistä hieman epävarma jouduttiin turvautumaan navigaattoriin... ja voihan v... eihän mun luonteeseen sovi kuunnella ohjeita, meinasi hermo mennä jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Löydettiin perille alun hankaluuksien jälkeen ja moottorietielläkin ajaminen sujui vaikka vähän nämä "mustat nuolet" hurjia ovatkin ohituksineen.

Lähdettiin samantien koirien kanssa pellolle juoksemaan. Paulan kasvatit Mac ja Oodi, Amelien sisko Akke-Lijs sekä Jimbo olivat jo valmiiksi Benin kanssa pellolla ja tapasimme heidät siellä. Mac esitteli upeita loikkiaan juostessaan keppien perässä, Oodi taas katoili omille reissuilleen pikku eläimiä metsästämään ja Jimbo kiukutteli kun kukaan ei leikkinyt hänen kanssaan. Aurinko pilkisteli sen verran että sain aivan mahtavia laukauksia ja nyt on se ensimmäinen hieman alle 2000 kuvaa vetävä muistikortti täynnä.

Ria ja Henk saapuivat viiden koiransa kanssa kolmen maissa ja jaoimme porukan kahtia: Paula, Ria ja Joke keräsivät 13 koiran laumansa ja lähtivät uudestaan lenkkeilemään, kun minä taas pääsin Benin ja Henkin kanssa hevostelemaan. Haettiin mustavalkoinen Lindi-tinker, jonka Ben valjasti ajovaunujen eteen ja lähdimme kiertämään Norgia. Ensin ajoimme kylän vanhimman osan läpi, jossa taloissa on olkikatot, ikkunaluukut ja kuten aina; upeat puutarhat vaikka pihaa olisikin minimaalisesti. Ajettiin myös vastaan tätä hurjaa 13:n koiran laumaa joka huuta karjui kyllä hevosvaunuyhdistelmällemme, mutta hienosti Lindi otti asian, rauhassa oli ja antoi koirien möykätä omiaan. Ben kehuikin Lindin olevan erinomainen hevonen, johon voi luottaa täysin, siksi hän ei mm. käytäkään edes kuolaimia hevosia ajaessaan.
Ajettiin upeita hiekkateitä joita lehmuspuut vierustivat ja Henk vitsailikin, että jos eläisimme 100 vuotta sitten he olisivat viemässä minua tulevan sulhoni luo... johon toivoin että sulhanen olisi edes komea, mutta Henkin mielestä perillä odottaa sammakko, jota täytyisi vielä pussatakin.. hahhaa!
Pääsin näkemään myös palan historiaa, kun ajettiin luvallisesti yksityisen maa-alueen läpi, jossa oli ristin muotoinen kanava. Ben kertoi sen olevan oikeastaan natsien hakaristi 2. maailman sodan ajalta, jolloin alue toimi natsien tukikohtana ja he paikansivat sen ilmasta juuri tämän hakaristin ansiosta.

Ajelun päätteeksi vietiin vaunut takaisin talliin ja Benin huoltaessa Lindiä sain yksinoikeudella kuulla karnevaalimusiikkia vanhanaikaisesta posetiivista, upea vanha ja omistajalleen erittäin rakas esine, jonka kanssa he kiertävät kuulemma edelleen karnevaaleilla ja markkinoilla silloin tällöin.
Tästä ei Lindi päässyt vielä suoraan tyttärensä luo laitumelle, vaan satuloitiin sen pientä ratsastuskierrosta varten. Ihana oli päästä pitkästä aikaa satulaan, vaikka meno ja meininki uupui niin oli se vaan mahtava fiilis tuntea hevonen allaan monien vuosien jälkeen. Miten upeita ja jaloja eläimiä ne ovatkaan! Tahtoo oman friisiläisen...

Antaumuksellisen ulkoilun jäljiltä rauhoituttiin kaikki Benin ja Joken upeaan kotiin nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta, suunnittelimme huomista shoppailu matkaamme Groningeniin.. ihana saada "ihmisten" vaatteet päällensä vihdoin, johan näitä koirarytkyjä on kulutettu tarpeeksi, harmittaa niin pirusti että tuli tuulihousut jätettyä kotiin, voi miten niin yksinkertaista asiaakin voi kaivata niin suunnattomasti!

Joten eiköhän se ole aika lähteä nyt nukkumaan niin jaksaa huomenna olla ajoissa valmistautumassa lähtöön: ensin koirat Henkin huomaan Punthorstiin, sieltä Norgiin hakemaan Joke ja sitten shoppailemaan Groningeniin.. illaksi meidät on vielä kutsuttu syömään varsinaiseen Ruusuhoviin, ihana nähdä tämä jo ulkoa uskomattoman upea koti. :)

The Netherlands PART 1

2010-09-18T19:31:00.004+03:00

Matkaan mars

Eilen aamulla kello soitti 04.45 ja ihana pappa piti kiltisti vapaapäivän viedäkseen tyttärensä heti aamuvarhain Tampereelle Pirkkalan lentokentälle, kaunis kiitos! Perillä oltiin reipppaasti etuajassa ja pissatettiin rauhassa Walpuri ja käytiin kahvilla ennen kuin yhdeksän maissa oli aika siirtyä turvatarkastuksen kautta lentokoneeseen. Ryanair oli positiivinen ylläri, homma hoitui sutjakkaan ja lento oli 20min etuajassa, ihan niin kuin mainoksissakin luvattiin lennot ovat aina ajallaan. Paula ja Ria olivat koirien kanssa vastassa Saksan Bremenissä ja sieltä ajeltiin reipas pari tuntia Hollannin puolelle nauttimaan illasta Rollecaterdeelissa Rian ja Henkin ihanassa puutarhassa.

Sitä ennen poikettiin koirien kanssa ihanassa luvallisessa koirametsässä uittamassa ja juoksuttamassa yhdeksän koiran schapelaumaa. Aivan ihania raparoiskuu-kuvia Kareliasta ja Maartesta ja paljon muuta ihanaa satumetsästä. Ihana tämä vapaampi koirakulttuuri, vaikka on täälläkin viime aikoina sääntöjä kiristetty ja mm. jos poliisi sattuu tarkistamaan koiran ulkoiluttajan taskut eikä mukana ole kakkapussia rapsahtaa satojen eurojen sakot. Harmitti aivan vietävästi kun ei ollut omaa koiraa mukana jotta olisi saanut kuvata niitä näissä upeaakin upeimmissa olosuhteissa.

Illalla Henk lievitti suomalaisten koti-ikävää laittamalla Suomesta tuodun (jo kolmannen) puukiukaansa lämpiämään ja päästiin saunaan rentoutumaan ja eukalyptuksen tuoksusta nauttimaan. Illalliseksi tarjottiin aivan ihanaa kiinalaista satékastikkeella ja kanatikuilla... Nam ja iso kiitos!!

Yöksi tultiin syysasuunsa pukeutuneeseen Ruusuhoviin: sanoin ei voi kuvata tätä kauneutta kun pihaan käännytään takorauta portista ja pihatietä reunustavat upeat vanhat puut, lampaat, ankat sekä maailman hellyydenkipein friisiläinen, joka juuri on menettänyt lähes 30 vuotta vanhan heppa kaverinsa. Kaunisvalkoinen kivisora johtaa polkuja eri puolille upeaa puutarhaa, jossa aina joku kukka on loistossaan. Ihan kuninkaallinen olo ja kunnia saada viettää aikaa täällä!

Oodi jalostustarkastuksessa

Hyvin nukutun yön jälkeen pakattiin aamutoimien jälkeen lauma autoon ja oli aika ottaa ensimmäinen "ajotunti" Hollannin liikenteessä. Ei tuo huonosti mennyt omasta mielestä, ja jos hollantilaisten kaahailuun vertaa niin minähän olen teiden tukko. Ei ollut kovin herkkua ajaa välttämättä edes rajoitusten mukaan, kun tiet ovat niin kapeita ettei siinä 60km/h vauhdissa mitään autoja ohiteltu.. ojaan sai melkein väistää jos ei meinannut sivupeiliään menettää, toisaalta toisella puolella taas olivat tietä reunustavat puut. Täällä on puita lähes poikkeuksetta jokaisen pienemmän tien varrella.. kuin olisi koko ajan matkalla kartanon tanssiaisiin, saahan sitä aina unelmoida. ;)

Aamulla satoi vettä lähtiessä, mutta Ria lupasi että Lochemissa on aina paistanut aurinko ja niin se vain sieltä pilvien seasta alkoi pilkottamaan ja päivä saatiin viettää kuivin jaloin. Lähdettäessä taivas kyllä repesi ja vettä tuli oikein kunnolla. Paulan kasvatti Oodi oli ilmoitettu toiseen jalostustarkastukseensa ja hyvin tuloksin sillä on nyt kaksi tarvittavaa jalostustarkastusta sekä silmätarkastus ensi kevääksi suunniteltuja pentuja varten. Oodi oli kokenut positiivisen muutoksen vuosi sitten näkemääni, Joke on tehnyt töitä ja louskuleuasta josta en suoraan sanottuna pitänyt pätkääkään, on muuttunut iloinen ja avoin aikuinen, joka muistuttaa aivan isoäitiään Ellua. Hatun noston arvoinen suoritus Joke!

Päivä sujahti koiria kuvatessa ja yrittäessä kartoittaa kuka oli kuka, hieman yritin kirjata ylös missä järjestyksessä niitä tuli kuvattua. Koiria oli paljon paikalla ja tunnelma oli ihanan välitön, kaikilla näytti olevan mukavaa ja oli aivan ihana tavata tuttuja monen vuoden takaa sekä tehdä uusia sellasia. Pääsin myös kalastelemaan juttua schapendoesien paimennustyylistä, Dieter joka on harrastanut aikaisemmin paimennusta koiriensa kanssa kertoi hauskoja juttuja ja totesi mm. narttujen olevan työkykyisempiä paimenia kuin heidän uroksensa, jotka olivat vain kiinnostuneet naisista. Siis tyypillisiä miehiä. Dieter kertoi myös miehestä joka on käyttänyt schapendoeseja oikeissa paimenen töissä, mutta on nyt vaihtanut rodun pois vuosien jälkeen, koska se paimentaa niin kova äänisesti haukkumalla.. schapea ei kuulemma hiljaiseksi kuulu saadakkaan, koska sen kuuluu paimentaa äänellään laumaa ympäri juosten ja kasassa pitäen. Paimen josta Dieter kertoi, oli kyllä todennut että schapendoes on tehokkaampi työssään, siihen mihin tarvitaan yksi schapendoes tarvitaan kaksi bordercollieta, sanoi Dieter. Mikäli Dieterillä on aikaa hän lupasi kirjoittaa minulle jutun lehteen sekä auttaakseen saamaan lisää tietoa schapendoesien oikeasta tavasta paimentaa, jotta ymmärtäisimme koiriamme ja niiden alkuperää paremmin. Mielenkiinnolla odotellen.

Kotiin lähdettiin taskut pullollaan käyntikortteja ja yhteystietoja joihin täytyy reissun jälkeen osata lähettää oikean koiran kuvia. Hollantilaiset ovat niin ihanan reipasta kansaa etteivät kaihda tulla puhuttelemaan ja suurin osa puhui sujuvasti englantia. Oli ihana tavata Rian kasvatteja, totesinkin ääneen että kaikki näkemäni koirat pitävät taustoissaan joko Rollecaterdeelin kantanartun Warrig v.d. Stam Dolernan tai veljensä Wolfgangin, tyyppi on niin minun silmääni sopiva. Helpottava oli huomata ettei ne hollantilaisetkaan aina onnistu ja paikalla oli myös niitä "kotiin piilotettuja" kippura häntäisiä, matalaraajaisia, pitkä selkäisiä, yliturkkisia... ja niitä joita luulin ensin briardeiksi...

Kotimatkalla poikkesimme turistikaupunkiin Ommeniin, josta saa kuulemma Hollannin parasta jäätelöä. Olihan tuota pakko päästä maistamaan ja kieltämättä hyvää oli, mutta voi vitsi kun oli ähky sen annoksen jäljiltä. Ihana koiraystävällinen maa Hollanti ei kaihda koiria kahviloissa eikä muissakaan liikkeissä, kävimme Ommenia kävellen kierrellessä mm. ihastuttavassa korukaupassa josta Joke osti minulle lahjaksi kolmet kauniit korvakorut joita ihailin (onneksi eivät olleet kalleimmasta päästä..). Päivän syömisten päälle oli pakko käydä illan näyttelyharjoitusten päälle juoksulenkillä Riitun kanssa. Nyt on vähän kevyempi olo.. valkkaria ja juustomaistiaisia siis. :)

Palaamisiin, huomenna Walma on ensimmäistä kertaa näytillä avoimessa luokassa Hyvinkäällä, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Pentutreffit

2010-09-13T14:49:00.003+03:00

Aurinkokeijujen pentuteffit

Lauantaina osallistuttiin Aurinkokeijun pentutreffeille koko lauman kanssa: Hertha moikkaamaan sisaruksiaan ja Roope lapsiaan. Röykänmäen valtasi 24 ihmistä ja 14 koiraa. Koiruudet pelasivat hyvin yhteen, ainoastaan Urholta puuttui itsesuojeluvaisto, jos joku pyysi sitä poistumaan paikalta.. pöljä olisi vain pistänyt leikiksi.

Roopen ja Banjon pesueesta paikalle Herthan lisäksi pääsi Hockey Kuopiosta saakka. Leia jotui jäämään kotiin juoksun vuoksi, Klasulla ja Juusolla oli muuta menoa. Ja Keke-pikku nukkuu ikiunta, takajalkojen nivelsiteiden pettämisen vuoksi, ei siteet jalassa liikkuminen ole koiran elämää, eikä jalat olisi ell mukaan kestänyt kuin ensimmäisiin liukkaisiin. Voimia Keken rakkaalle perheelle, kiitos että annoitte pikkumiehelle parhaan mahdollisen elämän!
Boogien pesueesta paikalle pääsi jopa kolme neljästä: Tarmo Vihdistä, Säde Tampereelta ja Dana Luumäeltä. Hyvinkään Sälli jäi kotiin potemaan kennelyskää.

Sisarukset löysivät hyvin toisensa, P-pentueen kolmikko telmi keskenään ja lihrasivat piha-altaissa aivan niin kuin äitinsäkin. Roope ei moiseen osallistu, eikä oikeen ollut moksiskaan muksuistaan, vaikka aika hienoja olivatkin. Se piti vahtia patiolla ja tyytyi näyttämään hyvältä. ;) Herthalla oli selvästi väsy-päivä menossa, eikä se oikein lämmennyt Hockey-veljen leikkeihin, eikä oikein muidenkaan. Ihanasti P-pennut ovat perineet hyviä luonteenpiirteitä molemmilta vanhemmiltaan, Boogien vilkkautta ja Roopen tasapainoisuutta.

Kiitos kaikille tasapuolisesti, meillä oli oikein mukava päivä ja jopa suppiskeitto upposi, vaikken mikään sienien suurkuluttaja olekkaan... hyvää opetustyötä Mari! ;)

Synttärisankari

Hertha jäi samalla reissulla hoitoon Hollannin matkan ajaksi, joten sunnuntaina nautittiin prinsessan synttäreistä pienemmällä porukalla. Siitä huolimatta, että emännän kotiintuloaika taas venyi aamun pikkutunneille aamusta kierrettiin reipas 10km lenkki, jonka jälkeen nautittiin nakki-kakkua Walman 2v. synttäreiden kunniaksi. Loppu sunnuntai nautittiin sohvalla loikoillen elokuvia tsiigaillen.

Schapeyhdistyksen MH-kuvausta järjestellessä ensin päätin etten Walmaa vielä vie... no himotus iski kun paikkoja vapautui ilmottautumisen umpeuduttua ja nyt neidon ilmoittautuminen on maksettu. Eipähän ole kovin suurta massaa koulutusta alla, mielenkiintoista ja samalla jännittävää. :)

Oikea lapsi.

2010-09-10T11:59:00.002+03:00

Pinocchio Hertha

Hertha the Pinocchio haluaa ihan selvästi olla oikea ihmislapsi. Semmoista se meno ainakin viime aikoina on ollut, kun naapurin lapset jo tulevat ovelle asti kysymään saako Hertha tulla ulos leikkimään. Hertha rrrakastaa lapsia aivan mielettömän paljon ja on niiden leikkejä mukava katsellakin, lapsilauma kirmaa onneasta soikeana pallo suussa juoksevan Kerttulin (Herthalla, rakkaalla lapsella on tziljoona nimeä eri käyttötarkoituksiin) perässä... vaikka välillä täytyy "emännän" muistuttaa pelisäännöistä, ettei pienen koiratytön pää mene ihan sekaisin kun kymmenestä suunnasta huudetaan noutamaan palloa.

Eilen Hertha jopa jäi lasten kanssa leikkimään siksi aikaa kun painelin itse pappakoiran ja prisessan kanssa kuntoa kohottamaan. Hienosti oli kuulemma mennyt, olivat kiertäneet ohjeiden mukaan pienen iltalenkin ja leikkineet tarhassa. Vaikka olihan tuo pikkukoira onnessaan kun sai laumansa taas kasaan. :)

Kehitystä

Toko-innostus on palannut pikku hiljaa stressitekijöiden poistuttua elämästäni (hetkeksi). Etenkin Walman kanssa on pikkiriikkisen treenailtu hyvin sujuvaa paikalla makuuta: jopa niin hyvin sujuvaa, että häiriötekijät = lapset & Hertha+pallo, saavat juoksennelle nenän editse eikä neiti kiinnitä huomiotakaan heidän touhuihinsa. Lisäksi ollaan treenattu luoksetuloa, joka menee oikeen mallikkaasti ja reippaan loppu hypähdyksen kera sivulle asti. Seuraaminen on vähän semmosta koikkaloitsemista lähes tulkoon edessä peruuttaen... katsekontakti, se on kaiken A ja O. ;) Treeniä, treeniä, niin kyllä se tästä suttaantuu. Jos tavoitteita pitää asettaa niin katsellaan sitten ens kesänä mahdollisten pentujen jälkeen. Vielä on kuitenkin kokonaan opettamatta liikkeestä jäävät ja estehyppy.. sen sijaan Walma on kyllä harjoitellut jo noutokapulan pitoa, sille se on ollut huomattavasti helpompaa ja mukavampaa kuin Roopelle, jolle se edelleen on pakko pullaa ja etuhampaissa varovasti, moista ällötystä, kantamista.

Roope on tehnyt alokasluokan juttuja mielen virkistämiseksi, uutena treeniohjelmistoon tosissaan on otettu kaukokäskyt. Roopen ongelma istumaan nouseminen on unohdettu, mutta nyt se pirulainen nousee ensin seisomaan ja liikkuu eteenpäin vähintään koiran mitan ennen kuin peba painuu maahan. No takapalkka siihen, mutta sitten se kehtaa olla niinkin pikkutarkka, että "nousee istumaan" ainoastaan jos käsimerkkinä käytetty käden nosto taivasta kohti tapahtuu niin että kämmenselkä osoittaa maata vasten.. ei muuten oikeesti ymmärrä käskyä jos käsimerkki tehdään väärin. Huoh!

Hertha taas ei ole tehnyt mitään.. sen työtä on leikki ja siihen se on tyytynyt. :)

Aikuinen nainen

Walpuri ja sisarukset ylittävät maagisen koirien aikuisuusrajan (siis valioitumisikä) tulevana sunnuntaina 12. syyskuuta, kaksi vuotta plakkarissa ja monen monta onnellista jäljellä. Grattis Sarah, Lotus, Aron, Pelle & Nisse! Harmillisesti ei vielä tänä viikonloppuna voinut kilpailla valio-sertistä Porvoossa, mutta seuraavana viikonloppuna sitten Hyvinkäällä. Pidetään peukkuja, että tärppäisi.

