Vanhuus ei tule yksin
Niin ne koitti pappakoiran ensimmäiset vanhuuden vaivat Roopellakin. Turkin lyhennyksen jälkeen iskäpojasta kuoriutui varsinainen leikkisä nuoriherra. Innostuessaan menee edelleen 360 astetta ympäri paikallaan hypellen, että siinäkö lie mennyt liukkaalla parketilla takajalka linkkuun ja pitkien lenkkien rasittamana alkoi kolmella jalalla linkutus. Viime maanantain iltalenkillä jo huomasin, ettei nyt ravata ihan puhtoisesti... ja levon jälkeen ei kävelty vasemmalla takajalalla enää ollenkaan.
Ensi pelästys oli, että mitä jos tässä on käymässä sama kuin kahdelle sisarukselle!? Miina-sisko meni 7-vuotiaana luusyöpään hyvin nopeasti ja kuluneena kesänä, itseasiassa tasan samana päivänä kun Miina, meni Manu-veli pahaan nivelrikkoon. Nostan hattua Miinan ja Manun perheelle, sillä nämä koirat asuivat samassa taloudessa ja vuoden välein ison päätöksen teko ei ollut helppoa, etenkin kun näillä kahdella olisi vielä muuten ollut elämää edessä useita vuosia.
Nyt näyttäisi kuitenkin, että kyse oli pelkästä venähdyksestä. Muutaman päivän lepo ja pelkkä omalla pihalla ulkoilu + Back On Track vetreyttivät pappakoiran kävelemään jo suht ok. Loppuviikosta lähti innoissaan jo pienelle iltapissalle, mutta kyllä siitä liikkeestä näkyi vielä epävarmuus kipeälle jalalle astumisesta. Himmaillen kohti isänpäivää alkoi patu olla jo kuosissa ja isänpäivän kunniaksi käytiin metsässä kirmailemassa. Eivätkä ongelmat ole palanneet, joten säikähdyksellä selvittiin. Tällä kertaa, kauhea kun tässä on enää muutama kuukausi ja pappa täyttää 9v.
Virtsakiteisiin ceetä
Itseasiassa johan Roopella yksi vanhuuden vaiva on ollut muutaman vuoden. Pari vuotta takaperin talven ongelmaksi muodostuivat virtsakiteet ja kun en alkuun tajunnut ollenkaan mistä oli kyse ravattiin koiran kanssa päivä pihalla, luullen sillä olevan vatsakipuja kun se sillä tavoin peppua painoi maahan ja vinkui. Vasta kun pissan mukana tuli veritippoja (luojalle kiitos, että oli lunta maassa) lähdettiin kiitämällä eläinlääkäriin peläten pahinta, luonnollisesti.
Virtsanäytteestä selvisi struviittikiteet, joiden liuotukseen saimme oman liuotusruokansa. Kuukauden ruokaa syöneenä kiteet kyllä olivat poissa, mutta niin tuntui olevan koko koirakin. Ihan kuihtunut ja apaattinen verrattuna aikaisempaan iloiseen olemukseensa. Vaihtoehtoisia ehkäisykeinoja etsittiin ja tuolloin päädyttiin barffaamaan asiantuntijan ohjeiden mukaan... kiitos näiden ohjeiden, nyt on Roope muutamaa etuhammasta köyhempi ja kulmahampaista on nysät jäljellä. Massa saatiin kyllä lihakuurilla takaisin.
Kaikista yksinkertaisin ratkaisu asiaan oli kuitenkin c-vitamiinijauhe. Nyt on menossa toinen talvi näin ja ei ole ongelmia. Syödään normaali ruokaa, Eukanuba lammasvanhus-sapuskaa. Aamulla puolikas teelusikallinen jauhoa makkarasiivuun niin uppoaa nirsommallekin. Kosteus on kaikista pahin, joten kuivaaminen on ehdottoman tärkeää vetisillä keleillä.
Best-In Puppy Show - alkuharjoitusta messariin
A-pentueen ihmekaksoset osallistuivat ainoina rodun edustajina Helsingin messukeskuksen lemmikkimessujen yhteydessä järjestettyyn pentunäyttelyyn, jossa rodun arvosteli Veli-Pekka Kumpumäki. Kuten kesällä, niin nyt myös jäi hyvä maku tuomarin kirjoittamista arvioista ja kuuleman mukaan oli myös mukava setä ihan noin luonnossa, kuten kesälläkin. Ihana saada tällaisia tuomareita arvostelemaan koiria joita ne oikeasti kiinnostavat vaikkei mistään valtarodusta olekaan kyse.
Kilpasisarusten kesken jakautui niin, että Demo oli ROP-pentu ja Isla VSP-pentu. Molemmille kunniapalkinnot ja arvostelut joissa oikein kahteen kertaan luonteet tapetilla. Positiivisesti. Alla tyyppien arviot Kumpumäen silmin.