Eipä tänne muuta, tai semmonen pieni-suuri juttu, että vuosikirja on pistetty viime maanantaina postiin ja kohti painotaloa, tervemenoa, ei totisesti ole ikävä! Että over and out tältä erää. :)

Siivoojat.

2010-09-03T12:33:00.003+03:00

Taas ehti kuu vaihtua ennen kuin ehdin tänne rustata lisää kuulumisia. Vaikka mitä erikoista tässä oikeastaan on edes tapahtunut...? Ollaan lenkkeilty ahkerasti jotta saataisiin nelijalkaiset ystävät timmiin kuntoon ja itsellä painokäyrän nokka osottamaan lattiaa. Muu aika on mennyt lehteä ja vuosikirjaa vuorotellen kasatessa, niin ja oon mä oikeissa töissäkin siinä välissä käynyt. ;) Lehti lähti painoon viikko sitten, joten eiköhän se tämän kuun puolessa välissä tipahda jäsenistön postiluukkuihin. Facebookissa lehden julkaisin pdf:nä ja sähköinen versio saikin yllättävän positiivisen vastaanoton, vaikka en siis tarkoittanutkaan että tästä mitään tapaa tulisi.. kunhan muissa asioissa siirsin sen nettiin luettavaksi. Mutta kai tätäkin ideaa voisi kehittää jatkossa, saisi ainakin ne himoitut värit.. :) Vuosikatsaus -09 alkaa olla aika hyvissä kantimissa ja on enää vailla näyttelyarvosteluiden taittoa.. siinäkin hommassa mennään jo kirjaimessa H.

Hertha on kehittänyt itselleen hauskan leikin. Töistä tullessani päästän ne yleensä valtoimenaan juoksemaan pihalle ja jätän oven auki (lue: tuuletan märän koiran hajua pois). Sillä välin kun saan itselleni lenkkivarusteet päälle Hertha on kantanut koko lelukorin sisällön pihalle, ja minua yhtään tuntevat tietävät että meidän mussukoilla leluja riittää... Reippaasti olen niitä jaksanut keräillä, mutta eilen oli sitten itsellä "huono päivä" niin saivat itse opetella siivoamaan lelunsa takaisin sisälle. Ei ehkä ihan oikeaoppista naksutella kaikille kolmelle yhtä aikaa, mutta hyvin tuntui menevän jakeluun mistä niitä palkkioita saa. Roope-pappa oli ihan innoissaan tästä uudesta tavasta ansaita nameja.. täytyy vaan jalostaa hieman tätä toimintaa siihen, että lelut vietäisiin sinne koriin asti, eikä niin että ne nopeasti vaan sylkäistään mamman jalkoihin ja ruvetaan odottamaan palkkiota. Nyt viskoin ne vaan äkkiä ovesta sisään ja ovi kiinni ettei Hertha hae niitä uudestaan ulos. Täytyy kyllä myöntää, että mieli koheni huomattavasti tästä siivous-leikistä ja lähdettiin lenkille hyvillä mielin puhelin korvalla (as usual..).

Mitään varsinaisia treenejä ei olla tehty, mitä nyt lehdestä eroon päästyä pari kertaa olen Roopea seuruuttanut ja ottanut luoksetulot ennen lenkille lähtöä. Innoissaan papparainen seuraa niin että etujalat nousee, kuin parhaalla Wienin-ratsastuskoulun ratsulla. Eilen kokeiltiin jopa miltä avoimenluokan kaukkarit näyttää...................... tässä kohtaa Roopen on täytynyt tehdä omia salaisia treenejään: otin heti alkuun maasta istumaan nousun noin kolmen metrin etäisyydellä (hyvä kun on onnistunut ennen niin että olen 50cm päässä) ja SE ONNISTUI!!!! :D Ei edes peppu liikkunut paikoiltaan! Ja kun ahne on niin pitihän sitä sitten kokeilla koko liikesarjakin läpi (istu-maahan-istu-maahan); ONNISTU!! Wau! Roopen kanssa pitäs selkeesti lähteä kisoihin pitkän treenitauon päätteeksi.. ei ehkä nyt enää syksyllä mutta jos sitten ens keväänä katselis jos mahdollisilta pennuilta ehtisi avoimeen osallistua. Roope on kyllä niin mainio pappakoira, parempaa treenikaveria ei kyllä ole, se on niin hauskan kekseliäs tapaus! Ei Walma ja Herthakaan varmasti huonoja olisi, mutta kun osaisi alkaa treenaamaan koiraa jolla ei ole käsitystä siitä mitä siltä halutaan.. nyt tytöt on saanu häröillä vieressä omiaan kun ollaan Roopen kanssa tehty pikku juttuja. Jos niiden kanssakin sitten vasta kun ne on vanhoja ja viisaita? ;)

Viikon päästä lauantaina osallistutaan Aurinkokeijun-pentutreffeille ja siitä viikon päästä perjantaina Tampereen kautta Saksan Bremeniin ja sieltä Hollantiin Paula-mummia ja muita ystäviä tapaamaan! Ihana, varmasti tapahtumarikas matka tulossa.. ainakin rouvat ovat siellä suunnitelleet mitä kaikkea sitä pitäisi ehtiäkään. Viikonloput on pyhitetty koirille kun ensimmäisenä viikonloppuna osallistutaan Schapendoesien viikonlopun viettoon, jossa jalostustarkastuksia, leikkimielisiä kilpailuja ja mukavaa yhdessä oleskelua. Ja seuraavana viikonloppuna ajetaan aivan alas Maastrichtiin näyttelyyn, jonne Seita ja Quibus on ilmoitettu.

Pornaisten porukkakin on vielä hengissä vaikkei niistä mitään ole tullut kirjoitettua. Tico ja Ulla-sisko olivat "napit vastakkain" Tervakoskella viikko takaperin, Ulla-neiti on sen verran uhkea, että pikku-Ticsin oli tyytyminen VSP:hen. Mutta toinen Suomen cacib tuli ja muutaman kuukauden päästä lähdetään Viroon kokeilemaan onneamme.
Olli on kesän aikana vanhentunut ja jos nyt harmaasta koirasta voi sanoa, niin harmaantunut lisää. Jäykkyysongelmat ovat palanneet, mutta eihän tuo lapsenmielinen sitä tajua vaan mennä loikkii reippaasti, niin että jo yksi vahinko on sattunut ja lepokuurille joutui tultuaan alas metrin korkeudesta. BOTti kuuria vaan niin jos se siitä taas.

Semmosia meille tällä kertaa, ihanat syksyiset ilmat ovat saapuneet! <3

Pentupäiväkirja PART 1.

2010-08-23T16:47:00.005+03:00

Väinölässä..
Tästä se sitten lähtee. Eilen käytiin tsekkaamassa Walman esikoispentueen tuleva isukki Väinö, virallisesti papereissa lukee Buffing Henkie Smit. Väinö on meidän Roopen velipuoli ja Ollin veljenpoika.. sukua siis ollaan ja sen huomasi, Väbä oli paitsi ulkoisesti myös luonteeltaan aivan samanlainen kuin Olli. Juuri sellainen itsevarma, tasapainoinen ja rauhallinen uros, joka tietää oman paikkansa, eikä turhista hötky. :)
Väinön takaa löytyy paitsi ihastuttava matami-mimmi Amelie-Sofie, niin sieltä löytyy myös muumimamma Siiri ja komea Karl-Elvis. Rakenteeltaan se täydentää Walpurin kapeita linjoja täydellisesti, vahvalla rungolla ja leveällä täyteläisellä rintakehällään toivon sen tuovan hieman "volyymia" kroppaan.

Terveystarkastuksille ollaan varattu aika torstaille 30.9., jolloin silmätarkastuksille pääsevät Walma, Urho ja Väinö, lisäksi kaikista otetaan maksa- ja munuaisarvot ja Väinö pääsee lonkka- ja kyynärkuviin. Lisäksi Urhosta lähetetään verta Saksaan PRA-geenitestiä varten.

Kiitos Marille, Väinölle, Veetille ja Maxille mukavasta vierailusta! :)

Erikoisnäytelmä..
Ja niin kuin on usein todettu: niinä viikon ainoina vapaa-aamuina on aina joku kissanristiäinen sovittuna ja niinpä viikko sitten sunnuntaina karautettiin Puntolla Heinolaan rodun erikoisnäyttelyyn. Aamusta tutustuttiin Roopen ja Boogien 6kk vanhoihin lapsukaisiin joista oli hyvä prosentti paikalla, kolme neljästä. Tarmo ja Dana kävivät pikkupentujen kehässä ja saivat mukavat arvostelut Kristiina Niemelältä. Sälli ajeli Hyvinkäältä sitten turistiksi vain moikkaamaan sisaruksiaan.. niin ja isukkiaan, joka ei tosin edelleenkään ollut vakuuttunut siitä että ne on hänen tekosiaan. Hauskan näköisiä lapsukaisia, kevyitä kuin vanhempansakin, hauskat ruskeat sävyt löytyi pojilta kintuista ja Dana oli pysynyt sievän mustavalkoisena. Toivottavasti tavataan taas kaikki Aurinkokeijun -pentutreffeillä muutaman viikon päästä.

Urho pääsi siis kehään sitten Karjaan, Mäntsälässä kun tuo ontui etujalkaansa... tosin näyttelyn eläinlääkärin mukaan "Joo, ontuu selvästi takajalkaansa.". Noh, se siitä kisasta.
Tällä kertaa hollantilainen erikoistuomarimme ei ollut niin ihastunut Urhon luuston vahvuuteen vaan piti sitä hyvinkin suurena virheenä, lisäksi Urholla on kokoonsa nähden hieman kapea kallo. That's true. Allekirjoitan kaiken, mutta oli kyllä varmaan mun "urani" ensimmäinen sininen nauha jonka arvosteluun olin tyytyväinen.. sen lisäksi riemuitsin vielä tietty siitä, että Urtsi esiintyi niiin loistavasti (no jos nyt muutama perkele pääsi ennen kehään menoa..).

Nartuissa "jouduin" ensin kilpailemaan junnuissa Selman kanssa, jonka esitin jo Mäntsälässä vara-sertin ja ROP-juniorin verran, eikä nytkään yhtään pahemmin kun nostettiin toukokuusta tulosta punaisesta nauhasta pinkkiin. :)
Walpuri kisasi kovassa seurassa 9 muun nuortenluokan nartun kanssa. Erinomainen ja luokassaan kolmas ja hyvä arvostelu, liika kepeys/kapeus hieman häiritsee, kun on sillä keveydelläkin ne rajansa..

Näyttelyn päätteeksi oli vielä perinteinen jalostustarkastus, jossa koira arvioidaan milli milliltä läpi ja kaavakkeeseen merkataan kohdittain laatuarvosanat: extraordinary (b), good (g), sufficient (v) ja jotain, ei mun tarvii muistaa huonompia, mullahan on niin hyvät koirat... ;)
Asiaan: Walma osallistui jalostustarkastukseen joka oli päivän ehdoton kohokohta. Rodunomaisesta yleisilmeestään Walma sai extraordinaryn ja sitä ei ihan hepposesti anneta, yleensä rivi on tylsää g:tä ja v:tä. Pikkasen olen leijunut sen jälkeen ja nyt odotellaan kopiota koko tarkastuspaperista, jotta pääse tarkistamaan mitä muuta siellä oli, mitä kuulin/muistan muutama muukin kohta oli b:tä ja olihan siellä v:tä seassa myös. Jalostustarkastustulokset kertovat kyllä niin paljon enemmän, kuin mitkään arvostelut.. ja niitä tässä viime aikoina on tullut kirjoitettua puhtaaksi melkoinen nippu. Ei sillä, kyllä niistäkin oppii ja niiden avulla on tullut raakattua pois koiria omista jalostusvalinnoistaan.

Semmottista erkkarista. Paula-mummua itketettiin urakalla, kun Buffing-kasvatit olivat sekä pentujen, että aikuisten ROP & VSP + molempien sukupuolten sertit vielä! Onnea P-mummu ja tietty kaikki voittajakoirat kaksijalkaisineen! Meillä oli mukana, pitkä, aurinkoinen erkkaripäivä!

Mitä muuta..
No ei oikeastaan muuta, tässä tää arki pyörii. Heinäkuun alusta on ollut melkoinen määrä oikeita töitä ja siihen päälle vuosikirja, lehti ja kotisivujen päivitykset.. maanista koneella istumista siis. Tosi tervettä. Nyt ollaan päästy ihan hyvään vaiheeseen lehden ja vuosikirjan teossa, että ollaan alettu taas, ilmojen mukavasti viilennyttyä, lenkkeilemään pidemmän kaavan mukaan. Treenaamiseen ei ole aika riittänyt, voi olla että menee taas ensi kevääseen ennen kun inspiraatio iskee uudestaan.. vaikka silloin toivottavasti aika menee pentuja hoidellessa.

Polttavan kuumaa.

2010-07-16T10:32:00.001+03:00

Ei saisi valittaa, mutta ei tämä kuumuus enää mitään herkkua ole.. ei ainakaan kun on polttanut nahkansa ja käytellyt ilmastointia sisällä niin kylmällä, että kurkku on karheana. Koiruudet makaavat reporankana sisällä vaan, ulos ei ole paljoa asiaa. Treenailut on jäänyt vähälle, taitaa olla useampi viikko edellisestä kerrasta jo. Ja jätettiin me yhdet tokotkin väliin, ei vain yksinkertaisesti jaksa tällä säällä.. ehkä sitten syksyllä suoraan avoimiin Roopen kanssa.

Viime aikoina vaikka noin koirien itsensä kanssa ollaan eletty hiljaiseloa niin kaikkialla muualla tapahtuu. Yhdistykselle järjestettiin epäviralliset tokokilpailut Vantaan Ojangossa, jossa kerättiin varoja schapendoesien monimuotoisuustutkimukseen. Ihan mukava summa saatiin kassaan ja jo ruvettiin puhumaan josko syksymmällä uusiksi, kun niin hyvin selvittiin tällä pienellä ydinporukallamme.

Kaikissa meissä on jotain vikaa
Sunnuntaina taas huristeltiin Karjaalle koiranäyttelyyn. Polttavan kuuma sää aukealla nurmikentällä, vaikka noin muuten hyvä näyttelypaikka Sisu Areena onkin. Virolainen Maret Kärdi oli todella tiukalla päällä ja Urho aloitti rotumme sekä oman uransa laatuarvosanalla hyvä.. kovin montaa kaunista sanaa ei tuomaritäti Urtsista sanonut, mutta ei me sentään turhaan ajeltu sinne asti: Walpuri oli toinen ainoista laatuarvosanan erinomainen saaneista koirista ja koska toinen ERIn saanut olit veteraani, serti oli jo varmistettu. Siihen päälle vielä punavalkoinen ROP-ruusuke ja ryhmien odotus alkakoon. Onneksi oltiin vasta iltapäivästä kehässä niin ei kovin kauaa tarvinnut odotella, muuten oltaisiin varmaan lähdetty kotimatkalle viilentymään.

Ryhmäkilpailuista tuttu "kiitos ja näkemiin", ei oltu Rainer Vuorisen makuun.. mutta ei se mitään, Walma on kyllä semmonen showdog, että sen kanssa on ilo käydä edes näytillä!

Walman arvostelu: 22 kk. Erinomaista tyyppiä, mutta vielä runko on leveyttä kaipaava. Ryhdikäs ja pirteästi esiintyvä narttu. Erinomainen pää ja ilme. Korrekti hampaisto. Riittävän tummat silmät. Oikeasentoiset hiukan kookkaat korvat. Hyvin kannettu kaula, hyvä ylälinja ja oikea-asentoinen häntä. Juuri riittävät kulmaukset, hieman korkea kinner ja vielä litteäkylkinen rintakehä. Erinomaiset sivuliikkeet, kapeahkot edestä ja takaa katsottuna. Oikeanlaatuinen karvapeite. NUO ERI 1, PN 1, SERT, ROP

Urhon arvostelu: Hiukan raskaantekoinen ja hieman pitkänomaiselta vaikuttava nuori uros, jolla etuasentoiset eturaajat eivät tue riittävästi runkoa ja rintakehä "roikkuu" lapojen välissä. Hyvin rakennettu takaosa. Hiukan tukevatekoinen pää, ilmettävä häiritsevät alas kiinnittyneet suuret korvat. Korrekti hampaisto. Oikeanlaatuinen karvapeite. Pirteä luonne. Puuttuva tasapainoisuus etu- ja takaliikkeiden välillä. JUN H

Semmoiset tuomiot siis. Pakko kommentoida, että Walman korvat on kyllä pienimmästä päästä mitä olen nähnyt, mutta tuomarilla taisi muutenkin olla sellainen päivä, että joko jotain on liikaa tai liian vähän. Urho taas ei mistään suunnasta ollut hyvä ja kyllä mä sen allekirjoitan, että sen kehitys vaatii tooodella paljon aikaa. Löysä ja epätasapainoinen liikunta on fakta, mutta siihen ei auta kuin se kuuluisa aika. Ja pitkähkö selkä sillä on, ihan niin kuin pienestä asti on tiedetty mitä otettiin. Positiivinen yllätys oli, että kauan sahannut hampaisto oli vihdoin kunnossa, vajaa 10kk iässä. Annetaan pojalle aikaa. :)

Niin ja se miksi otsikoin Karjaan näyttelyn näin, johtui siitä kun kiitin kauniisti tuomaria ROPista, hän tokaisi hieman tylyyn sävyyn, että "kaikissa niissä jotain vikaa oli..". Anteeksi kauheasti, mutta itse siitä ROPin kuitenkin teit.. hemmetti kun siitäkään olisi ilmeisesti saanut iloita.

Hoitolapsi
Urho-poika lähti Karjaan kuumuudesta meille viikon reissulle ja päivät sen kanssa on mennyt ihan mukavasti. Niillä pienillä lenkeillä mitä tässä helteessä on viitsinyt tehdä pojat nostavat kilpaa koipeaan.. tytöt pitävät kuria ja järjestystä, Roope taas menee mieluummin alta pois omaan rauhaansa kun Urtsi saa hepulin.
Yksinolot on sujunut hienosti, ainakin kun töihin lähden ja töistä tulen on ihan hiljaista. Jotain pientä ovat Herthan kanssa keksineet päivisin, mutta ei mitään sen kummempaa onneksi.

Lauantaina olisi Mäntsälän näyttely jonne Urtsi on ilmotettu, saa vaan nähdä päästäänkö kehään asti kun se linkkaa etujalkaansa... kasvukipuja (toivottavasti) kun ei ell mitään vikaa löytänyt ja itsekin tuota on väännelty ja mistään kohti sitä arista. Nyt otetaan ilta rauhassa ja koitetaan saada liike kuntoon. :)

Onnea itse kullekin!

2010-06-24T08:25:00.010+03:00

Taas on vierähtänyt tovi viime kirjotuksesta, vaikka olisi ollutkin kirjotettavaa useampaankin juttuun. Ja tämäkin piti jo eilen julkaista, mutta sitten prakasi nettilinjat...

Onnea Olli 9v.
Ihan ensimmäiseksi paljon onnea Olli 9v ja C-pentueen sisarukset; Piu, Diva, Cindy ja Oliwer. Velipoika-Chili ei nähnyt yhdeksättä syntymäpäiväänsä, vaan kurkussa olleen kasvaimen nujertamana sen oli aika lähteä jo alkuvuodesta 2010 Siiri-äidin kanssa koirien taivaaseen missä kasvaa kuulemma nakkeja puissa. Olli voi ikäisekseen ihan passelisti, vähän on vanhuuden kankeutta, mutta Back On Track -takki hoitaa pahimmat, eikä mitään ontumisia ole esiintynyt pitkään aikaan.

Hassua ajatella, että ensi vuonna tulee kymmenen vuotta rodun parissa vaikkei itsellä ole ikääkään juuri mitään. Roopesta se aktiivisin kausi alkoi, mutta kyllä Ollin kanssa osallistuttiin heti alusta asti rodussa järjestettyihin koulutuksiin ja tapahtumiin, mm. Viikissä ja Humppilassa. Ja 10-vuotis"juhlan" kunniaksi on sitten suunnitteilla ensimmäinen oma pentue, eiköhän tässä olla tarpeeksi kauan seurattu sivusta ja hoidettu muiden kasvatteja, että on aika ottaa vastuulle oma kasvatustyö. Mutta nämä ensi vuonna sitten.

Tallinnassa (mieluummin kuin valmistujaisissa..)
Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna käytiin Tallinna Eestin Voittaja -näyttelyssä.. vaikka serkku ja oma veli viettivät valmistujaisjuhliaan samaan aikaan (koirasuvun tärkeysjärjestys). Walma on aivan huippu matkaseuralainen, se ei ollut moksiskaan sataman vilkkaasta menosta ja kulki hienosti liukuportaissa, hississä, laivan rapuissa, matkusti laivalla kenneltiloissa jne. Stressata se toki osaa, niin kuin kenneltiloissa se oli kuulemma louskuttanut yksinäisyyttään jonkun verran, mutta heti kun kaikki on taas hyvin ja mamma on paikalla kaikki on ok ja stressi on poissa. Ihana reissukoira, jonka kanssa mielellään matkustaa pidemmällekin.

Lauantain näytelmässä Walma oli turistina ja matkaseuran terrierit kehässä. Tico VSP ja Eestin serti + EEV-10. Cacibia tuomari Tiina Taulos ei antanut, koska Tico esiintyi taas tapansa mukaan haluttomasti ja nokka kohti nurmenpintaa. Naksu-junnu esiintyi EH:n verran ja voitti luokkansa.
Sunnuntaina oli koko kolmikko kehässä, Walma voittaja-näyttelyssä ja terrierit erkkarissaan. Tico oli ROP aivan huiman hyvän arvostelun kera (lue kotisivuilta uutiset-osiosta). Naksu oli ROP & ROP-juniori! Onnea! Walma oli irlantilaiselle tuomarillemme liian pieni säkäkorkeudeltaan, tulos siis EH1 nuortenluokasta. Schape-ROP oli Ollin siskontyttö Dima, onnea! Seuraavaa ulkomaan matkaa ollaan jo suunnittelemassa ja tällä kertaa se kohdistuu rodun kotimaahan Hollantiin.. ;)

Nyt se tulos tuli
Roopen kanssa on nyt osallistuttu muutamiin tokokisoihin ja se tavoitteena ollut ykköstulos saatiin Hyvinkäällä 1. kesäkuuta. Jännitys oli aivan valtava, mutta sen verran hyvin selvittiin että pisteet riitti ykköstulokseen. Paikallamakuussa Roopea häiritsi selän takana liehunut kehänauha ja se nousi ylös juuri kun aika oli täyttynyt, ei onneksi lähtenyt viipottamaan mihinkään. Seuraamiset meni taas siihen haahuiluun, enkä muistanut vapauttaa ja kiittää koiraa liikkeen lopussa... Liikkeestä jäävät oli hyvät, samaten luoksetulo. Hyppyesteelle mentiin kaulapannasta kiinni pitäen ettei mies pääse loikkimaan miten sattuu.

Seuraava koe oli Valkeakoskella 12.6. (joo, vannoin etten tokon takia lähde ajamaan pääkaupunkiseutua kauemmas..). Paikalla makuussa Roopen kanssa kolme muuta koirakkoa (tämä oli niiiiiiin paras suoritus kuin ikinä vaan voi olla): härdelli alkoi noin minuutin jälkeen kun partacollie nousi ylös haastamaan leikkiin naapurin kelpietä, joka taas lähti rähisten partiksen päälle, josta pelästyneenä spinonetyttö lähti turvaan ohjaajansa jalkoihin ja Roope vaan pysyi paikallaan! Sydän valahti jalkoihin ja hiki rupesi valumaan otsalta, että kello liikkuisi ja päästäisi siitä odotuksesta.. Paikoillaan pysyi ja kymppi tuli! Alku oli niin lupaava, että kehään mentiin suorittamaan liikkeitä melko levollisin mielin, vaan jotain sattui ja vain kolmesta pisteestä jäi uupumaan ykköstulos. Seuraamiset meni paremmin, vähän nurmikenttä veti nenää mukanaan, liikkeestä jäävät ok (jopa maahanmeno vaikka oli märkää), luoksetulo laajassa kaaressa sivulle ja sitten se viimeinen minkä ei pitänyt tuottaa ongelmia vaan kuinkas kävikään: herra vaan katselee kehästä ulos jokaisella hyppy-käskyllä.. nolla ja ai, että on sen jälkeen hieman v*tuttanut!

Treeneissä ollaan otettu ymmärrettävistä syistä tehokuuria hypylle lähestymisiä, sitten on alettu Roopen kanssa tekemään luoksetulon pysäytyksiä ja kaukkareita. Walma taas on pitkästä aikaa otettu mukaan ja ollaan tehty suurimmaksi osaksi seuraamista, viimeksi otettiin myös luoksetuloja ja paikallamakuuta. Se on treeni "tauollaan" oppinut itsekseen selkeästi asioita.. ;)

Kesän näyttelytavoite täyttyi heti alkuunsa
Keväällä näyttelykauden alettua tavoitteena oli kesän aikana saada Walmalle kaksi sertiä ja kaksi cacibia. Ensimmäiset tuli toukokuussa Helsingin jäähallilla Aptus Show'ssa erikoistuomarilla ja seuraavat viime viikonloppuna kansainvälisessä Kotkan Ruusu -näyttelyssä. Kotkassa ei tosin kilpailua ollut, liekö kukaan muu uskaltanut Lena Dankerille ilmoittaa koiriaan..? Minä olisin mielelläni hänelle koirani esitellyt, mutta näyttelytoimikunta päätti toisin ja tuomarina oli Annukka Paloheimo (jolta vuosi sitten Walmalle EH). Pieni oli jännitys näyttelyn lähetessä, että onko tuo ruippana kehittynyt tarpeeksi. Kierros kehän ympäri ja Paloheimo jo kommentoi, että "Sehän on ihan passelin näköinen, vaikka onkin ainut". Arvostelu oli erinomainen ja niin oli tuloskin, serti, cacib ja rotunsa paras!! Jippiii! Tico jäi pallin verran halutusta, toiseksi paras uros ja "turhat" vara-serti ja vara-cacib. Ticsin valioksi yritys jatkuu Mäntsälässä ja Walma ja Urho menee seuraavaksi Karjaalle, sitten onkin seuraava vasta elokuussa, erikoisnäyttely Heinolassa.

Muuta mukavaa
Vuosikirjan kasaus on taas käynnissä ja agilitytuloksia puhtaaksi kirjoittaessani huomasin ilokseni, että Roopen ja Riinan tyttö Trasseli Polkkatukka alias Nona on aloittanut agilityn kisaamisen viime vuonna. Hienoja sijoituksia ja midi-kakkosiin nousu tänä keväänä ja vielä agilitysertin kera! Hurjan paljon onnea Nona ja Camilla, tsemppiä tulevaan!

Että semmoisia meille kuuluu, tänään tehtiin Marin kanssa koirien vaihto ja Hertha lähti Banjo-äitinsä kanssa mökkeilemään Juhannukseksi ja Boogie tuli viihdyttämään (vai kiusaamaan?) Roope-sulhoaan. Mukavaa keskikesän juhlaa siis kaikille!

Kesä on täällä!

2010-06-01T11:19:00.004+03:00

Ja kaikki kesän kiireet, kalenterissa ei montaa vapaapäivää ole etenkään viikonloppuisin.. vaikka tosin nytkin aloitettiin viikon loma, mutta siihenkin mahtuu tämän illan tokokisat, viikonloppu Tallinnassa ja tiibetinterrierivanhukset Blackie ja Bertta. Ja kaiken järjestelyn kruunaa vielä Walman juoksu.. onneksi on useampikin paikka jo tarjoutunut ottamaan Roopen hoitoon, vaikka hyvinhän tuo Roope on tähän asti jo viikon ollut kotona ja seurannut juoksun etenemistä.

Aptus Show

Parisen viikkoa sitten osallistuttiin pitkästä aikaa Helsingin jäähallilla pidettävään kv-näyttelyyn.. paikanpäällä ihmettelin miksei olla siellä moneen vuoteen oltu, ehdottomasti yksi mukavimmista näyttelypaikoista ja hyvin järjestetty. Mitä nyt aavistuksen oli harjoitushallissa trooppinen ilmasto. Edellisenä iltana tuli opiskeltua Helsingin karttaa ahkeraan, ei ole meinaan tullut ajettua Viikkiä pidemmälle Helsingissä.. 2,5 tuntia ennen kehän alkua lähdettiin jo matkaan, ettei vain myöhästytä jos lähden sompailemaan ihan väärille reiteille. No näin jälkikäteen pakko myöntää ettei se reitti Pasilan kautta nyt niin vaikea ollutkaan, etenkin kun bongasi jo motarilta häkillä varustetun koira-auton. ;)

Kaikki paikalle ilmoitetut 19 schapea oli paikalla ja hollantilainen erikoistuomarimme, Roel van Veen-Keur, oli hyvällä tuulella ja laatuarvosanat olivat melko vaaleanpunaista. Walman punainen linja katkesi sitten viime syyskuun, ja tuli siinä kaupan päälle sitten kerralla kaikki muukin: paras narttu, serti, cacib ja rotunsa paras! Pitkä päivä siitä tuli kun vielä jäätiin ryhmiin näytille, eihän sieltä siis mitään muuta saatu kun lämmintä kättä. Kokemusta tosin ja Walma oikein tuntui "heräävän" musiikista ja ihmisten taputuksista, se oli itselle tosi upea fiilis katsoa kun neiti selvästi nautti! Nyt kun kasvatetaan vielä tukkaan sama pituus kun Yaya-mammalla niin katsotaan sitten miten ryhmissä käy. ;)

Kaikkien rotujen kansallinen kotinäyttely

Siis niin lähellä kuin näyttely meille vain voi olla, Järvenpäässä. Kehäkin oli vasta reippaasti iltapäivän puolella, Ritva Raita arvosteli hartaudella jokaisen koiran, niin että meidän viimeisten aika oli vasta puolen neljän tienoilla. Hertha esiintyi mukavasti kokemukseensa nähden, hieman koikkailoi, mutta sai erinomaisen nauhan ja loppujen lopuksi päätyi kolmanneksi kauneimmaksi nartuksi kera vara-sertin, siitä huolimatta että tuomarin mielestä vuoden vanha Hertha oli vielä kooovin pentumainen.

Walma palasi takaisin totuttuun ja sai punaisen sen niiin tutun punaisen nauhan ja oli nuorten luokassa toinen. Oli kuulemma laiha (ja p*skan marjat, se on normaalia paksumpi juoksuistaan), korkeajalkainen (pitää paikkansa ja lyhyt tukka vielä korostaa).. ja ehkä se oli tuomarin linjaan vielä vähän väärää väriäkin.

Kumpikaan näyttely, Aptus eikä Järvenpää, huolinut pentuja näyttelyynsä, joten Urho pääsee kehään seuraavan kerran vasta heinäkuussa junnuluokkaan Maret Kärdillä Karjaalla.

Seuraavaksi sitten ensi viikonloppuna Tallinnaan Eestin Voittaja 2010 -näyttelyyn. Lauantaina kehässä 2 norfolkinterrieriä, Tico ja toinen osallistuja on narttu. Sunnuntaina Walma + 9 muuta schapea (mennään siis ottamaan ..toivottavasti.. aurinkoa) ja Tico terrierien erkkarissa ainut folkki.

Schapetreeniä ja -treffiä

Tänään mennään sitten mittaamaan kevään ahkeraa treenaamista, nyt tarttis taas olla kirjailtu liiviin "kyllä se kotona osaa"... No mennään katsomaan mitä me siellä paikanpäällä osataan ja onko Walman kosiskelu vieny kaikki voimat ja keskittymisen.

Vaikka ihan hyvää treeniä ollaan saatu, kun on ollut eri liikkureita ja eri paikkoja ja rotuja mukana. Mutta ainahan se vaan tuntuu siltä että enemmänkin olisi voinut tehdä.

Ollaan me treenien ohessa rentouduttukin ja osallistuttu Mäntsälän hiekkakuopalla schapetreffeille jossa oli kaiken kaikkiaan 16 schapea paikalla, uroksia ja narttuja, eikä mitään ongelmaa. Huippu rotu kun ei mitään kärhämöintiä poikienkaan kesken vaikka kaksi narttua porukasta alotti treffien jälkeisellä viikolla juoksut. Kiitos kaikille mukana olleille, meillä oli väsynyttä porukkaa kun kotiin päästiin. :)

Viikkokatsaus (tai parin)

2010-05-10T16:02:00.003+03:00

Erittäin Hyvä Walma
Viime lauantaina startattiin Walman näyttelykesä SPKL:n päänäyttelystä Tuomarinkartanosta, samainen näytelmä oli myös saksalaispojan, Urhon, ensimmäinen ja viimeinen pentunäyttely. Rodun arvosteli Piia Enlund, joka ei ainakaan Urhon päälle ymmärtänyt.. antaa kuulemma matalan vaikutelman, vaikka säkää on 49-50cm?! Sillä on vain pitkä selkä. Luokkavoittoon ilman kunniapalkintoa sai olla tyytyminen, arvostelu oli kuitenkin muilta osin hyvä ja paikkansa pitävä. Ja purentakin on pojalla korjaantunut ihan mukavasti, ettei siitä ainakaan tullut sanomista. :)

Walpuri esiintyi tapansa mukaan ilopillerin lailla ja olisi seisomisen sijaan tarjoillut toko juttuja. Arvostelu oli niin hyvä, että olisi se täti ERIn voinut antaa, mutta oli tiukkis tuulella ja punainen nauha oli kauden avaus. No seuraavalla kerralla ollaan ammattilaisen kehässä Aptus Show'ssa, Veen-Keur ainakin ymmärtää koiran kehitysvaiheiden päälle, kun pisti Roopenkin voittamaan Hollannin erkkarissa, kun ikää oli mittarissa vain 22kk ja urokseksi silloin melko rimppakinttu muhkean tukan alla.

Agilityn alkeita
Kyllä sitä aikaa jostain aina uuteen harrastukseen ottaa, nyt ollaan hurahdettu agilityyn Walman kanssa ja saatiinpa oma "pien"vuoro Impivaaran Halleilta lauantaiksi. Siis minä ja Mari treenaillaan keskenään koirinemme, ei tarvitse odotella vuoroaan.. mutta toisaalta ei ole kyllä ketään muitakaan kantamassa esteitä.. No anyway, hyvin ollaan saatu homma liikenteeseen. Yksittäisiä esteitä ollaan tässä opeteltu ja Walma menee tällä hetkellä hypyn, renkaan, putken, A-esteen, puomin, pussin ja olikohan vielä jotain..? Hyppytekniikkaan ollaan keskitytty alkuun tai tullaan sitä jatkossakin harjoittelemaan, mutta se on ollut nyt joka kerta mukana ohjelmassa. Keinun kanssa vielä pähkäillään miten tehdään, kun molemmat Marin kanssa tiedetään että tulee täysi toppi sille esteelle jos pääsee kerrankin pamahtamaan kunnolla, pitäisi saada madallettua sitä keinautusta vähän. Onneksi on koko kesä aikaa treenailla ja oman vuoron lisäksi pystytään käymään vapaasti treenailemassa aina kun kenttä ei ole vaan varattu muuhun käyttöön, siis todennäköisesti hyvin usein.

Roopesta on kuoriutunut myös agilitykoiraa, hypyt, putken, pussin, A:n, puomin, renkaan se tekee jo ihan kivasti. Herra on vaan huomattavasti rauhallisempi tahdiltaan kun neiti Walma. Samaten Hertha on päässyt hyppimään muutaman kerran ja on isänsä lailla rauhallinen menijä.

Tokoa koko elämä, niinhän se kirja sanoo..
Ja sitä se kyllä on ollut viime aikoina. Roopen treenaus on ollut ihan huipussaan ja huippu on tuota ollut treenailla, sillä on moottori kyllä kehittynyt ihan huimasti. Tänään tehtiin kisamaiset treenit: paikalla makuu 2min, jonka jälkeen Roope odottelemaan "vuoroaan" ja tein Walman kanssa välissä. Roope vuorollaan taas L-mallinen seuraamiskaavio pysähdyksineen ja juoksuineen, oli niin innoissaan että meinasi edistää ja ensimmäisen pysähdyksen kohdalla jatkoikin matkaansa ennen kuin peruutti vikkelään sivulle. Liikkeestä jäävät eivät ole tällä hetkellä mikään ongelma, saas nähdä sitten miten kisoissa menee. Ja luoksetulo on Roopen lempiliike. Nyt kun saataisiin vaan estehyppy kotia, vaaleanpunainen sellainen, niin päästäisiin treenailemaan sitä hypyn lähestymistä. Liikkeessä itsessään ei siis mitään ongelmaa, mutta kun kävellään estettä kohti Roope varastaa lähes poikkeuksetta aina...
Avoimenluokan liikkeitä ollaan reenailtu satunnaisesti, vahvistettu noudon hauskuutta ja kaukkareita on tehty kuppipalkalla, nyt vaan kun saisi välimatkan kuntoon, tällä hetkellä toimaa muutamalla metrillä korkeintaan. Luoksetulon pysäytystäkin kokeiltiin ja kyllä tuo käskyä kuuntelee ja hidastaa, mutta pysähtyminen kestää niin kauan että ehtii tulla melkein luokse asti.

Walma harjottelee seuraamista ja istumiset sekä maahanmenot ollaan jo suht hyvin saatu ärsykekontrolliin. Sivulletulot on aika kivat, reippaat, suorat, mutta tökkii käteen.. siis käsi sivulla on sille vihje ei niinkään se sanallinen käsky = jos käden pistää selän taakse ja sanoo "sivulle" tarjoaa neiti kaiken muun repertuaaristaan paitsi sen oikean liikkeen. No ei tämä maata kaada, olkoon näin nyt. Kunhan päästään etenemään harjoituksissa niin otetaan tuo työn alle jossain vaiheessa.

Ruokakuppi treeninä meillä on tällä hetkellä kauaskantoisesti kaikilla paikalla istuminen, minuutti on nyt pisin aika millä olen kokeillut. Walmalla on ehdottomasti tiukimmin peppu lattiassa, Roope piippaa ja kuolaa ruokaansa ja Herthalle on annettu perjaatteessa kotikoiran vapaus vaikka seistä päällään, kunhan odottaa lupaa päästä kupille.

Muuta mukavaa
Päivän treenien jälkeen huristettiin lauman kanssa Jäniksenlinnaan hiekkamontuille juoksemaan. Koirat nautti vapaudesta ja mäkien valloituksesta.. ja Boogie kuralammikoista. Kuvia näyttelystä ja montulta: http://pilviparta.kuvat.fi/

Seuraavat viikonloput täyttääkin koiratoimet, kun on Schapendoespäivä Lahdessa, Aptus Helsingissä, Järvenpään näyttely, Roopen toko Hyvinkäällä, Tallinnan reissu Ticon ja Walman kanssa, Roopen toko Valkeakoskella, Kotkan Ruusu... Juhannus sentään vapaa, mutta sitten onkin taas Roopen toko Porvoossa ja Karjaa, Mäntsälä, Hki........... Ei varmaan tarvitse kysyä mihin olen rahani tuhlannut? ;)

Sapiskaa

2010-04-25T11:44:00.004+03:00

Tuli sapiskaa kun ei ole blogia päivitetty hetkeen... onhan tässä kaikenlaista koko ajan koirien kanssa tapahtunut, muttei nyt mitään ihan hirvittävän maata mullistavaa.