Demo: Iloinen pikkupoika jolla hyvät mittasuhteet ja hyvässä kehitysvaiheessa. Kuono-osa saa vielä tanakoitua. Hyvä kallo. Otsapenger voisi olla selvempi. Sopiva luusto. Ikäisekseen hyvä rintakehä. Käyttää häntäänsä jo taidokkaasti. Hyvälaatuinen pentuturkki. Vielä kinnerahtaat takaliikkeet. Hyvin viehättävä luonne. PEK 1 KP ROP-pentu
Isla: 6kk viehättävä iloinen narttupentu jolla erittäin kaunis pää ja ilme. Lyhyt, tanakka kuono-osa. Sopiva luuston vahvuus. Hyvä laatuinen pentuturkki. Liikkuu kinnerahtaasti takaa ja vielä epävakaasti edestä, mutta oikea meininki. PEK 1 KP VSP-pentu
5 kommenttia:
Heippa, eksyin blogiinne ja nyt heräsi kysymyksiä. Meillä on nuorella koiralla (3v.) kanssa noita struviittikiteitä ollut, ja nyt epäillään uusiutumista..
Onko tuosta C-vitamiinin tehosta tähän mitään tutkittua näyttöä tai suositellaanko sitä yleisesti? Entä onko tuolla kosteudella/(kylmyydellä?) jotain vaikutusta noiden kiteiden uusimiseen, vai miksi se oli mainittu tuossa kide-osiossa? Ihan sillä kyselen, jos saisin jotain apua meillekkin. Olisin kiitollinen vastauksesta!
Meidän Roopen tapauksessa kiteiden uusimisen huomaa siitä, että pissa loppuu ns. kesken lenkillä. Muutamaan kohtaan tulee normi lorotukset, mutta sitten toinen nostaa koipea joka paikkaan ja mitään ei tule vaikka kuinka odottaa. Eli koiralla on pissahädän tunne, mutta mitää ei tule. Tässä vaiheessa kun huomaan vähänkin ongelmia alan antamaan C-vitamiinia ja asia korjaantuu nopeasti.
Meidän tapauksessa ell suositteli syöttämään C-vitamiinia, sillä se pitää virtsan pH:n happamana jolloin kiteitä ei pääse syntymään. Tällä konstilla on kiteet pysynyt poissa nyt muutaman talven. Ja vitamiini täytyy tosiaan olla sitten mieluummin jauhe muodosssa imeytyäkseen, kovakuoriset ihmisten pillerit eivät sula vaan tulevat lähes hyödyntämättöminä ulos. C-vitamiinissa on se turvallinen puoli, että sitä ei voi antaa yliannostusta vaan ylimääräinen tulee ulos. Toki jos lapiokaupalla annetaan niin ripulia voi aiheuttaa, ainakin meillä. Nykyään meillä syödään aamulla makkarasiivun välissä puolikas teelusikallinen aamuisin ja tällä hetkellä se riittää.
Tuosta märästä/kylmästä en tiedä onko todistettavaa haittaa, mutta mitä ihmisten kanssa olen keskustellut niin ihan kuin ihmisillä myös koirat kärsivät virtsatie vaivoista istuttuaan pidempään kylmässä maassa tai vaikka juuri lenkin jälkeen maatessaan kosteiden ja kylmien karvojensa päällä.
Toivottavasti tästä vastauksesta oli jotain hyötyä. :)
kiitos vastauksesta! Meillä tuo ei ole ikinä merkkaillut, mutta nyt se pissailee useammin, sillä on kovempi hätä ja on pissannut pari kertaa sisälle. Nyt ollaan tosiaan pari vuotta kärsitty pissavaivoista, milloin enemmän milloin vähemmän, ja niihin olen kuullut monenlaisia syitä. Viimeisin oli nuo virtsakiteet, joiden hoidon jälkeen pissaili vielä hetken miten sattuu, mutta sitten oli kesän ja syksyn oireeton. Mutta nyt on taas tullut pieniä oireita.. Muutenkin oireet tuntuvat olevan pahemmat kylmällä, jota olenkin ihmetellyt. Liekö loimittamisesta olisi apua?
Tuo C-vitamiini-vinkki oli hyvä, pitääpi ottaa käyttöön. Meillä on muutenkin c-jauhetta marsuja varten, niin helppo on laittaa koirallekkin. Ihme kun eivät meille suositelleet..
Nyt pitänee kiikuttaa pissanäyte ell, josko osaisivat niistä kiteistä sanoa. Meillä on tosiaan epäilty rakennevikaa, kun läpi elämän on ollut oireita. En tiedä, ovatko virtsakiteet sitten perimmäinen syy, vaan vain rakenteellisen vian aiheuttama.
Niin mikä on syy ja mikä seuraus. Mutta niin kuin varmaan itse huomasit, kirjoitit että ongelmat ovat nyt kylmyyden myötä palanneet. Joten minusta on ihan järkeen käypä selitys, että pitää pitää koira kuivana ja lämpimänä tai ainakin kuivata huolella märemmän lenkin jälkeen.
Roope ei ole sisälle tehnyt kuin kerran ja sekin oli niin selvästi tahaton teko. Heräsin viime talvena lorinaan ja Roope raukka seisoi keskellä eteistä ihan hämmästyneenä ja pissa lorisi lattialle.
Toivottavasti teillä myös C-vitamiini auttaa, meillä se on ehdottomasti talven pelastus. :)
Kiva blogi viitsiitkö liittyä lukijaksi tuolaa? http://minajasulo.blogspot.com Kiitos! :))
Lähetä kommentti