Viimeisen parin viikon aikana ollaan aktivoiduttu huomattavasti tokon kanssa ja Roopen liikkeestä maahanmeno ongelmakin on taas vaihteeksi ratkaistu. Itse päästin homman vakavoitumaan niin etten muistanut palkkailla satunnaisemmin, siis tein vain valmiita liikkeitä.. ei onnaa Roopen kanssa, se tarvitsee "välipalkkaa" treeneissä, jotta pysyy vireessä. Heinäkuulle ollaan ilmoittauduttu kisoihin, tuskin aikaisemmin ehditään ja onpahan aikaa hioa, aina on jotain mitä voi tarkentaa. ;) Vaikka Roopella on kyllä niin mahdottomasti kevättä rinnassa, että se suorastaan lentää seuraamisessa ja lempiliikkeessään luoksetulossa.

Walman ja Herthan tokotreenit on pidetty sisätiloissa ja edistys on hidasta.. mutta kai niistäkin joku päivä jotain tulee. Walma on aina niin innoissaan treeneistä, että hyppii vaan kaniloikkia eikä keskity tekemiseen, siinä tuppaa menemään omat pasmat niin sekasin ettei enää muista mitä sitä oli tekemässä. Hertha taas on toinen ääripää: niin rauhallinen, että se istuu vaikka 5min ja vain katselee, että mitäs tässä nyt on tarkoitus tehdä. Raukka parka elänyt pellossa elämänsä ensimmäisen vuoden ettei edes kosketuskeppiä ja -alustaa ole opetettu. Kiitos Marille saatiin ihan fantastinen kosketuskeppi jossa on naksutin samassa, click stick, Mustissa&Mirrissä näin saman tyyppisen itseasiassa pari päivää sitten. ;)

Agilityä odotetaan innolla alkavaksi, toivottavasti saadaan vaan haluamamme vuoro, jotta päästäisiin mahdollisimman usein hyödyntämään yksityistä treeniaikaamme. Omat kepit oli näin alkuun pakko pystyttää koiratarhaan, siis auraskeppejä rautakaupasta, hyvin toimaa ja koirat on tykänneet toisenlaisesta tekemisestä.. ei aina samaa tokon pilkun viilaamista.

Viime tiistaina pitkästä aikaa oli koko remppajengi kasassa, kun Olli ja Tico tulivat käymään.. tai siis minä toimin herroille hovikuskina rokotuksille ja trimmaukseen. Ollista otettiin samalla verinäyte DLA-monimuotoisuustutkimukseen, Roopesta näyte on annettu jo aikaisemmin. Kallis, mutta toivottavasti todella hyödyllinen työväline tulevaisuuden kasvatustyölle. Torstain vapaa taas pyörähti Hyrylässä varuskunnan metsässä sompaillessa, kumpparit olisi ollut pop, kengät meinaan lotisi ihan mukavasti kun kotiin päästiin... tästä viisastuneena kävinkin sitten ostamassa kadonneiden saappaiden tilalle vaaleanpunaiset sellaiset, ihanat! Koirat nautti suunnattoman paljon vapaudestaan, vähemmän sitten siitä risusavotasta mikä tehtiin pesun ja kuivumisen päätteeksi.. Illalla käytiin Herthan 1v synttäreiden kunniaksi silmäpeilauksessa Nurmijärvellä, kauniit terveet silmät olivat!

Terveysteemalla jatketaan maanantaina kun käydään Roopen, Herthan ja Banjon kanssa ottamassa verikokeista maksa- ja munuaisarvot. Herthan kahdella sisaruksella on todettu korkeat maksa-arvot.. kaikki tosin lähti siitä että ensimmäistä tapausta hoidettiin/hoidetaan ksylitolimyrkytyksenä, vaikka ell jo silloin ihmetteli ettei arvot niin korkeat niin pienellä ksylitoli määrällä voi olla. Kiitos kunniallisen kasvattajan, Mari pyysi ottamaan seuraavilla rokotuksilla muiltakin arvot ja näin selvisi toinen. Hertha on nyt seuraava joka menee ottamaan kokeet, toivottavasti muut seuraavat perässä. Tästä viisastuneena aion kyllä omilta jalostuskoiriltani ottaa kaikilta tästä lähin arvot, ei voi sanoa koiraa terveeksi, jos ei sitä ole tutkittu....

Nyt pihalle nauttimaan auringosta ja jos sitä treenaisi noi, lähes vihreät, nakit pois jääkaapista, ennen kuin uusia ostaa.. Palaillaan.. :)

PS. Galleriassa uusia kuvia pitkästä aikaa (äipälle tiedoksi: Lontoon kuvat tuloillaan..) http://pilviparta.kuvat.fi/

Kuulumisia

2010-04-06T16:20:00.005+03:00

Pitäisikös tätä elämää hieman päivitellä.. hulinaa on riittänyt niin koirien, töiden kun muunkin elämän kanssa. Hoitolaiset Amelie ja Quibus on lähetetty kotiaan jo aikaa sitten: Amelie menetti täällä ollessaan viiden viikon aikana kolme kiloa ja Quibus sai kolmen viikon tehokkaan sosiaalistumiskuurin. Täytyy kyllä tämän "höykytyksen" jälkeen sanoa, että meille ei pentua tule piiiiitkään aikaan, lyökää jos kuulette mun puhuvan edes mitään siihen suuntaan viittaavaa. Ylipäätään on tullut mietittyä haluaako sitä alkaa edes pennuttamaan näitä omia narttujaan, on se kuitenkin todella iso vastuu saattaa pennut tähän maailmaan ja löytää rakastavat ja huolehtivat kodit. No onneksi nämä ovat sen verran nuoria, ettei ole mihinkään kiire.

Herthasta tuli vihdoin aikuinen nainen, se alotti kunnon juoksut parisen viikkoa sitten ja pääsi hoitoon kasvattajalleen. Hyvin oli viihtynyt hoidossa ja nauttinut Banjo-äipän leikeistä, mutta kyllä kun tuo on nyt pari päivää kotona ollessaan ollut niiin mamman sylivauva! Walmallakin alkaa selvästi juoksut olemaan tuloillaan, tunteet käyvät neidoilla hieman ylikierroksilla ja meinasivat jo napata yhteen, muuten ollaan pelkin jäykistelyin selvitty. Ja ulkona painellaan menemään ihan niin kuin ennenkin. Walmalla on muutenkin luonne topakoitunut huomattavasti, se on aikaisemmin ollut semmonen nyyhöttäjä, mutta nykyään se on oikein reipas itsenäinen nainen joka ei anna muiden pompottaa.

Ollaan taas aktivoitu toko-harrasteita ja aiheena on lähinnä ollut Walmalle sivulletulo (juu ei olla harjoiteltu aikaisemmin..) ja Roope harjottelee noutoa, kuppipalkkaa ja liikkeestä jääviä liikkeitä. Sisällä on lähinnä treenailtu, mutta siirrytään pihalle kun pikkasen kuivaa lisää. Herthan kanssa olisi tarkoitus alottaa treenaamaan jäljen ilmaisuja ja esineruutua. Keväämmällä päästään sitten treenaamaan asiantuntijan valvovan silmän alle lisää jäljestystä.

Näytelmiä olisi tulossa taas rutkasti, lähinnä Walmalle yritettäisiin juosta sertit kasaan, josko siitä muotovalion syksyllä saisi. Karvat on alkaneet kasvamaan ihan kiitettävästi ja hieman muotoilin pentuhapsuja siistimmäksi..

Reipas viikko sitten käytiin tosiaan silmätarkastuksessa Walman ja Ticon kanssa, lisäksi mukana oli Roopen äiti Amelie. Toistetaan täällä vaikka kotisivuilla sama jo onkin: Walmalla siis täysin terveet silmät, Ticolla muuten terveen paperit, mutta linssin saumojen kärjissä on minimaaliset vihreäkaihi pisteet. Eivät kuulemma ell Juha Pärnäsen kokemuksen mukaan tule leviämään. Amelie-mummulla oli terveet vanhuksen silmät, joissa linssissä oli hieman samentumaa, joka kuuluu 10v ikään lähes poikkeuksetta. Harvinaisia ovat kuulemma ne tapaukset, joissa silmät pysyvät kirkkaina loppuun asti.. tosin Roopen isä Nero on yksi niistä jolla on vielä 10v ollut kirkkaat silmät kauttaaltaan.

Eipä meille nyt sen enempää, odotetaan agilityharjoituksia alkavaksi ja kesän kilpakoitoksia.

Koiran elämää vai koiraelämää?

2010-02-22T20:18:00.007+02:00

Juu että näin, meidän lauma on taas hetkellisesti kasvattanut kokoaan kun napattiin viime viikonlopun Tampereen reissusta Amelie "laihdutusleirille". Amelie-Sofie on ollut tosi helppo hoitolainen, menee tässä laumassa kun olisi aina ollut. Pitää Herthan kurissa ja nuhteessa, Roope saa tehdä mitä lystää, ja Walma taas ei ole ihan varma antaisiko vanhan rouvan kukkoilla rauhassa vai pitäskö sitä omaa reviiriään puolustaa..? Reppana yrittää murista mummokoiralle takasin ja kiertelee ja kaartelee, kuin kissa kuumaa puuroa. Sekin pieni yritys puolustaa omaa murenee kun Amalia-Kamalia ärähtää miehekkääseen tyyliinsä. Saa nähdä miten tässä käy, on ne jo muutamaan kertaan hammasta esitelleet toisilleen, kun homma lähtee lapasesta esim. ulos lähtiessä. Itseasiassa mä olen tyytyväinen tähän, että meidän poppoosta rupee löytymään enemmän sitä niin sanottua munaa, vaikka naisia ollaankin! ;)

Reipas viikko sitten ajeltiin Tampereelle ulkomuototuomarit ry:n järjestämään tukinäyttelyyn, johon rotua oli kutsuttu tuomitsemaan hollantilainen, aivan ihana herra, Jan de Gids. Olen aivan rakastunut tähän tuomariin, vaikka muutamassa viime näyttelyssä omat rakkineet onkin saaneet "vain" laatuarvosanan erittäin hyvä. Tällä kertaa keskityin itse valokuvaajan hommiin ja melkein kaikista koirista taisinkin saada kuvan otettua, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Hertha esiintyi hienosti ensimmäisen kerran junnuluokassa Miitan kanssa, iso kiitos Pertsan viemisestä! Junnutyttöjä oli paikalla kahdeksan kappaletta ja ainoastaan yksi sai pinkin nauhan, onnea Tiina & Mandi, kateeksi käy (Mandista siis)! ;) Perttu sai EH:n ja jäi sijoittumatta, arvostelu oli kuitenkin hyvä ja olen tyytyväinen:

"Nice bitch that has to mature. Good head and expression. Good ears, eyes and teeth. Light boned and light bodied. Good coat and tail. Movement according to her age."

Ensi kerralla katson tarkemmin mihin ilmoittaudun, meinaan itselle selvisi vasta numerolapun tultua, että näyttelypaikka on ratsastuskeskus.. oli varpaat kotimatkalla niiiiin jäässä, ettei meinannu pedaaleja tuntea jalkojen alla! Kiitos kaikille mukavasta näyttelypäivästä kylmyydestä huolimatta, mukava oli taas nähdä paljon vanhoja ja uusia tuttuja! Ja kiitos tuomarille haastattelusta kehän jälkeen, saatte schapeihmiset sitten lehdestä lukea pätkän mitä mieltä Jan oli rodustamme tuon päivän näkemän perusteella.

Tänä viikonloppuna oltiinkin sitten taas Tampesterin suunnalla tai siitä vielä vähän ohikin Sastamalan Kiikassa Paulaa ja Q-pentuja katsomassa. Torstaina haettiin illalla töiden jälkeen Urho Nummelasta mukaan ja perjantaina startattiin heti kl0 7 matkaan. Ei ole hetkeen tullut herättyä niin aikaisin.. vähän meinasi silmä painaa suoralla tiellä, muttei viitsinyt turvallisuus syistä valita kyllä sitä mutkasempaakaan vaihtoehtoa. Meitä vastassa oli vain Paula, Seita ja pennut, muut koirat olivat jo aikaisemmin aamulla lähteneet Riitan ja Jussin mukaan "maanpakoon" Paulan kotiin Suodenniemelle. Hyvin meni lauman kohtaaminen ja saivat meidän porukkakin hyvin käydä pentuja katsomassa Seidan vahtimisesta huolimatta. Urho jopa leikitytti pentuja, kuin Rolle aikanaan: selällään pentuhuoneen lattialla ja pennut päällä pomppien ja tukasta kiskoen, ihana pieni mies ja niin sopeutuvainen, kotona siellä missä muutkin!

Reissun kohokohta oli ehdottomasti Onno ja Leonie Folkersien tapaaminen, he siis omistavat sekä Paulan viimeisimmän pentueen uroksen Stoffelin sekä Urhon isän Zwabberin. Heidän koiriensa nimillä on muuten hauskat ja "rotutyypilliset" merkitykset: kaiken alku Zwabber tarkoittaa moppia ja kun koko nimi on vielä Malle Zwabber on se iso moppi. Stoffel taas on vääntynyt sanasta stoffer, joka tarkoittaa rikkalapiota, koko nimen etuliite Nilus taas tulee heidän vävypoikansa nimestä, koska pentue alkoi tuolloin N-kirjaimella. Seuraava koira tulee Leonien mukaan olemaan sitten Swiffer (Suomessakin mainostettu pölyhuiska).

Vietettiin mukava perjantai Folkersien kanssa pentuja kuvaillen ja kahvitellen. Urhosta olivat ihastuksissaan ja sanoivat sen muistuttavan kovin isäänsä pienenä. Mukaansa sen olisivat ottaneet jos olisin antanut, ei onnistu on se sen verran hiano mies, että kyllä siitä vielä meille iloa on, ja Lindalle ja Miikalle toki nyt jo perheenjäsenenä. Illalla he vielä tarjosivat suomalaisen illallisen Vammalan seurahuoneella, kiitos Onno & Leonie! Oli itselle ihan yhtä kokemus syödä kanttarellisoppaa kuin hollantilaisillekin.. pureksimatta alas, niin kyllä ne "limaklimpit" upposi, muuten kyllä maistui ihan mainiolle täytyy sanoa. :)

Lauantaina kestittiin vielä aamupäivästä kertaalleen Folkersit ennen kuin he jatkoivat matkaansa TomTomin opastuksella Tampereelle. Puolen päivän jälkeen olivat sitten parit pennun ostajat.. ei tarvinnut käyttää kovin paljo myyntipuheita Pässilän perheeseen, että saadaan Fiinan kaveriksi "poika nimeltä Päivi" = pentu jota luultiin kaksi viikkoiseksi asti urokseksi, kun ell oli niin keisarinleikkauksessa sanonut, että uroksia 6 ja narttuja 3. JOS se vaan olisi sattunut olemaan vielä vapaana, meidän laumaan olisi kyllä oikeen hyvin mahtunut neljäs koira... se oli niin syötävän sulonen pakkaus!

Poika nimeltä Päivi, Buffing Quintessa

Kotimatkalle päästiin kolmen jälkeen ja Nummelan kautta matkaan meni melkein nelisen tuntia, käytiin palauttamassa lainakoira Urho kotiinsa, Miikan seuraksi olympialaisia katsomaan. Hyvin mahtui viisi koiraa sopuisasti Punton takapenkille, eikä purnausta kuulunut. Tosin Hertha matkusti (tosi turvallisesti) hattuhyllyllä ja Amelie jalkatilassa. Isompi auto oli pop, Paulan Focus oli niin ihana ajaa, että semmosen voisin ottaa.

Semmosia meidän (koira)elämään.. hyvä syy kiertää pidempiä lenkkejä, kun on tuommoinen "projektikoira". Muu vapaa-aika sitten meneekin taas vuosikirjan merkeissä kun alkoi taas tämä arvosteluiden puhtaaksi kirjoittamisrumba... siinä välissä sitten joskus töissäkin kun käy kääntymässä. Tulevaa ei olla kovinkaan suunniteltu, tokoiluinnostus sammahti taas kiireisiin ja pakkasiin.. katsotaan myöhemmin keväällä uudestaan, jos ei hukuta lumien joskus sulaessa.

KoiraExpo PART II.

2010-02-09T16:57:00.005+02:00

Sunnuntain expopäivä vierähti kokonaan Minna Koljosen verkkoviestinnän luennolla. Ensimmäiset kolme tuntia käytiin läpi miten kirjoitetaan ja mietittiin mitkä ovat kohderyhmät mm. koirayhdistysten kotisivuille, mitä sivuilla tulisi olla. Saatiin todella hyviä keskusteluita ja niistä rikkaimmat ideat ovat näytilla schapeyhdistyksen sivuilla.. ei siis mitään suurta, mutta esim. yhteystiedot selkeämmin esillä, "pikalinkit" etusivulla sekä kuvaavammat otsikot teksteissä ja hieman suoritin karsintaa harrastuspuolen teksteihin. Lontooversio on vielä päivittämättä ja saa hetken ollakin, että saa lehden kasattua tässä välissä. :)

Iltapäivällä käytiin sitten läpi mitä sinne nettiin kirjoittaa. Käytiin lukemassa muun muassa koirankakka-keskusteluja ja kuten ko. foorumillakin saatiin luokkahuoneessakin melko hanakkaa sanan vaihtoa. Häpeän puna taisi nousta monen poskille kun kennelliiton viestintäpäällikkö piti "puhetta" siitä miten niiden kakkaläjien hoidetuille alueille jättäminen vaikuttaa myös kennelliiton maineeseen meidän kaikkien koiraihmisten pääorganisaationa. Arvatkaapa vaan onko ollut pussit mukana lenkillä sen jälkeen, kokonainen pussirulla housun taskussa (kolme koiraa jättää jälkensä..) ja jopa polviamyöten olen niitä hangesta käynyt keräämässä ettei keväällä tarvitse ainakaan itse hävetä. Ja miksei sitä jokainen koiraihminen tekisi osuuttaan ja ottaisi keväisin sen muovipussin ja lapion ja lähtisi siivoamaan niitä tienvarsia? Ja itseasiassa niin meillä Pornaisissa on pieni porukka tehnytkin.. lumien sulamista odotellessa. ;)
KoiraExpo 2010 päättyi Jorma Uotisen esiintymiseen ja kakkukahveihin. Kiitos järjestäjille, oli mukava opettava viikonloppu. Kun vaan olisi ehtinyt osallistumaan useammalle luennolle, jospa sitä ensi vuonna vaikka pääsisi uudemman kerran.

Sunnuntaina pakattiin vielä koirat Outin kanssa autoon ja ajettiin Pornaisiin kyläilemään. Muutama tunti vierähti ja Urhostakin saatiin jonkin sortin poseerauskuva pöydällä. Tico ihastui Urhoon jostain kumman syystä vaikka olisi siinä noita naisiakin ollut. Urho meni kyllä tässä porukassa oikeen mainiosti, vähän opeteltiin itsenäisemmäksi sillä ettei ihan joka huoneeseen ollut asiaa tulla perässä.. muuten se nukkui jaloissa tietokoneella, ruokaa tehdessä, yöllä sängyn vieressä ja vessaankin piti tulla mukana. Ja alkuun tarhaan ei voinut jäädä ja siitä meinasikin tulla kunnon hippaleikki, että saatiin poitsu aitojen sisäpuolelle. Lenkit sujui neljän koiran kanssa suht hyvin, nuorimmat meinasi vaan pistää leikiksi ja vaati vähän muistutusta satunnaisesti miten sitä käveltiinkään nätisti.

Tänään ollaan suorittu Herthan tukka tulevan viikonlopun näytelmää varten ja Urho lähti jo puolen päivän jälkeen kotiinsa. Maaliskuun schapelehden taittotyö on alkanut ja exposta saamien muiden rotuyhdistysten jäsenlehtien inspiroimana jotain uutta ilmettä tiedossa. Palaillaan ystävänpäivän jälkeen näytelmätunnelmissa. :)

KoiraExpo PART I.

2010-02-06T18:52:00.003+02:00

Ensimmäinen luentopäivä takana ja täytyy sanoa, että kyllä tuli taas tuutin täydeltä tietoa, että kestää hetken sulatella ja jäsennellä asioita aivolokeroissaan. Hienosti järjestetty ainakin näin ensimmäisen päivän perusteella ja Järvenpää-talo sopi mainiosti ihan jo noin matkankin puolesta itselle.. kerrankin sai kävellen lähteä koiratapahtumaan! Päivä alkoi klo 10 Kennelliiton puheenjohtajan Helena Sunin avajaispuheella ja samassa salissa jatkoin sitten kuunnellen Kirsi Sainion, Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtajan, luentoa "Jalostuksen tavoiteohjelmat, rotukohtaiset PEVISA-ohjelmat ja jalostus-strategia jalostuksen apuvälineinä - vai jarruina?". Lopputulemana tultiin siihen tulokseen, että kyllä ne JTO:t ja PEVISA:t ihan asiaansa ajaa, kunhan ne on järjen kanssa suunniteltu ja mahdollista toteuttaa, ei ole mitään mieltä kirjoittaa hienoja tiukkoja sääntöjä joita kenenkään on mahdotonta noudattaa, asioihin voi pyrkiä lyhyiden välietappien kautta. Keskustelua herätti paljolti poikkeuslupa-anomukset ja EJ(ei jalostukseen)-rekisteri, josta jälkimmäistä meidänkin rodussa voitaisiin käyttää selkeästi pentulaatikossa jo viallisten pentujen rekisteröintiin, joita ei halua jalostukseen käytettävän.

Ruokailun jälkeen pääsin seuraamaan päivän toiseksi mielenkiintoisinta luentoa koiran hajuaistin kouluttamisesta. Luennon piti Hämeenlinnan poliisikoiralaitoksen kouluttaja ja esimies Ilkka Hormila, sekä neljä eri koulutusvaiheessa ollutta saksanpaimenkoiraa. Luento oli äärimmäisen mielenkiintoinen, joskin voin sanoa, että ihan tuttuakin asiaa, kun naksutinkoulutuksen perusteita esittelivät. Mukava oli huomata, että ihmisiä ne poliisitkin on ja virheitähän siellä tuli naksuttelun ajoituksen, käskyjen ja palkkauksenkin kanssa.. mutta niin kuin kouluttajat totesivat, koirilla on joka tapauksessa hauskaa ja sen näki kuka tahansa: kaikillä hännät viuhui ja kielipitkänä odottivat seuraavaa tehtäväänsä. Luennon loppuun katsottiin video eri koirien asfalttijälkikoulutuksesta ja täytyy sanoa, että oma innostus heräsi. Poliisit opettivat koiriaan jäljelle niin, että suihkepulloon oli veteen sekoitettu jäljen tekijän kuollutta ihosolukkoa hajuksi, sillä ne suihkivat eteensä ja kävelivät itse perässä jäljen. Koirat jotka eivät olleet aikaisemmin olleet edes jäljellä oppivat suunnilleen neljällä kerralla... vaikka ensimmäiset kerrat olikin sellaista hyppimistä ja ohjaajalta kysymistä, upee video, pitää kokeillä miten näiden nenä toimii! Pääsinpä vielä loppuun antamaan koirien koulutuskäyttöön oman hajuni metallisiin kapuloihin, joilla hajutunnistusta niille opetetaan, täytyy olla jatkossa joutumatta virkavallan kanssa tekemisiin. ;)

Viimeinen ja ehdottomasti mielenkiintoisin luento oli Chix Choix kasvattajan Juha Kareksen luento "Koiranjalostuksen uusi aika". Päällimmäisenä luennolta jäi elinvoimaisen jalostuskoiran valinta pentueesta, jonka pitäisi varmaan olla itseselvyys, mutta jää usein jalkoihin kun ruvetaan analysoimaan välijalan pituutta, niin kuin Juha asian ilmaisi. Pentu joka on ns. "piru" laatikossa, ensimmäisenä tissillä, kasvaa tasaisesti, on ensimmäisenä jaloillaan ja reipas uuden avoimesti vastaanottava. Kares neuvoi mm. asettamaan pennut mieluummin aitaukseen kymmenen metrin päähän ja jos ei minuutissa laatikosta löydy mielekästä pentua, koko pentueessa ei sellaista ole.. mielestäni ihan paikkaansa pitävä, kyllä näihin omiin kolmeenkin on silmä iskenyt heti pienestä pitäen, siinä täytyy olla se jokin! Puhe ei ehkä niinkään ollut uusista jalostusmenetelmistä vaan vanhaan ja luonnonmukaisempaan valintaan palaamista: jalostuskoirien tulisi astua normaalisti, antaa astua ja synnyttää normaalisti, juoksujen tulisi olla kunnollisia. Juha itse haistaa onko koiralla juoksu kohdallaan ja jos ei jo ensimmäisen juoksun aikana nartun peräpeili ole kuin donitsi ja "veri lennä", lähtee koira lemmikiksi. Olihan luento toki kärjistetty, mutta hyvin herättävä ja ajatuksia antava. Etenkin itseäni ajatellen, tiedän miten valitsen omista mahdollisista pentueistani ne itselle/sijoitukseen jätettävät koirat.. vaikka tuli siis kyllä taas mietittyä että haluanko sittenkään työntää lusikkaa siihen soppaan teettämällä pentuja.
Vaikka päivän aikana oli paljon puhetta siitä miten olemme menossa kohti vääjäämätöntä pullon kaulaa rotujemme jalostuksen* kanssa, oli Kari Järvinen päivän päätteeksi niin vakuuttunut että eihän meidän tulevaisuus nyt niin musta voi olla ja oli oikeinkin positiivisin mielin koko expo-tapahtumasta, johon ensimmäistä kertaa itse on ehtinyt mukaan.

* Kares oli lisäksi sitä mieltä, että sana jalostus on väärin ymmärretty, hänestä on kolme eri asiaa vain teettää pentuja, harrastukseksi kasvattaa ja sitten ne jotka jalostavat ja valitsemalla valitsevat elinvoimaiset koirat, jotka ominaisuuksiltaan parantavat rotua.

Urholla on mennyt oikein mainiosti, ahne kuin mikä, jos se pääseekin toisen kupille se imee itsensä kuin imuri kiinni kuppiin ja syö niin paljon kuin vain suinkin ehtii. Herthan kanssa nuo painivat sisällä ja ulkona, Walma taas vähän äksyilee moiselle riehumiselle ja Roope taas viisveisaa pikku seuraajastaan. Lenkit on mennyt suhteellisen hyvin neljän koiran kanssa, vaikka semmosta hihnojen selvänä pitämistä se melkeen onkin. Onneksi on tuo tarha mihin ne voi pistää vielä lisäksi purkamaan energiaansa. Yö meni suhteellisen hyvin nukkuessa, viiden aikaan Urtsi oli sitä mieltä, että nyt on aika nousta, mutta meilläpäs ei noustakaan ihan niin helposti vaan hammasta tuli kaikilta kolmelta ja nukuttiinkin sitten sinne kellon soittoon asti. Yhdet pissat oli yön ja expopäivän aikana tullut.. ja nyt illalla sitten sattui vahingot kun käytiin pikaisesti vielä serkun synttäreillä. No annetaan anteeksi, eihän sillä ole ikää kuin 4,5kk, että ihan hyvin.
Muuten Urho on mainio pakkaus, reipas, avoin ja erittäin sosiaalinen. Huomaa, että on pientä miestä kuskattu eripaikoissa ja ottaa todella lungisti vieraissakin oloissa, eikä yhtään vierasta ihmisiä ja uusia tilanteita. Ainoastaan alkuun piti pienimmätkin äänet vahtihaukkua, mutta siitäkin ollaan päästy jo yli. Purenta saa vielä tiivistyä millin pari, alakulmureita lukuunottamatta hampaat on jo vaihtunut, joten toivotaan, että niiden mukana kasvaa se puuttuva milli leukaa. Turkista on tulossa helppo ja karkea, vaaleasta väristä huolimatta "juurikasvun" perusteella väri tulee tummumaan vielä jonkun asteen. Kasvupatit jaloissa on vielä olemassa, vaikka tuo on jo ainakin Walman kokoinen (~43cm), että iso mies siitä on tulossa. Häntä on koomisen pitkä, yltää maahan asti tällä hetkellä, kai se siitä tasottuu kun koipea tulee lisää. Hyvä maskuliininen uroksen pää, liikkeet vielä pentumaisen löysät niin kuin ikään kuuluu. Hyvin se täyttää meidän narttujen rakenteelliset puutokset, joten tulevaisuutta odotellessa.

Nyt lähdetään iltajuoksulle ja huomenna expo jatkuu verkkoviestinnän parissa. :)

**********

Edit. Kares oli muuten laskeskellut kuinka paljon on koiriinsa käyttänyt aikaa ja kilometrejä... tarkkoja lukuja ei jäänyt mieleen, mutta 30 vuoden aikana käytettynä aikana hän on yhteenlaskettuna seissyt noin vuoden koiria föönatessa, jos hän olisi käyttänyt aikansa opiskeluun hänellä olisi 18 maisteritutkintoa ja kilometreissä hän olisi kiertänyt maapallon kuudesti... siinä meille mietittävää, että mitenkä terveitä me koiraihmiset oikein ollaan, siis noin mielenterveydeltä?! ;) Jos vaan on mahdollista niin menkää ihmeessä kuuntelemaan Kareksen luentoa, hänellä on mieltä avartavia mielipiteitä ja erinomaisia kertomuksia vuosiensa varrelta ja hän osaa arvostella jopa omaa kasvatustyötään ja "haukkua" huippuvoittajiaan jalostuksellisesti hyödyttömiksi, siihen ei varmasti kovin monen kantti riitä! Lämpimästi suosittelen!

Syntymäpäiviä

2010-02-02T20:00:00.002+02:00

Synttärijuhlia ollaan vietetty meidän "suvussa" tiuhaan tässä viimeaikoina. Ensimmäisenä juhlivat, tammikuun 20. päivä, Roopen ja Seidan esikoiset Buffingin G-pennut 5-vuotispäiväänsä, onnea siis Riitu, Veeti, Kaapo, Onni, Jesse ja Torsti! Seuraavaksi oli itse isän vuoro, Roope täytti 7v. tammikuun 29. päivä: lahjaksi melkein pappakoira sai fleecetossut, että raaskii kireimmillä pakkasilla ulkoilla ilman kolmijalkaloikkaa.. vaikka varmasti se onkin tehokasta etupäänlihasten vahvistamista. Lisäksi kammattiin vesikoiran kikkaratukka suoraksi ja odotetaan vielä vuosi tukan kasvua ja sitten veteraanikehiä valloittamaan. Tänään 2. helmikuuta vietetään Roopen ja Walman isän, Herthan isoisän, Neropapan 12-vuotis synttäreitä. Paljon onnea Neropatti, me ollaan ylpeitä linjoistamme!!
Tuoreimmat synttärisankarit ovat Roopen ja Boogien syntyneet pienokaiset jotka syntyivät aamusta 1. helmikuuta. Kaksi poikaa ja kolme tyttöä, kuvia odotellessa. :)

Lontoon matkan ajan tytöillä oli mennyt hyvin Villen hoidossa ja koti oli suhteellisen siisti kun lauantaina kotiin tultiin... jääkaapista tosin oli syöty kaikki paitsi valo. Roopella oli mennyt melkein yhtä hyvin Ollin ja Ticon seurassa, nappularuoka oli maistunut ja oli äiti-Amelielta myöhään ilmestynyttä ahneusperintöään esitellyt ja imuroinut muidenkin kupit jos jäivät ilman vartijaansa. Tico oli kerran joutunut sanomaan kovan sanan, kun Roope meinasi ottaa lelun toisen suusta.. oli ihan nahkoihin napannut kun oli ulahdus kuulunut. Kuulostaa varmaan raa'alta, mutta olen itseasiassa vain ainoastaan tyytyväinen, että Ticsistä on alkanut puhkeamaan enemmän terrierimäisiä piirteitä! Jos se luonne siellä näytelmäkehässäkin sitten joku päivä näkyisi.

Reissusta väsyneenä jätettiin Herthan kanssa Turun kv-näyttely väliin, hieman harmitti kun tuo omasta mielestäni on melko mainio pakkaus ja olisi siellä siskolikka Leiakin ollut näytillä. No seuraavat koitokset ja ensimmäinen junnuesiintyminen onkin jo puolentoista viikon päässä Tampereella. Turkusessa Leia oli ollut junioriluokassa ERI/2 ja Keke-veli junnuissa EH/3. Onnea molemmille, hieno debyyttinäyttely virallisissa luokissa! Me tullaan perässä, saa nähdä mitä tiukka erikoistuomarimme Jan de Gids on mieltä meidän kainalokoirasta, 39 muun ilmoittautuneen joukossa.

Ollaan nautittu lumisista lenkeistä ja keksitty taas yksi uusi metsälenkki kaupunkialueella missä koirien voi antaa melko huoletta juoksennella vapaana.. ja jos nyt puolen yön aikaan ollaan satuttu lenkki kiertämään niin voi aika huoletta pitää asutusalueellakin porukan irrallaan, ei ole tähän mennessä arki-iltoina ketään sattunut vastaan Kinnarin pesiskenttää kierrettäessä, ja onneksi on hyvin näkyvyyttä niin ehtii itsekin reagoimaan.
Tänään käytiin rämpimässä metsälenkki Hyrylän varuskunta-alueella, melkein 1,5 tuntia meni rämpiessä vaikka ei ihan hirveän pitkälle päästykään. Pahimmillaan lunta oli reiteen asti.. oli siinä koirillakin hommaa päästä eteenpäin kun ei jalat yltänyt pitävälle pinnalle. Joitain kuvia löytyy galleriasta: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2010/02-02-2010/

Semmottista, tulevaisuutta suunnitellaan ja silmäpeilaus Roopelle, Walmalle ja Ticolle on varattuna maaliskuun 25. päivälle, lisäksi Ticolle otetaan virallinen polvitarkastus. Perjantaina haetaan Urho-poika hoitoon ja viikonloppu vierähtää KoiraExpon merkeissä mielenkiintoisia luentoja kuunnellessa.. harmi vaan, että luentoja menee päällekkäin ja kaikkea ei ehdi kuulemaan. Mukavia lumisia päiviä, nautitaan näistä ennen kuin tämä valtava lumimäärä sulaa viikkojen kurakeleiksi keväällä... (kauhulla sitä odotellen)

Viikon tehot.

2010-01-17T14:54:00.003+02:00

Ollaan selvästi menossa kohti kevättä ja valoisampia aikoja kun tämä treenailu on nyt ottanut kunnolla tulta alleen. Roopen kanssa ollaan tehty päivittäin alokasluokan liikkeitä, ollaan käytetty innokkuutta hyväksi ja treenattu seuraamisen käännöksiä joka suuntaan, onnistuu ihan mielettömän hienosti vaikka itse sanonkin! Hyppy pitäisi saada kotipihaan, että päästäisiin sitä tekemään ja alottamaan liikkeiden takaperin ketjuttaminen. Katselin tuossa jo koiramme-lehdestä kisoja, mutta eipä osu ihan tähän Uusimaalle sellaisia mihin päästäisiin näin aikaisin keväällä, täytyy odottaa mitä seuraava lehti tarjoaa.
Innostuttiin kokeilemaan ongelma noutoa samaan syssyyn ja yllätys oli suuri kun kapulan nostin hyllystä ja näytin Roopelle: herra nappasi sen muitta mutkitta suuhunsa ja seurasi vielä keittiöön asti namia ottamaan... ulkona tehtiin alkuun muutama pitoharjotus sivulla istuen ja sitten otettiin pari kokonaista liikettä. Roopen inhokki liikkeeksi meni aivan mielettömän hienosti, pysyy sivulla kun heitän kapulan (en ihmettele..), käskystä noutaa kapulan laukaten (ihmettelen..) ja tulee sivulle istumaan - viimeinen on hitain ja epävarmin osuus, mutta kyllä sekin vielä rupeaa sujumaan paremmin kun ollaan jo kerta tähän asti päästy! Upeeta saada tämmösiä onnistumisia ja hyvää mieltä jatkotreeniä ajatellen.

Tytöt saavat vielä hetken olla hyllyllä, Herthan kanssa haluaisin edetä koulutussuunnitelman mukaisesti.. kunhan saan sellaisen tehtyä jossain vaiheessa. Neiti itsenäinen nainen (lue Walma) taas olettaa, että istu, maahan ja katsekontakti riittää.. jos ei niillä palkkaa tipu niin sitten loppuu yrittäminen. Hankala akka!

Treenailun lisäksi käytiin torstaina treffaamassa Urhoa Nummelassa. "Pikku" ukko otti meidän lauman vastaan avoimesti ja oli heti tyttöjen leikeissä mukana ja otti Roopen idolikseen. Roope ei moisesta pienestä niin jaksanut välittää, mutta kun tuo oli niin hyvää pataa tytsyjen kanssa niin täytyhän siinä nyt vähän vahtia pitää ja puhaltaa peli poikki jos meni liian rajuksi. Urtsi ei moisesta ärhentelystä välittänyt, kävi näennäisesti maissa ja hetken päästä meno jatkuin ihan samanlailla. Urho oli jo melkein Herthan mitoissa (~41-42cm) ja 11kg. Komea mies siitä tulee, kunhan hampaisto tuosta vaihtuu ja nähdään mihin se purenta asettuu, tällä hetkellä muutaman millin yläpurennan puolella. Harmaasta säästä huolimatta jotain kuvia tuli otettua, niitä lisää galleriassa osoitteessa: http://pilviparta.kuvat.fi/kuvat/2010/14-01-2010/

Voittajassa hukkunut Walman arvostelu tuli postitse viikolla kotiin, hatun nosto Kennelliitolle, että hoiditte kadonneen arvostelun kotiin! Kiitos! Tässä tämä, kovin kehitystä kaipaavan tuomarin mielipide Walpurista:

Good size. Very feminine. Head must develop, especially the nose. Good eyes, ears and topline. Straight upper arm. Brest and body must develop. Lose elbows. Moves well from the side. Good temperament. (Vapaa suomennos: Hyvä koko. Erittäin feminiininen. Pään tulee kehittyä, etenkin kuonon. Hyvät silmät, korvat ja ylälinja. Suorat lavat. Rinnan ja kropan tulee kehittyä. Löysät kyynärpäät. Liikkuu hyvin sivulta. Hyvä luonne.)

Semmoista tällä viikolla, tänään vietiin Roope Pornaisiin hoitoon ja tytöt saavat seuraa Villestä Lontoon reissun ajaksi. Tico mahtaa nauttia Roopen seurasta kun saa leikkikaverin rähinäleikkeihinsä, se on raukkaparka kissaakin yrittänyt saada leikkimään kun ei hapannaama Ollista ole sisäleikkeihin ja ulkona pyöritys on ihan epäreilua kun toinen jyrää massalla yli vaan. Tänään Ticsi esitteli terrierimäisiä "taitojaan" murisemalla luustaan ensin muille koirille ja sitten jopa minulle ja isukille, no siinähän me sitten istuttiin olkkarissa harjottelemassa Ticon kanssa luun luovutusta.. eipä tuo onneksi kiinni asti käynyt kehenkään, vaikka Walma leikkikin hengellään yrittämällä ihan viimeiseen asti saada luun itselleen. Se tekee Roopelle samaa ja kaiketi luottaa elekieleensä niin paljon, että uskalsi kokeilla tehoaako Ticoon yhtään paremmin. Ei tehonnut ja Ticci sai pitää luunsa.

Ens viikolla sitten Turkuseen Herthan ja sisarusten junnuluokka debyyttiin, paikalla Herthan sisko Leia ja veikka Keke, joka napataan matkan varrelta kyytiin. Katsellaan kuka juoksee missä kehässä kun mukana matkassa on myös aussieneito Naomi, jolla kehä tottahan toki samaan aikaan! :)

Terve luusto.

2010-01-12T10:04:00.006+02:00

Kaikista tärkein ja odotetuin tulos on vihdoin julki, Walman lonkat B/B ja kyynärät 0/0. Seuraavaksi vuorossa silmien peilaus omalta kolmikolta + Tico-terrieriltä, jälkimmäiselle lisäksi vielä sydänkuuntelu ja polvitarkastus niin täyttää herra rodun jalostukseen vaadittavat terveystarkastuskriteerit. Iso kivi putosi kyllä sydämeltä, vaikka itse olikin nähnyt ja eläinlääkärin kanssa puhunut, että terveet kuvathan ne sinne kennelliittoon lähtee. Sitten vielä tarkastukset kuntoon silmien osalta niin voisi alkaa miettimään niitä pentusuunnitelmia ihan tosissaan, riippuen juoksujen välistä joko loppu vuodelle 2010 tai alku keväälle 2011. ;)

Meidän joulu ja vuoden vaihde menivät melkeinpä ihan arkiaskareissa, kotona ja töissä tasapuolisesti. Jouluaattona istuttiin iltaa mummin puolella koko suvun kera.. tai minä ja Walma - ainut jolla oli käytöstapoja. Roope yritti ahdistella 6kk vanhaa whippetnarttua jatkuvasti ja Hertha puolestaan nokitti samaista koiraa jokaisesta "virheliikkeestä".. joten joutuivat mokomat arestiin omalle puolelle.

Uutta vuotta ajateltiin ensin viettää ihan kotosalla koirien kanssa, mutta kutsu kävi ja siirryttiin Outille hetkeksi ja kaapattiin Bente mukaan, kun (kummi)täti kavereineen suuntasi juhlimaan. Hienosti oli koko porukka yön paukkeessa, Hertha muutamien ensimmäisten isojen paukkujen kohdalla veti ulkona maata pitkin, mutta sen jälkeen ei taas mitään hätää vaan leikki jatkukoon. Jopa Bente intoutui leikkimään Herthan ja Walman kanssa, pitää useammin hakea Pena leikkimään niin saadaan vyötärö kapenemaan rouvalta.

Meillä ollaan nautiskeltu pakkasilmoista, ihan vain muutamana päivänä on palellut niin paljon ettei olla pissakieppiä kummempaa tehty. Lumi tuo iltaisinkin ihanasti valoa ja ehkä siinä osasyy tämän hetkiseen tokoiluintoon: Roopen kanssa ollaan treenattu alokasluokan liikkeitä + BH-kokeen liikkeestä istumista.. molempiin houkuttaisi lähteä kevään/kesän aikana, mutta katsotaan mihin asti tämä innostus kantaa. Kapulan kanssa Roope on jo ihan innoissaan kun treeni aloitetaan, mutta kun vaan muistaa itse olla pitkittämättä asioita niin hyvin menisi. Liike perjaatteessa onnistuu kokonaisuudessaan - hitaasti tosin, vielä tarvittaisiin lisää pitoa, ehkä ajan, ja pienissä erissä naksun, kanssa. Herthakin on osottanut innokkuutta toimia ihmisen kanssa vaikka ei vielä osaakkaan mitään muuta kun näyttelyjutut ja istua.. Walma taas on oma itsensä ja keksii samantien jotain muuta jos ei sen ymmärrys riitä mitä siltä haetaan, vaikea akka!

Roopen tuorein morsio, Boogie, voi erittäin paksusti ja odotusta on vielä parit viikot jäljellä! Ultrassa pentuja oli näkynyt siellä minne ultralla oli vain osoittanut, jännä nähdä mitä sieltä tulee ja sattuisiko ruskean geenit osumaan kohdilleen. Toinen mielenkiintoinen seurattava on se, että tämä pentue on astutuksesta lähtien raakaruokittu pentue. Hertha on pikkupennusta lähtien raakaruokittu ja hyvin se kasvoi ja kehittyi ja on varsin lupaavan oloinen tällä hetkellä. Omat koirat on taas voineet hyvin raakaruokinnalla, aika pitkälle ollaan menty nyt vähän aikaa murren mixeillä, lähinnä kanaa + broilerin siipiä ja selkärankaa sekä tietenkin se sisäelinpäivä viikossa. Rustoja eivät olleet pitkään aikaan saaneet ja sen kyllä huomasi, ei oikein sulanut kun viikolla annoin, muttei onneksi aiheuttanut ripuliakaan. Roope-pappa on syönyt luita niin ahnaasti, että nyt sillä on jo ennestään lohjenneen etuhampaan lisäksi lohjennut yläkulmuri - siihen päälle vielä toi sen kikkara vesikoirakampaus niin se on ihan pappakoiran näköinen "hymyillessään"... äkkiä karvat kasvuun, ei se vielä kuitenkaan niiin vanha ole, vasta tämän kuun 29. päivä 7v!

Seuraavat koitokset onkin sitten Herthan ensimmäiset junnuluokat Turku kv:ssa tammikuun lopussa ja Tampereen tukinäyttelyssä helmikuun puolessa välissä. Urhollekin ollaan ensimmäisiä esiintymisiä katsottu ja kovasti odotellaan helmikuun alkua, jolloin pikkupoika tulee meille hoitoon sijoitusperheensä hääviikonlopuksi. Tico esiintyy seuraavan kerran Tampere kv:ssa, jonne toivon mukaan schapet eivät vaivaudu ilmoittautumaan ruotsalaiselle tuomarille! Mukavia talvipäiviä kaikille, nautitaan kuivasta ennen kuin ne kurakelit iskee! :)

Punaista.

2009-12-17T11:24:00.005+02:00

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja ainakin kaikki koiramaiset kohokohdat on nyt ohitettu tältä vuodelta. Vuoden viimeiset näyttelykoitokset olivat messukeskuksen tuplavoittajat: V-09 ja PMV-09. Tänä vuonna vaan lykkäsin koiran muiden matkaan ja lähdin itse rilluttelemaan kaveriporukalla. Punainen oli Walman viikonlopun saldo, molempina päivinä siis laatuarvosana erittäin hyvä, hyvin pitkälle turkin puutteellisuuden ja lapsellisten liikkeiden takia. No nyt saa muksu jäädä kasvattamaan Pertsan repimää karvaansa takasin ja jos hiekkakuopalla juokseminen auttaisi lennokkaisiiin etuliikkeisiin. Lauantain arvostelu katosi mystisesti, mutta ei se mitään, sunnuntain arvio erikoistuomarilta korvasi sen menetyksen moninkertaisesti:

Lovely young bitch for temperament and size. Very nice light bone. Very happy in temperament. Typical in head, nice eye and pigmentation. Needs to mature in body. Typical in angulation. Correct coat quality for age. Needs to improve on move. Lovely temperament and presentation.

Messariviikonlopun tytöt olivat siis Röykässä hoidossa ja Mari ystävällisesti luotsasi Walmaa näytelmässä, kiitos siitä ja koirien hoitopaikasta! Roope taas sai olla kotosalla Villen hoidossa, vaikka virheellisen ruokintaohjeistuksen takia sitten ollaanki taas kärsitty nappularipulista...

Eilen oli vuorossa Walman viralliset lonkka- ja kyynärkuvaukset, terveiltä näyttivät ja vaikkei eläinlääkäri lähtenytkään arvioimaan minä ne takaisin kennelliitosta tulevat, niin sairas luusto ei ainakaan ole. Jes! :) Keväällä sitten koko konkkaronkka pääsee silmäpeilaukseen samalla kertaa.

Muutoin meidän elämä onkin ollut aika tasaista taapertamista, ollaan keksitty kiva aamulenkki missä pystyn päästämään nuorison juoksentelemaan vapaana. Etenkin Hertha vaatii päivittäiset spurttinsa, muuten se kiipeilee pitkin seiniä ja syö irtaimiston. Pari viikkoa sitten oltiin yön yli kaitsemassa tibbe-vanhuksia ja täytyy kehua miten hienosti omat sopeutuivat aivan vieraaseen paikkaan nukkumaan ja Hertha levitteli leluja pitkin alakertaa, kuin kotonaan. Blackie ja Bertta tibbet olivat yläkerrassa portin takana ja omat alhaalla, hienosti olivat molemmat osapuolet eivätkä haukkuneet toisiaan kertaakaan vaikka eivät nokatusten päässeetkään.

Mukavaa Joulunaikaa kaikille blogin lukijoille ja menestystä tulevalle vuodelle!! :)

Kuulumisia.

2009-12-03T23:45:00.000+02:00

Johan tässä taas hetki ehti vierähtää, vaikka toki täällä kaikenlaista kerrottavaa olisi ollutkin.. Muutaman viikon nettikatko teetti töitä jälkeenpäin, kun kaikki kotisivupäivitykset ja lehti jäivät odottamaan internetyhteyttä. No nyt on suurinosa kotisivuista päivitetty, muutama uutukainen pitäisi tehdä ja jäsenlehdenkin laitoin juuri painoon.

Näytelmissä ollaan käyty kahtena viikonloppuna, ensimmäinen oli Jyväskylän kansainvälinen näyttely, jossa Walma voitti luokkansa laatuarvosanalla erittäin hyvä. Rodun tuomaroi aina niin mukava ja positiivinen Saija Juutilainen, ihana saada koirasta myös suullinen arvio ja että kirjallinenkin on vielä kunnon mittainen. Me paimenet esittäydyttiin lauantaina ja Tico-terrieri sunnuntaina, ei onneksi tarvinnut itse lähteä molempina päivinä.. rankkaa oli ajaa jo yhtenä päivänä edestakaisin. Tico esiintyi mitä ilmeisemmin ihan moitteettomasti Kirsi Niemisen kehässä, koska avasi Cacib-tilinsä ollen VSP ja saaden jo seitsemännen sertinsä!!

Seuraava näytelmä olikin sitten Turussa, tällä kertaa samana päivänä ja toki melkein päällekkäin kehässä. Folkkeja oli ilmoittautunut ruotsalaisen Kenneth Edhin kehään peräti 15kpl ja isojen poikien pelihän se oli, vaikka hyvin sen Ticsi neljänneksi paras uros oli ja oikeutetusti voitto meni Welholle, joka oli vielä loppukisassa RYP-4, onnea!! Tico pääsi vielä kehän päätteeksi pöydälle englantilaisen Martin Phillipsin, kennel Jaeva, tarkasteltavaksi ja positiivista palautetta saatiin.
Schapekehälle pakkauduttiin jo valmiiksi täyteen halliin, ranskalainen tuomarimme Jean-Jacques Dupas oli arvioinut reippaaseen tahtiin edellisen rotunsa joten kehässä oli ennen omaa vuoroa hetki aikaa harjoitella tai lähinnä me Herthan kanssa ihailtiin Klasu-veikkaa. Ihan on isänsä näkönen poika, liikkeet ainakin on isän perintöä!! Hertsa-Pertsa esiintyi hienosti, harjoittelemattomuudesta huolimatta, ja oli minun yllätyksekseni ROP-pentu, Klasukin sai kunniapalkinnon ja oli VSP-pentu! Onnea Mari & Klasu! Karvaton Walma esiintyi itselleen tyypillisen iloisena ja itsevarmana, tuloksena luokkansa toinen laatuarvosanalla erinomainen. Tyytyväisin mielin sai tulosten kanssa olla ja Herthakin osasi käyttäytyä isossa sisänäyttelyssä hienosti, vaikka eipä tuo ihme, on sillä vaan niin supermahtava luonne ollutkin koko ajan!

Viikko sitten torstaina viettiin vapaapäivä reissatessa: ensin ajettiin Veikkolaan tervehtimään Herthan veljeä Kekeä (Aurinkokeijun Ticket To Ride). Käytiin pienellä metsälenkillä meidän kolmikon, Keken ja ihanaisen 5kk Teddy-corgin kanssa, porukka tuli hyvin juttuun keskenään vaikka Herthan mielestä sen piti ensin näyttää veikalle missä kaappi seisoo, eikä se ollut lähelläkään neidon peppua. Lopuksi vähän harjoiteltiin Keken ensi esiintymistä varten, joka on tulevana lauantaina Kaapelitehtaalla. Herthan kanssa jätettiin ko. näyttely väliin, kun on noita näyttelykilometrejä on itselle kertynyt tälle vuodelle jo ihan tarpeeksi, että nyt saa olla vapaa viikonloppu kerrankin. Yhdeksän pentua on kuitenkin ilmoitettu, joten jännityksellä odotetaan mikä on Keke-pojan tulos, hyvässä kunnossa se ainakin oli! Tsemppiä!
Veikkolasta suunnattiin Nummelaan Saksan Urhoa moikkaamaan ja kirjoittamaan sijoituspapereihin nimet. Tällä kertaa mukaan pääsi vain Walma, jonka ajattelin olevan kaikista kiltein pikku pennulle.. Olihan Walma, mutta kun toinen oli niin pirun päälle käyvää sorttia, että pitihän se palauttaa maan pinnalle. Urho tosiaan tietää tarkkaan mitä varten se on tänne hommattu, ja kun ei Walma ymmärtänyt antaa niin sitten piti harjoitella pehmolelun kanssa! Aivan ihana pentu ja oli muutamassa viikossa kasvanut silmissä! Reippaasti pikkumies käveli Nummelan katuja, eikä arastellut portaita, hissiä, naapureita, vierasta koiraa, eikä ihmisiäkään. Ei voi muuta sanoa, kuin että olen ihan hirveän tyytyväinen tähän tilanteeseen, iso kiitos Lindalle ja Miikalle, että olette Urhon ottaneet ja sen kanssa tehneet nyt jo näin paljon sosiaalistamistyötä! Nähdään taas kun saadaan juoksut ohi.

Roope vietti Röykässä seksilomaa Boogien kanssa ja pariskunta pariutui sekä tiistaina 1.12. ja tänään kertaalleen. Tänään taisi olla aivan passeli päivä, kun Roope ei paljoa kysellyt astunko vai en, vaan hoiti hommansa sen kummempia kosiskelematta. Muutaman kuukauden päästä nähdään sitten millaista tulosta pariskunta tuottivat ja syntyykö pennut mahdollisesti isänsä tai isoisänsä syntymäpäivänä (Roope 29.1. ja Nero 2.2.). Banjo oli sillä välin taas meillä lihotettavana ja mukamas pistämässä tytärtään kuriin, jälkimmäinen ei onnistunut alkuunkaan ja muutamassa päivässä ei koiraa paljoa lihoteta, vaikka Mari väittikin sen jonkun millin murto-osan saaneen lisää lanteille.

Semmottista siis tänne, tulevana viikonloppuna ollaan vapaalla ja pidetään seuraa tibbevanhuksille Blackielle ja Bertalle. Seuraavana viikonloppuna onkin vuoden kohokohta näyttelyiden osalta, messukeskuksen voittajanäyttelyt, mutta itse en ole paikalla vaan juhlistamassa pikkujoulua mökkeilyn merkeissä. Lykkään vaan koirani Marin vietäväksi ja toivon parasta! ;) Sen jälkeen Walma käykin sitten koipikuvauksessa keskiviikkona 16.12. klo 18. Jännityksellä odotetaan mitä sieltä löytyy, meinaan sisarukset Ruotsissa olivat olleet kuvissa ja siellä oli ollut lonkat 3 x A, 1 x C ja kyynärpäät 1 x 0/0, 2 x 1/0, 1 x 1/2.

Mukavaa Joulun odotusta kaikille, toivottavasti tämä synkkyys joskus muuttuisi valkeaksi talveksi!

Urho kuvin.

2009-11-20T15:18:00.005+02:00

Kuvissa Urho 8 viikon ikäisenä..

Semmonen kaveri on meidän Urho, hyvin on ensimmäinen viikko uudessa kotimaassa lähtenyt käyntiin ja kaikkenlaiseen uuteen ja ihmeelliseen ovat ehtineet Lindan ja Miikan kanssa tutustua. Nyt kun saisi vain sen netin toimimaan niin pääsisi laittamaan sivutkin ajantasalle...

Terveiset Düsseldorfista.

2009-11-15T12:38:00.003+02:00

Kotiuduttu ollaan niin Saksasta kuin uuteen isompaan kotiimme. Vietimme Marin kanssa ihanan, ja melko rankankin muutaman päivän loman Saksan Düsseldorfissa. Rahaa paloi, niin etten varmaan koskaan aikaisemmin ole shoppaillut sillä tavalla, siellä oli kyllä niin hämmästyttävän halpaa, että pakkohan se oli ostella. Matkan päätarkoitus oli siis kuitenkin kotiuttaa uusin tuontiuroksemme Urho, virallisesti poika on Dancing Bear's Incredible Iceman. Urhon isä on hollantilainen Malle Zwabber van Flodders Haven ja äiti Dancing Bears Florence Nightingale. Urho oli kyllä todella reipas matkalainen, itku ei päässyt junassa, ei hotellissa, ei taksissa, ei lentokoneessa, eikä edes ravintolassa jossa käytiin perjantai iltana vielä syömässä (ja ihailemassa Cristiano Ronaldon näköistä säihkysilmä tarjoilijaa, jota jo torstaina olin katsellut..).

Saksassa koirat olivat tervetulleitä kyllä ihan kaikkialle, niitä oli merkkiliikkeissä, ruoka kaupoissa ja niissä ravintoloissa. Suurinosa niistä tosin oli semmoisia kylärakin näköisiä, että näyttelykoirat taitavat olla ihan lukunsa erikseen siellä. Koirat kulki paljon vapaana ihan kaupunkien keskustassa, torstaiaamuna hämmästeltiin koiraa joka jäi leipomon oven ulkopuolelle niin tottuneen näköisesti odottamaan omistajaansa, nosti vain koipeaan ja jäi odottamaan, että isäntä saa ostoksensa. Oli muuten älyttömän hyvät suklaacroisantit mitkä syötiin sinä aamuna..! ;)
Muutaman päivän shoppailukierroksen jälkeen on koivet hellänä, mutta niin paljon uusia kokemuksia rikkaampana. Aivan ihana kaupunki, josta jäi paljon näkemättä. Jos oltaisiin tajuttu aikaisemmin, miten helppoa siellä oli pummilla matkustaa junassa niin oltaisiin varmaan ehditty näkemään vähän enemmänkin, helposti meni reippaat puolenkin tunnin junamatkan pennun haussa ilman lippuja. ;)

Kotiin oli vähän haikea tulla, mutta olihan näitä omiakin karvapalloja ikävä. Hyvin olivat ilmeisesti Villen kanssa pärjänneet kun mitään ei ollut tuhottu ja siistiäkin oli. Siis jos ei lasketa niitä muuttolaatikoita siihen lukuun. Ensimmäinen yö yhdessä uudessa kodissa meni rauhallisesti ja lenkkimaastotkin pysyvät melko samana. Urhosta ja Düsseldorfista kuvia kun saan oman nettini toimintaan, toivottavasti ensi viikon aikana.

Arkea ja sen sellasta.

2009-10-24T20:45:00.005+03:00

Arki alkaa rutinoitumaan Walman juoksuruljanssin jäljiltä. Roope kotiutettiin maanpaosta viikko sitten. Pää oli pojalla muutaman päivän sekaisin alkuun ja kyllä se leppeä Roopekin portista osasi läpi tulla, siis niin että koko portti oli pois paikoiltaan. Vaikka ei se kaiketi tuota siskoaan ollut raiskannut, kun rauha oli maassa ja ydinluu suussa se tuli ovelle vastaan kun tulin töistä kotiin. Ripulitaudistakin selvittiin, muutaman yön ulkona ramppauksen jälkeen ja taisi niitä maitohappobakteerilääkkeitäkin mennä paketillinen jos toinenki kolmelle koiralle.

Walma ja Hertha ovat siirtyneet taas luonnonmukaisempaan ruokintaan, heti on paljon kivampi korjailla tarpeita pussiin kun ei nappulap*ska haise. Ruokakin uppoo äärettömän hyvin, varmaan liikunnan lisäyksenkin johdosta. Roope taas saa vielä kärvistellä nappulalla, jos se nirsoilu lakkaisi kun joutuu hetken seuraamaan herkkujen katoamista muihin suihin.

Muutoin meillä ei mitään ihan hirveen kummallista kuulu, hauskoja tai ei niin hauskoja tapoja koirat keksivät (Hertha) huvittaakseen itseään: Hertha muun muassa lenkillä rakastaa mopojen ja pyörien jahtaamista ja jos ei niitä ole niin sitten on kiva vähän terottaa hampaita mamman pohkeeseen ja seurata siitä aiheutunutta reaktiota.. joka yleensä on metrin loikka eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla kun se tuon jälkimmäisen tempun teki, oltiin vielä nähty city-kettu justiinsa ja kävi kyllä mielessä, että nytkö se meiät syö! :)

Hienohelma-Walma taas huvittaa lähinnä itseäni, kun rappusia kulkiessa se käyttää mieluummin lastenvaunuille tarkoitettua kaistaa kuin itse portaita. Neiti ei ilmeisesti yhdy omaan mielipiteeseeni siitä, että ne rappusjuoksut on hyvä treeni lenkin lomaan. ;) Kotioloissa Walmasta on kuoriutunut varsinainen kainalokoira, niin kun isänsä Neropappakin on. Walma vaan ei hienotunteisesti tule viereen "kysymään" saisko tulla syliin vaan yksinoikeudella hyppää suoraan päälle ja olettaa, että se on ihan ok hänen korkeudelleen.

Tiistaina kierrettiin pitkä lenkki ja osuttiin sopivasti tietyömaan kohdalle jossa oli juuri kallion räjäytys menossa. Pieni paniikki meinasi iskeä kun on tietoinen Walman viimeaikaisista herkistelyistä ja Herthan pentuaikaisesta ääniherkkyydestä. Välimatkaan työmaan ja meidän välillä oli varmaan reipas 20m, ei muuta kun viskasin lenkkinamit taskun pohjalta maahan kun alku piippaus alkoi ja katsotaan miten käy. Roope ja Walma söivät nameja maasta, eivätkä nostaneet edes päätään pamauksen kohdalla. Hertha söi varoitusäänen kohdalla vielä ihan reippaana nameja, mutta räjäytyksen kohdalla se loikkasi ilmaan ja tarkkaili hetken ympäristöään korvat heiluen. Namit veti onneksi nenän nopeasti takaisin maahan, niin kuin tuollainen räjäyttely olisi ihan normaalia tässä taloudessa.. vaikka voi se joskus niinkin olla. Herthan kanssa on niiin ihana olla, se on ehdottomasti yksi parhaimman luontonen pentu mitä olen nähnyt, se ei ota turhia paineita mistään ja olettaa olevansa ykkönen kaikessa. Vaikka toki se tuolla uhmakkaalla olemuksellaan ärsyttäviäkin tapoja on kehittänyt, se on muun muassa lauman pahin "rähisijä", vaikka olisikin heti valmis leikkiin vastaantulijoiden kanssa. Roope on hiljentynyt totaalisesti sen rinnalla ja välillä voisin vaikka vannoa sen ohitustilanteessa viheltelevän ja katselevan taivaita: "ei muuten ole mun mukula..".

Tänään oltiin pitkästä aikaa näyttelyssä, tällä kertaa oli Herthan vuoro päästä yksin reissuun korkkaamaan näytelmät. Yllättävän paljon neiti käytti ääntään näyttelypaikalla, häntä töttöröllä sai kuulla muut kunniansa.. olisin sentään odottanut, että koirapaljous olisi hiljentänyt sen. Rotukavereita se haisteli alkuun varovasti ja esitteli sitten naisellisen äksyn luonteensa, kun pojat yritti pepulle. Kehässä mentiin miten mentiin, yhden seisomaharjottelun jälkeen, ei yhtään juoksuharjoitusta. Vähän hyppelyä, sinkoilua ja seisominen kaukana sinne päin, mutta kunniapalkinto, pikkunarttupentujen luokan voittaja (ainut kilpailija tosin) ja toiseksi paras narttupentu. Herthan arvostelu: Oikea olemus, selvä sukupuolileima. Vielä kapea narttumainen pää. Korkea leveä etuaskel. Hyvä häntä. Miellyttävä käytös. Sopiva raajaluusto. Esitetään edukseen.

Semmottista tällä erää, tällä hetkellä meillä on menossa kuvan osoittama aikakausi...

Vihdoinkin.

2009-10-14T21:32:00.004+03:00

Huh, onpas viime kerrasta harvinaisen paljon aikaa... Vaikka onhan tässä tapahtumia ollutkin, vaikka vähän arkisempia sellaisia. Siihen mihin viimeksi jäätiin käytiin siis syyskuun lopulla Lopella lenkkeilemässä noin 15 kilometrin ulkoilureitti. Kaikki koirat jaksoivat hyvin, jopa porukan nuorin Hertha ja pienin Ticokin paineli menemään terrierin sitkeydellä reippaasti isompien perässä... jaksoivat vielä loppu matkasta hätistellä oravaa. Omissa jaloissa tuntui niin ettei meinannut loppumatkan hiekkaharjujen kiipeämisestä tulla mitään. Eikä seuraavana päivänä levätty sitten sen enempää vaan lähdettiin kiertämään Marin porukan kanssa samalla suunnalle vahingossa löytämämme suojärvi (tai lampi..).

Liikuntaharrastusta ollaan muutenkin lisätty taas ilmojen viilennyttyä ja varsinkin kun vihdoin tajusivta sulkea Ainolan futiskentän pallon potkijoilta. ;) Harrastusrintamalla ei olla aktivoitu yhtään aikaisempaa enempää, kaapissa odottaisi pahviliuskat askartelijaansa jos opettaisi koirille kuvioita yleisen huvin ja hauskuuden vuoksi. Itse en vaan ole ihan koulutus "taajuudella" tällä hetkellä - voisikohan tuon selittää syysmasennuksella vai ollaanko vaan liian laiskoja aivotyöhön.

Walman vihdoin ja viimein alkaneet juoksutkin kyllä sekoitti pakkaa. Ihan sattumalta huomasin Marin kanssa lenkillä ollessä, että tuohan piru jo esittelee peppuaan Roopelle, että siltä lenkiltä Roope hyppäsi Marin kyytiin. Reipas viikko on vietetty tyttöjen kanssa kahden, melko vaihtelevalla menestyksellä. Walman tunnetilat vaihtelevat kuin tuuliviiri suuntaansa, välillä koko maailma kaatuu päälle ja auta armias jos silloin nykäset hihnasta vähänkin niin jo on maailma sekaisin. Seuraavassa hetkessä sitten taas tullaan ja esitellään leluja heiteltäväksi ja kaikki on niin normaalia ja mamman kainalossa on maailman paras paikka nukkua... viikonloppu oli pahin kun molemmille iski ripuli (mitä ilmeisemmin neu vogelista) ja p*skaa sai siivota sänkylakanoita myöden. Meinasi todella mennä kuppi nurin, kun siihen päälle Hertha vielä on syönyt kaiken pikku irtaimiston minkä suuhunsa vaan saa: lenkkareista on syöty pohjalliset niin, että olisi varmaan sama kun paljain jaloin kävelisi ja kello joita oli tasan yksi (yöpöydällä) sai kyytiä.

Nyt aletaan onneksi olemaan juoksun kanssa voiton puolella ja muutama päivä on mennyt ihan seesteisesti. Tänään ja huomenna on vapaata ja käytetään ne ihan lenkkeillessä ja kotisivutöitä tehdessä. Täytyy tienata extra rahaa, jotta päästään Saksaan hakemaan pentua kotiin marraskuun alussa. ;) Pennelit tulevat perjantaina neljän viikon ikään, joten puolessa välissä odotusta ollaan. Pentu EI siis todellakaan ole tulossa meidän talouteen (ei pentua enää näiden jälkeen...), meillä on aivan ihana sijoituskoti jossa pentu saa rakkaan perheenjäsenen paikan ja oman yksilöllisen hoitonsa. Tarkemmin pikku miehestä sitten kun ollaan poika kotiutettu.

Semmottista meille siis, lenkkeilyä (painon pudotusta), töitä ja kotihommia. Ja todennäköisesti muuttoa suunnittelemassa kuukauden sisään, kunhan selviää mihinkä sitä muuttaa. ;)

Galleriaan on päiviteltynä kuvia syksyisistä ulkoiluista: http://pilviparta.kuvat.fi/

Walma 1v

2009-09-18T21:13:00.008+03:00

Vihdoin ja viimein, vuosikirja on paketoitu ja postitettu painoon. Kyllä oli taas urakka koota kaikki viime vuoden koe- ja kilpailutulokset, terveystulokset, rekisteröinnit, arvostelujen puhtaaksi kirjoitus+lajittelu koirakohtaisesti ja sitten vielä asetella kaikki itse vuosikirjan muottiin. 171 koiraa käynyt viime vuonna näyttelyissä, että jokainen voi mielessään miettiä mikä kirjoittaminen arvostelujen puhtaaksi kirjoittamisessa on ollut, ei siis pelkästään minulla vaan kiitos myös Paulalle ja Marianille. Vaikka on se äärimmäisen mielenkiintoista, tulee tutustuttua eri koiriin. No nyt sitten taidetaan vähän rentoutua ja totutella ajatukseen, että töistä kotiin tultaessa ei tarvitse kiirehtiä koneen ääreen. Vaikka on me nytkin nautittu aamuisin metsälenkeistä ja koirat on päässeet kirmaamaan vapaana heti aamusta.. jos ei niitä tuhoja olisi sitten niin laajalti kotiin tultaessa. Kaapit pursuaa ja kellariin on viety kaikki ylimääränen mikä voisi joutua koirien hampaissa väärin käytetyksi.

Syksyn viimeiset näytelmätkin tuli käytyä: parisen viikkoa sitten Vantaalla Walma oli hollantilaisen Jan de Gidsin kehässä EH1, Tico sen sijaan jatkaa voittokulkuaan ollen toiseksi komein poika ja viides serti, tuomarina Hassi Assenmacher-Feyel Saksasta.
Porvoossa viime lauantaina - Walman 1v. synttäreinä - oltiin toisen hollantilaisen tuomarin Jo Schepersin kehässä ja Walmalle vihdoin ja viimeinen irtosi se vaaleanpunainen ERI, luokkavoitto, PN3 ja rotunsa paras juniori Royal Caninin sponsoroimassa kilpailussa. Eikä Ticollakaan huonommin, paras uros, VSP ja kuudes serti ruotsalaisen Ove Germudssonin arvostelussa. Illasta sitten juhlittiin Walpurin synttäreitä paistetuilla polvilumpioilla ripulista huolimatta ja varmaan arvaatte ettei ainakaan helpottanut ripulitauti.

Viikko sitten sunnuntaina Roope osallistui Kylmäkoskella MH-luonnekuvaukseen, jonka kuvasivat Riitta Liimatainen ja Kai Tarkka. Pääsin alkuun seuraamaan useamman koiran ennen omaa vuoroa, mutta vielä mielenkiintoisempi oli oma vuoro, että pystyi pitämään itsensä koossa ja olemaan reagoimatta koiran käytökseen niin kuin normaalissa elämässä. Ja sen huomasi schapeista ja kuvaajatkin moisen totesivat, että ohjaajakeskeisiä koiria, jotka etsivät tukea omistajistaan. Kuitenkin mielestäni kaikki schapet läpäisivät osiot melko rodunomaisesti ja muutaman positiivisen yllätyksenkin koin. Roope oli sitä mitä ajattelinkin, vaikka jäi hieman harmittamaan, kun se joutui turhaan pelästymään vieheellä hihnaa, joka oli vedetty sen kaulapannan ali, jotta se olisi helpompi vapauttaa nopeasti. Vedin hihnan niin rivakasti kaulapannan ali, että loppuosa läppäsi Roope-rassua suoraan korvaan ja sitten alkoi vielä kutittaa poika parkaa kasseista.
Kuvauksen arvostelulomake kertoo minusta melko tarkkaan miten kuvauksen kulku on mennyt, joten lukaiskaapa se kotisivuilta. Ainoa minkä haluan erikseen mainita on se miten paljon koirat haistavat: räminälaitteella Roope haistoi lähtöpaikalla kerran maata ja ei enää suostunut tulemaan minun ja räminälaitteen väliin, moneen kertaan yritettiin ihan niin, että otin hihnan lyhyelle, mutta ei. Se haistoi pelon aikaisempien koirien jäljiltä, kukapa sitä ehdoin tahdoin pelottavaan paikkaan menisi.

Ylipäätään kuvaus oli hyvin mielenkiintoinen ja arviointilomaketta lukiessaan saa paremman kuvan koiran käytöksestä, kuin luonnetestin pisteitä katsellessa. Ja osiot viedään loppuun asti, niin ettei koiralle jää pelkotiloja ja kuvaajat todella osasivat asiansa. Harvassa vaan oli schapejen osallistuminen, jäi näiden meidän "näyttelypuudeleiden" varaan melkeenpä kokonaan. Missä olivat ahkerat harrastajat ja luonteista paasaajat? Ensi vuonna toivottavasti sankemmalla joukolla, omasta mielestäni MH-kuvaus sopii paremmin rodullemme kuin (kokemani mukaan) nopea tempoisempi luonnetesti. (älkääkä vetäkö herneitä nokkiinne, mielipiteensä kullakin...)

Keskiviikkona käytiin rentoutumassa sienimetsällä, eli siis Marian keräsi sieniä ja minä nappailin kuvia koirista, sen mitä nyt kostealla säällä sai otettua. Koirat nautti metsässä melskaamisesta ja puistotädit piti huolta, että jokaisella oli leikkiparinsa. Roopekin joka on ollut aina onneton metsässä liikkuja nautti helposta kulkemisesta ja liehitteli Boogieta. Kotiin päin lähdettäessä ajettiin yhdestä risteyksestä harhaan ja sillä tapaa löydettiin upea pieni järvi, joka päätettiin joku päivä lähteä kiertämään porukalla. Hertha ehti käydä järvessäkin ja tokihan se löysi juuri sen pahimman liejukohdan, hyi helkkari kun autossa haisi kotimatkan suomuta. Eikä se meinannut pesussakaan lähteä, vieläkin taitaa vieno haju olla jäljellä.

Huomenna lähdetään lenkkeilemään samoille suunnille Lopen mökille Ollin ja Ticon kanssa. Eipä meille siis paljoa kummempaa, katsotaan jos tästä päästäisiin taas kiinni harjoittelun makuun, että saadaan kaikki irti Roopen lyhyestä tukasta. Jalostussuunnitelmiakin tässä ollaan tehty ja tulevaisuutta ajatellen katseltu uusia linjoja ulkomailta, katsotaan mitä sieltä syntyy ja meneekö kaikki suunnitelmien mukaan. ;)

Harvahampaat

2009-09-03T16:30:00.006+03:00

Hertha 4kk

Pitkästä aikaa, vuorokaudessa saisi olla mieluusti muutama tunti enemmän, että ehtii kaiken tarpeellisen tehdä. Lehden sain postiin alku viikosta ja vuosikirjaan on vihdoin saatu kirjoitettua puhtaaksi kaikki näyttelyarvostelut, kaikki muu onkin jo valmiiksi taitettuna. Vielä pitää lajitella arvostelut koirakohtaisesti ja sitten vielä vuosikirjaan ne kuvineen, 94 koiran arvostelut on jo lajiteltu, jäljellä on varmaan parisenkymmentä. Töissäkin riittää taas vähän oppimista kun minut vaihdettiin Tuusulan liikkeestä Keravalle jossa olen käynyt vain muutaman kerran asiakkaana. Tunninkin se on pidempään kuin Tuusula, että pitkät päivät silloin kun koko päivän on, onneksi sen vastapainoksi on muutama viikonloput vapaat ja muutama lyhyempi päivä.

Viikko sitten maanantaina käytiin vieraisilla Herthan veljen Keken luona Veikkolassa. Kierrettiin ensin tunnin metsälenkki koirien kanssa ja sitten vielä saivat riehua isolla pihalla keskenään. Walmaa kauhistutti alkuun isot leonbergpojat, mutta kun ne pysyivät tarhassaan metelistä huolimatta niin rentoutuihan tuokin lapsia leikityttämään... Keke tosin olisi halunnut harjoittaa jo miehisiä taitojaan tyttöjen kanssa. Kotiin päästyä olikin koko porukka väsyneitä ja tyytyväisiä, oltiinhan me sentään reissussa melkeen kuutisen tuntia matkoineen.

Hertha & Keke solmussa

Kovin paljoa ei muuta ihmeellistä ole tapahtunut, melko kotipainoitteisesti ollaan menty. Ihan pienet treenit pidettiin kapulan ja kupin kanssa... Kapulan kanssa meni pelleilyksi, mutta joku on tämän tauon aikana kyllä opettanut Roopelle, että kun palkka tulee kupista sinne tosiaan saa mennä sillä "ole hyvä" vihjeellä. Jotain positiivista siis.

Herthan kanssa harjoiteltiin näyttelyhihnan ja naksun kanssa seisomista, piti kyllä olla todella nopea jos meinasi naksauttaa seisomisesta kun tuo tarjoaa salamana istumista kaikkeen. Hyvin se kyllä rupesi asiaa tajuamaan ja saatiin ainakin joku pohja kehäkäyttäytymiselle.

Walma on edelleen pannassa herkkiskäytöksensä kanssa, mutta otettiin senkin iloksi vähän istumisia ja maahan menoja.

Niin ja tosiaan meillä pudotellaan nyt hampaita, siis muutkin kun Hertha. Roopella on mitä ilmeisemmin luuta syödessä lohjennut alaetuhammas, pieni nysä sieltä näkyy kun tarkkaan katsoo, lekuriin emme vaivaudu ennen kuin näyttää siltä, että se kipeytyy. Ei tarvinnut Ollikaan erityishoitoa katkenneeseen hampaaseensa, joka on katkennut jo noin 6v sitten. Herthan hampaisto taas näyttää tällä hetkellä olevan ok.

Viikon järkyttävin tapahtuma sattui eilen kun pitkän pohdinnan jälkeen otin koneen käteen ja ajoin Roopen tukan lyhyeksi. Ei asia niinkään Roopea ole järkyttänyt, minua sitäkin enemmän. Täytyy sanoa, että on sitä muille helppo sanoa, että senkus leikkaat, mutta tämä taisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi kun oman koiran kynin. Asia on sitten eri kun koira alkaa olla niin vanha, että se turkittomuus jo helpottaa oloa ja elämää. On se kuitenkin niin iso osa Roopen persoonaa, olkoonkin, että se on ollut vaikea kuin mikä junnuna ja pehmonen vielä aikuisiälläkin. Ei se ongelma missään nimessä ole ollut, sitä on ihan turha kenenkään kuvitella. Puolitoista vuotta aikaa kasvattaa uusi ja upeampi tukka veteraanikehiin, että sillon sitten seuraavan kerran kehissä. Jos nyt saataisiin tässä välin tottisteltua ykköstulos ainakin alokasluokasta. ;)

Roopen syysmuoti

Eestimaal

2009-08-23T22:13:00.002+03:00

Tosiaan, taas matkalla, tällä kertaa suuntana eteläinen naapurimme Viro ja Tallinna. Lauantaina iltaselle lähdettiin matkaan LindaLinen pika-aluksella, hieman keikutti matka ja pahiten taisin voida minä. Matkakumppanit Boogie ja Walma nukkuivat rauhassa häkissään ja satamaan saavuttuamme olivat reippaasti lähdössä. Tallinnassa on helppo matkustaa ilman autoa, takseja on jonossa asti joka nurkalla ja siitä ensimmäinen vapaa ja hotellille. Majoituimme hotelli Metropoliin joka oli tuttu jo aikaisemmalta reissulta ja sijaitsi hyvin keskustan tuntumassa josta pääsi mukavasti myös koirien kanssa ulkoilemaan vanhan kaupungin puistoihin. Meillä kävi melkonen tuuri kun kirjoittauduttiin hotelliin sisään sanottiin hotellin olevan niin täynnä, että meidät "jouduttiin" majoittamaan junior sviittiin omalla saunalla!!! Ihan mieletön tuuri ja aivan upea huone ja hotelli muutenkin, yhtään ylimääräistä ei jouduttu pulittamaan vaan saatiin sviitti normaali kahdenhengen huoneen hinnalla. Ei muuta kun sitten sauna päälle ja ulkoilemaan lämpenemisen ajaksi koirien kanssa. Oli sen verran hiljaista vanhan kaupungin puistossa, että koirat saivat kirmata vapaana ja purkaa matka ressiään. Tyytyväisenä palattiin hotellille saunomaan ja nauttimaan sviitin ylellisyyksistä.

Sunnuntaina ei tarvinnut herätä aikaisin, vasta puolen yhdeksän tienoilla noustiin ja lähdettiin taas juoksuttamaan koiria puistoon, josta sitten tietty jalkahuuhteluun aamukasteen ja hiekan ansiosta. Onneksi oli aikaa kuivua. Aamupala oli ihanan runsas, joskin ruokailusali olisi saanut olla hotellin kokoon nähden isompi. Rauhassa kerättiin kamppeet kasaan aamupalan sulattelun jälkeen ja taas huristeltiin taksilla upealle näyttelypaikalle Kalevi stadionilla.

Kehää katsellessa yritettiin muista roduista päätellä miten meidän käy, mutta ei kyllä ollut päätä eikä häntää siinä hommassa. Walma esiintyi kauniisti ja rutinoituneesti, mutta iloisesti, kuten aina. Laatuarvosana erinomainen saatiin, mutta juniorivoittaja-titteli jäi pykälän päähän kun oltiin luokassa toisia. Boogiella ei mennyt sen paremmin vaan jostain selittämättömästä syystä tulos oli erittäin hyvä ja avoimen luokan ykkönen... arvostelusta ei syytä tulokseen löydy. Walman lopputulos oli siis toiseksi paras narttu. Ei kyllä ollut ihan linjaa siinä kehässä, mutta mitäpä vinkuintiaanilta voi odottaa. Ketutus oli aikamoinen ja lähdettiinkin vähin äänin pois, edes shoppailu ei kiinnostanut vaan painuttiin syömään ja kerjäämään aikaisempaan laivaan paikkoja. Saatiin onneksi paikka viiden laivaan ja kotona oltiin jo siinä vähän ennen kahdeksaa.

Sellainen reissu, järjestelyt onnistuivat hyvin ja mukavaa oli. Kiitos Marille ja Boogielle hyvästä matkaseurasta. Loppu vuoden suunnitelmia pikkaisen muutetaan ja taidetaan vähän kasvaa kotosalla ennen kuin lähdetään uudestaan maailmalle. Jos vaikka saisi lehden ja vuosikirjan pois jaloista ja pääsisi treenaamaan säännöllisemmin. Parit näyttelyt on vielä syyskuulle, molemmissa erikoistuomari, joten niihin lähdetään ihan mielellämme. Palaillaan, nyt omiin lakanoihin, vaikka oli se sviittikin aika ihana! ;)

Näytillä Ruotsissa

2009-08-19T19:37:00.012+03:00

Viikonloppu vierähti Ruotsissa näyttelyissä ja vanhoja sekä uusia tuttavuuksia tavaten. Perjantaina vietettiin tuskallisen pitkä päivä laivassa, nelijalkaiset matkalaiset saivat sentään loikoa häkeissään, itse istuttiin persaus puuduksissa melkein 12h. Koirat yllättivät reippaalla asenteella, koliseva autokansi ja ihmismassa ei hetkauttanut. Roope tosin on jo tottunut matkalainen, mutta ensikertalaiset Walma ja Boogiekin suoriutuivat matkan vaiheista erinomaisesti. Hauskan pieni on maailma kun samalla laiva kyydillä tuli vanhempi pariskunta kahden chow chow'n kanssa ja kun pääsimme Nyköpingiin leirintäalueelle oli samainen seurue sielläkin. Majoittauduimme aivan meren rannalla olevalle leirintäalueelle, mökki oli mukava, mutta pieni miinus oli ulkohuussi ja melko pitkällä sijainnut suihku. Olin ajatellut saavani hienoja merimaisema kuvia koirista, mutta p*skan marjat, toisella puolella rantaa laidunsivat lampaat niin, että meri oli pieni piste horisontissa ja toisella puolella oli ruma venesatama... että se niistä kuvista sitten!

Lauantaina oli lyhyt matka näyttelypaikalle vaan onnistuttiin kyllä silti eksymään mysteerinsen Jupitervägenin etsinnän ansiosta, googlen kartta sanoi että ko. tie kääntyy meidän tulosuuntaan nähden vasemmalle, mutta loppuen lopuksi se tie löytyi oikealta kun haettiin pizzeriasta evästä. Nettikartat on todellakin vain suuntaa antavia.

Näyttelypaikka oli Ruotsille uskolliseen tyyliin ihana iso nurmikenttä missä oli isot tasaiset kehät. Rouva Carnac's oli koirineen paikalla joten korkeimmat sijat oli jaettu jo ennen kehän alkua. Tuomari Per-Erik Wallin oli kyllä todella ihana vaikka sijoittikin ennalta arvattavasti Carnac'sit kärkeen, tuomari jutteli koirille mukavia ja käsitteli niitä todella kauniisti. Roope oli heti voittajan kannassa kiinni ollen toiseksi komein uros. Walma tuntui hurmanneen tuomarin, niin ettei tuomari osannut oikein päättää laittaako sittenkään Carnac'sin junioria voittamaan, pitkän pohdinnan ja juoksuttamisen jälkeen Walma oli kuitenkin toinen ja sai kunniapalkinnon. Kehän ulkopuolella moni ruotsalainen tuli sanomaan ajatukseni ääneen: tuomari pohti enemmän ystävyyttään rouva C:n kanssa, kuin koirien laatua. Boogie esiintyi matomatalana pää nurmikkoa viistäen, että varanartun (ns. paras narttu 5) sijaan täytyy olla tyytyväinen. Roopen morsiamesta Wildasta tuli Ruotsin muotovalio, grattis Anne-Lie o Wilda!

Näyttelyputiikeista mukaan tarttui yksi koirapeitto ja halpa kolmen litran BioGroom WiryCoat pönikkä: lähtö hinta oli noin 45 euroa ja siitä vielä -30% tarjous niin hintaa jäi vain noin 37 euroa. Suomessa samasta määrästä saa maksaa yli 60 euroa!! Riittää vähäksi aikaa pesuainetta kun tuo on vielä laimennettavaa.

Walma lauantaina Nyköpingissä

Näyttelypaikalta päästyämme etsittiin itsellemme ruokaa ja tankattiin auto, sitten nopeasti käymään mökillä ja takaisin reissuun, tällä kertaa Bryngansin kenneltapaamiseen mihin osallistuivat myös neljä Roopen ja Wildan pentua, uros Babar (B. Benny Goodman), nartut Myra (B. Dinah Washington), Molly (B. Nina Simone) ja Pim (B. Sara Vaughan).

Paikalla oli yhteensä 15 koiraa, kaikki tulivat erinomaisesti juttuun keskenään. Pojat olivat sulassa sovussa vaikka Roopen tunteita kuumensikin ihastuttava Siri-neito. Kuumakalle joutuikin sitten lukuisten raiskausyritystensä jälkeen autoon jäähylle. Walma leikitti nätisti pentuja ja ihastutti yleisöä vauhdikkailla spurteillaan, joihin Mille-poikakin yhtyi. Millen isäntä piti taas seuraa meille kertomalla paimennusharrastuksestaan. Kiva kun joku oikeasti tekee mihin rotu on alkujaan tarkoitettu. Kun olisi itselläkin mahdollisuus edes käydä katsomassa miten nämä omat reagoisivat. Nähtiin samalla Paulan kasvatti Buffing Harley Davidson, jolta oli tukka ja miehisyys viety, mutta Harley oli vain niin suloinen kuin aikaisemminkin. Oli ihana nähdä kaikkia niitä ihmisiä ja koiria joita vain on netissä bongaillut, kiitos kaikille mukavasta illasta!

Roope ja rakkauden kohde Siri, Bryngans Santa Helena

Roopen ja Wildan tyttö Pim, Bryngans Sara Vaughan

Boogie ja Walma

Sunnuntaina ajettiin ongelmitta Norrköpingin kansainväliseen näyttelyyn, jossa oli paikalla noin 20 schapea.

Walmaa vastassa oli varsinainen vastaanottokomitea, veljet Aron ja Lotus omistajineen, sisko Sarah Barbron kanssa sekä tietenkin kasvattajat Annette ja Anders. Walpuria vähän hämmensi mitä niin monen ihailijan kanssa pitäisi tehdä, onneksi sentään yksitellen tulivat paijaamaan. Annette oli kovin hämmästynyt Walman pienestä koosta, oli kuvien perusteella luullut sitä isommaksi kuin siskoaan. Sarah on kuulemma 43,5cm ja pentueen pojat 48-50cm. Tyypiltään paikalla olleet sisarukset olivat kyllä hyvin paljon samanlaisia kevyine luustoineen ja kauniine liikkeineen. Siskokset ovat perineet vahvemmin toinen toiselta vanhemmalta ja toinen toiselta: Sarah on aivan Neron mallinen ja näköinen ilmeeltään, kun taas Walma on sekä malliltaan, että käytökseltään kuin ilmetty äitinsä. Yaya rakastaa miehiä, samaten kotona jos pyydän Walmaa halittavaksi se mieluummin menee Aten kainaloon...

Sunnuntain tuomari Leif Ragnar Hjort Norjasta oli myös erittäin mukavan oloinen ja sääkin oli koirille mukavan vilpoinen. Roope oli launtaita pykälää parempi: paras uros ja ROP-kehässä piti taipua naiskauneuden edessä VSP:ksi, kun Walman siskopuoli Iza, SE&FI Mva Chappers Sunny Girl oli ROP. Walmakin pisti paremmaksi edellispäivästä voittaen juniorinartut ja oli loppuen lopuksi varanarttu (tuomari kyllä ohjasi nelospallille, mutta arvostelussa luki toisin...). Boogie taas ei ollut tuomarin mieleen tarpeeksi hyvässä turkissa ja tällä kertaa kakkospalkinto. Walma osallistui myös kasvattajansa ROP-ryhmään ja äiti-Yayan ROP-jälkeläisryhmään. Isoon kehään ei jääty näytille nuorikon kanssa vaan saatiin mekin painua takaisin mökille siivoamaan.

Walma sunnuntaina Norrköpingissä

Chappersit Norrköpingissä: Son Of Fievel, äiti-Yaya, Aron The Great, A Spirit Of Love, Sunny Girl, Walma (kuvasta puuttuu Sarah)

Siivoamiset jäi sikseen kun ajettiin ruokailun jälkeen Sussin luo katsomaan Foppaa ja Suddenia, piti olla vain hetki siellä mutta muutama tunti siihenkin taas kului. Roope joutui vain valitettavasti autoon odottamaan kun Sudden antoi niin hurjaa kyytiä loppuen lopuksi, että Roopella on kyljessä vekki.

Tytöt saivat leikkiä ja juosta kunnolla päivän stressit pois, pojatkaan eivät ahdistelleet niin pahasti ja jos ahdistelivat niin Boogie piti hyvin kovaäänisesti huolta sen loppumisesta. Walma ja Boogie ovat reilu puoli vuotta nähneet toisiaan erilaisissa olosuhteissa, mutta vasta nyt reissun aikana niistä selkeästi tuli hyvät kaverit. Kirmasivat lelut suussa toisiaan karkuun ja kiinni, painivat murinaleikkejä jne.

Walma, Sudden ja Boogie

Maanantai-aamuna oli aikainen herätys, eikä väsymystä auttanut yhtään se että puolen yön aikaan Roope oksensi ja vähän sen jälkeen Walma väänsi ripulit pöydän alle... sen jälkeen sitten Boogie vahti möhisten pieniäkin tuulen aiheuttamia ääniä. Ja klo 4:00 kun piti nousta ja oltiin juuri pääsemässä koirien kanssa ulos, vääntää Walma uudet ripulit, tällä kertaa keskelle mattoa... onneksi matossa on kaksi puolta! Laivalla nukuttiinkin sitten lähes koko matka Tukholmasta Turkuun koko kööri. Röykässä käytiin vain vaihtamassa kotimatkalla autoa ja koiria, kiitos Marille ja Ilkalle Herthan hyvästä hoidosta (ja väsyttämisestä) ja tietenkin auton lainasta!!

Kotiin päästyä käytiin pesemässä koko lauma matkan pölyt pois ja tiistaina sitten suorittiin kaikkien tukat kuntoon. Ja koska tekemistä ei ole ikinä liikaa, käytiin illalla vielä Riihimäellä tokokisoissa. Omat ja koiran tunnelmat oli paremmat kuin aikaisemmin, ehkä reissuväsymyksen johdosta vähän "hällä väliä" -fiilis. Mutta tulosta se ei silti tuottanut, vaan huolimattomuutta puolin ja toisin:

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: 10 (Roope väisti taas samaista tuomarisetää vähän, ei onneksi niin paljon kun viimeksi)
PAIKALLA MAKAAMINEN: 10 (Roope toimi tällä kertaa ensimmäisistä käskyistä)

SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: 7 (Otin itse epähuomiossa hihnan liian kireälle ja tuomarin mielestä hinasin koiraa perässäni)

SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: 7,5 (Alut oli reippaita, kulmat löysiä ja pysähdykset epätarkkoja. Ja kaavio väsyneille aivoille ihan liian vaativa.)

MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 0 (Ei vaan kehässä taivu maahan, ulkopuolella kylläkin, onko niin herkkä äänen painoille?)
LUOKSETULO: 9 (Mistä lie rokotti, hyvin meni)

SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 8 (Seuraamisen löysyydestä rokotti)
ESTEHYPPY: 0 (Liikaa käskyjä, Roope tuijotteli kehän ulkopuolen tapahtumia.)
KOKONAISVAIKUTUS: 8

LOPPUPISTEET 135 - 3. tulos

Kokonaiskuva oli kyllä omasta mielestä paljon reippaampi ja rennompi kuin aikaisemmin, itse vain mokailin vaikeassa seuraamiskaaviossa joka meni suunnilleen näin: 10 askelta, käännös vasempaan, 10 askelta, käännös oikeaan, täyskäännös, 10 askelta, täyskäännös, liike seis. Ja siellä eri kohdissa ne kaksi istumista ja juoksu. Tein täyskäännöksiä molemmin päin, steppasin paikallani ja ihmettelin mitä sitä olikaan tekemässä. Ja tuomarilla ja liikkurilla tuntui olevan hirveä kiire pois sateen pelossa, hyvä kun koiraa ehti kiittämään edellisestä kun liikkuriakka kysyi jo oletko valmis seuraavaan. Ei taidettu olla ihan loppuun asti valmiita, nyt taidetaan pitää luova tauko ja katsoa missä kiikastaa ja koittaa saada lisää häiriö treeniä, vaikka omaan jännitykseen ei kyllä tule auttamaan koskaan mikään muu kuin kisaaminen.

Sellaista tänne, väsyneissä tunnelmissa ollaan ja viikonloppuna pitäisi taas lähteä ulkomasmaille Tallinnaan Baltian Voittaja -näyttelyyn. Palataan astialle sen jälkeen!

Walma

Hitusen paremmin jo

2009-08-11T23:00:00.006+03:00

Tänään seikkailtiin (kirjaimellisesti) Riihimäen koirakerhon kennelmajalle, joka oli kyllä niin keskellä metsää kun vaan voi olla. Neljän aikaan aloin soittelemaan ajo-ohjeita Riksun keskustasta ja viiden maissa pääsin vihdoin perille. Täytyy sanoa, että rento tunnelmani latistui tuona aikana kokonaan.

Tänään Roope oli paljon veltompi mitä sunnuntaina ja kehässä olon jälkeen siltäkin pääsi oksennnus... autoon! Oli melko kuuma vaikka iltaa kohden oltiinkin liikkeellä ja yhtään en ihmettele oksennusta kun herkuttelivat koko lauma päivällä sukulaisissa käydessä heidän kissan jättämillä myyrän jämillä... ei pusuja vähään aikaan kiitos!! No jotain meni kuitenkin paremmin kun kerta tulosta parempi saatiin aikaan viime kertaan nähden. Eikä tuomarikaan ihan löysäillyt kun yhdestätoista koirakosta vain 2 sai ykköstuloksen, Roopekin olis pisteissä neljänneksi paras.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS: 9 (Väisti tuomarisetää jonkun verran...)
PAIKALLA MAKAAMINEN: 10 (Jouduin taas antamaan molemmissa päissä kaksoiskäskyt, tuomari antoi meille kylläkin kasin, mutta kehäsihteeri ei ilmeisesti ollut hereillä...)
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ: 8,5 (Tässä Roope oli vielä jokseenkin hereillä, kulmat löysiä ja perusasentoon meno hidasta.)
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA: 7 (Mato matala perässä hiippaillen ja mitä enemmän koira jäi sitä enemmän oma rintamasuunta kääntyi koko ajan koiraan päin tuijottamaan...)
MAAHAN MENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 0 (Kehän ulkopuolella meni maahan aivan kuin harjoituksissa, erinomaisesti, kehässä ei tietoakaan mikä liike oli kyseessä.)
LUOKSETULO: 7 (Katseli taas maisemia kutsun aikana, tuli toisella kuitenkin ihan reippaasti ja nätisti perusasentoon.)
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ: 8 (Kymppi olisi tullut jos seuraaminen olisi ollut parempaa, muutoin siis hyvin.)
ESTEHYPPY: 9 (Itse liikkeeseen ei huomautusta, piste lähti siitä, etten sanonut seiso-käskyä... olisi kuulemma itsenäisesti pitänyt sanoa, Hkissä kyllä liikkuri käskytti tässäkin kohtaa...)
KOKONAISVAIKUTUS: 7

KOKONAISPISTEET: 146p, 2. tulos

Sellainen päivä siis, ensi viikolla samassa paikassa. Tällä kertaa tietää mihin menee ja tietää vähän tuomarin linjankin. Tosin takana on sitten viikonloppu Ruotsissa, joten odotuksia ei todellakaan ole vaikka linja näyttääkin ihan suotuisalta. :)

Päivän ehkä tärkein juttu oli kuitenkin kennelnimipaperit... tai näin alkuun lasku. Toisella kertaa ensimmäinen vaihtoehtoni meni läpi. Elikkä tulevat kasvattini kantavat nimessään etuliitettä WALMAN. Kennelnimi perustuu toki tulevaan (toivottavasti) kantanarttuun Walmaan, mutta myös äitini äitiin, Valma, jota en koskaan ole kylläkään saanut tuntea. Kennelnimelle julkaistut kotisivutkin ovat jo netissä, vielä vaihdetaan nettiosoitteet nimeen sopiviksi. :)

Tälläistä sii tänne, huomenna eläinlääkärille porukan kanssa ja torstaina jo aloitetaankin matka siirtymällä töiden jälkeen suoraan Röykkään ja sieltä perjantaiaamuna Turun kautta päivälaivalla Tukholmaan. Reissukuulumisia sitten seuraavan kerran.